Positiivisen asian kertomisen ja leuhkimisen ero?

Näkisin, että ero on useimmiten kuulijassa. Jotkut osaa olla onnellisia toisten puolesta ja toiset osaa vain olla kateellisia kaikesta positiivisesta, mitä jollekin toiselle on tapahtunut. 

 

Ehkä jos nyt vallan jää jauhamaan asiasta, eikä ollenkaan suostu kuuntelemaan toisten asioita, niin sitten voi mennä oikean leuhkimisen puolelle.

 

Jonkun mielestä ihan vaan se, että neutraalisti kertoo ostaneensa uuden auton, on leuhkimista, kun toisen mielestä se nyt on vaan, mitä ko. henkilön elämässä on ollut ajankohtaista ja ehkä kysyy, että millaisen ostit - ihan neutraalisti. 

Riippuu tilanteesta. Jos toinen on kertonut rahahuolistaan niin kyllähän se leuhkimista on sanoa miten juuri osti auton. Tai jos toinen joutuu muuttamaan pienempään asuntoon niin kertoo miten itse asuu isossa OKTssa. Ylipäätään jos toisella on jokin asia huonosti niin on leuhkimista kertoa miten itsellä menee kyseinen asia hyvin.

Toinen on sitten halu korottaa itseään. Tehdään kilpailuasetelma, minulla on hienoin auto, minulla on eniten rahaa, minulla on kaunein koti, jne.

Kyllä se on siitä kuulijasta kiinni. Paras on kun kerran laitoin mielestäni kauniin luontokuvan Facebookiin kansikuvaksi. Se oli kuulemma leveilyä sillä, että olin ollut lomalla ulkomailla. 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Jos toinen on kertonut rahahuolistaan niin kyllähän se leuhkimista on sanoa miten juuri osti auton. Tai jos toinen joutuu muuttamaan pienempään asuntoon niin kertoo miten itse asuu isossa OKTssa. Ylipäätään jos toisella on jokin asia huonosti niin on leuhkimista kertoa miten itsellä menee kyseinen asia hyvin.

Toinen on sitten halu korottaa itseään. Tehdään kilpailuasetelma, minulla on hienoin auto, minulla on eniten rahaa, minulla on kaunein koti, jne.

Olen eri mieltä tuosta, että olisi leuhkimista sanoa, että itsellä tuo asia on kunnossa, jos toisella on siinä ongelma. Ei kai nyt kaikilla tarvi olla samaa ongelmaa?! Siis minusta on ihan normaali keskustelu seuraavasti 

- olen sairastellut monta viikkoa

- huh, aika paha, minuun ei ole onneksi vielä päässyt iskemään. 

 

tai

- nyt on rahat tosi tiukassa, pitää vähän miettiä, mitä voi tehdä. 

- mulla onneksi palkka vielä juoksee, mutta tää parisuhde ei tosiaan voi hyvin. 

 

Toki voisi keskittyä ratkomaan toisen ongelmaa, muttei se kuitenkaan ole leuhkimista todeta, ettei itsellä ole samaa ongelmaa. 

Mulla on töissä tuttu joka mielestäni leuhkii, koska hän tuo esille samoja asioita päivittäin itseä nostavaa tyyliin.

"Ootko käyny hiihtämässä? Ai et, mä kyllä oon. Hiihdin viimeksi 15km".

"Tulin töihin vähä myöhemmin koska kävelin." "Ai säkin kävelit, no ohhoh, ethän sä ikinä kävele" (kommentti sanottu aktiiviselle liikkujalle).

"Olipas ihana aamu tänään, kun kävelin taas töihin. On se kyllä huippua kun säästää bensoissa eikä tarvii autolla tulla". 

"Mä oon fitnesstypy ja elän sporttista elämää". 

"Jos et sattunut muistaa niin mä lähen kohta etelään, loma lähenee, jeeeee" (tämä toistui joka päivä noin kolmen viikon ajan ennen lomaa) 

Sama tyyppi pistää myös meidän viesti ryhmään kuvia ollessaan kuntosalilla.

Osa noista kommenteista sanotaan hieman vitsin varjolla mut kun tähän on itse alkanu kiinnittää huomiota niin oon huomannu mikä tarve tällä ihmisellä on leuhkia ja tuoda itseään esiin. 

Riippuu siitä motiivista mikä kertojalla on. Kertooko asian leveilläkseen ja nostaakseen statustaan vai kertooko siksi, että ajattelee asian olevan mielenkiintoinen tai hyödyllinen tieto kuulijan kannalta.

Ei kuulija oikeasti voi tietää kertojan motiivia ja kuulijan tulkinta kertoo paljon enemmän hänestä itsestään kuin kertojasta.

Luin juuri juttua 5 vuotiaan kehityksestä:

"Suuria puheita käytetään myös, kun halutaan tehdä vaikutus kavereihin. Leuhkiminen ja mahtailu kuuluvat asiaan, niillä voidaan myös peitellä joitain omia puutteita."

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/5-6-v/5-6-vuotia…

Nauratti vaan tässä yhteydessä:D

Pääosin kuitenkin leuhkimisen ja aidon onnistumisen tai hyvin kokemuksen toisten kanssa jakamisen välillä on eroa. Esimerkiksi auton osalta, onko tarkoitus tuoda esille hankitun auton erikoisuutta omahyväisyydessään vai innokkuuttaan itselle merkittävästä asiasta. Onhan se useammalle uusi auto enemmän uuden viehätyksen liittyvää innokkuutta kuin tarvetta korottaa omaa paremmuuttaan tai siis tässä näiden kahden ero mielestäni.

Lapsissa ja niin myös hyvässä aikuisten välisissä ihmissuhteissa voi aidosti näyttää onnistumiset, ja olla onnellinen myös toisen puolesta, että: "Mahtavaa, tosi hyvä juttu!"