Uskomatonta.. äitini on kerännyt pesämunaa siskolleni, muttei minulle!

Kasva aikuiseksi!

jos olet jo saanut samanverran rahaa joltain toiselta.

Oliko kuitenkin äitisi laittanut kummin antamat rahat säästöön sinulle?

Kun ei kyse liene vain rahoista vaan myös siitä, että tuntuu että olet jotenkin vähemmän tärkeä?!

Olisin itsekin ihmeissäni. Minkä suuruisesta summasta on kyse?

...jos sinulla olisi kaksi (rakasta) lasta, joista toinen saisi kummiltaan suuren summan rahaa, ja toinen jäisi ilman? Olisiko sinusta reilua antaa molemmille yhtä paljon rahaa?

Olen vain ylpeä itsestäni

epäreilu joka tapauksessa. Eli tavallaan äitisi on myös oikeassa, ja toisaalta ymmärrän että sinulla on paha mieli. Mutta pääasia on että äitisi yrittää selvästi olla tasapuolinen lapsilleen, ja sehän on vain hyvä ja missään tapauksessa älä nyt äitiisi välejä riko. Toisaalta äitisi on pyytänyt sinulle varakkaan/anteliaan kummin, ja siskollesi ei, joten hän voi kokea olevansa vastuussa tilanteesta.

jos kummisi antamat rahat on samalla lailla pesämunana.

Meillä esikoiselle laittaa vaari joka kk. rahaa, kuopukselle ei.

Siksi me vanhemmat keräämme kuopukselle.

Mielestäni reilua, että kumpikin saa yhtä suuren pesämunan, riippumatta siitä kuka rahat on kerännyt.

Kierosti kyselin mielipiteitänne " hiukan" huijaten, sillä tilanne on sama kuin edellisellä kirjoittajalla. Eli meillä mummo kerää rahaa kuopukselle, ajattelinkin että onko minulta reilua kerätä vain esikoiselle. Lapset ovat velipuolia, ja yritän tasapainoitella kahden lapsen välillä, joista toisella on rikas suku, toisella köyhä. Ikinä en pysty esikoiselle kleräämään yhtä paljoa kuin kuopus saa, mutta jos edes jotain.. ap

suku, ja omaisuutta tulee enemmän kuin toiselle lapselle, ja kasvatat lapsiasi muuten tasapuolisesti ja rakkaudella, kyllä tämän pitäisi se ymmärtää. Mutta toisaalta, voihan se olla, että se silti vähän kirpaisee, tunteet kun ovat vähän mitä ovat.. ja sisarkateus mitä on.

Sinun pitää erityisesti pitää huoli että sinä äitinä pidät heitä samanveroisina.



Äideillä on ehkä ongelmana alkaa suosia jotain lasta jolla on " vaikeampaa" , ehkä hän on sairaampi, ehkä vaikeampi luonne. Silloin vähemmälle jää se joka on helppo. Äiti ei voi pakottaa muita oleen tasa-arvoisia, mutta itse sitä pitäisi olla. Pitäisin ongelmana sitä että itse kohtelet lapsiasi eri tavoin. Ei kaikki tässä maailmassa ole rahasta kiinni, mutta annat jotenkin sen kuvan että se olisi tässä tärkeintä.

Ap:n esikoinen (köyhästä suvusta) on myös muutenkin ongelmatapaus. Vaikeuksia koulussa, kovia kokemuksia takana, vähän liian herkkä tähän maailmaan. Kuopus taas helppo ja mutkaton, ongelmaton lapsi. Onko muut sitä mieltä, että suosin esikoista kerätessäni hänelle edes osan siitä mitä kuopus saa?



ap

ettei sitten aikuisena pääse tulemaan samanlaista ihmetystä kuin tuossa aloituksessasi : )

jolta olen nähnyt jo kaksi aloitusta tästä aiheesta...

Tiedän useammankin tapauksen jossa perheessä oleva vaikea lapsi saa kaiken huomion, siis kaiken. Toinen tai muut helpot lapset saa väistellä ja pärjätä sillä mitä jää. Jos tasoitat liikaa sen vaikean elämää muiden kustannuksella, ainakin olen nähnyt että sen elämä ei siitä helpotu, yhtä vaikeaa on aikuisena, mutta vahingoitat sitä joka aina jää tokaksi koska " täytyyhän x:ää ymmärtää, kun..." ja niille jää traumoja siitä ettei ne saaneet huomiota tai rakkautta niin paljon. Se raha ei ole rakkautta.



Onko esikoinen sinulle jotenkin erityisen rakas?

se tilanne, että mun neljä lastani tulevat isänsä puolelta perimään todennäköisesti huomattavasti vähemmän kuin perheen nuorin, koska menin varakkaaseen sukuun naimisiin toisen kerran naimisiin mennessäni.



Millään en ehdi aikuisille lapsille keräämään mitään, ollaan kyllä annettu lasten lähtiessä kotoa alkupääomaa ja ostettu uuteen kotiin tarpeellista tavaraa.



Mutta perinnönjaossa lapset tulevat olemaan hyvin eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden.

Hänellä on sisko, joka oli niin reppana ja rassukka ja kaikin puolin vaikea. Vanhemmat siloittivat tietä hautaan asti ja myös mieheni oli värvätty aputyöhön, ja minutkin tietysti. Ollaan majoitettu miehen siskoa, ollaan ruokittu, ollaan muutettu, ollaan avustettu. Nyt on 35 vee, yh, työtön, tuloton, asunnoton, koulu kesken jne. Ihan tasan samassa jamassa - tai ehkä jopa surkeamassa - kuin olisi ollut 35 vuoden ponnisteluja. Elämälle katkera ja muita syyttelevä, täysin kypsymätön kusipää.