Voiko päiväkodin henkilökunnalla olla ns suosikkilapsia?

Lapseni ei siis ole tarhassa, joten en tiedä mitä tietoja sinne pitää antaa... Mutta esim. meillä on sellaiset ammatit, joissa tulot voi vaihdella tosi paljon, eikä pukeutumisestamme tms. kyllä pysty päättelemään paljonko tienataan..

kovin oli rasavailli,mutta aina niin aurinkoinen ja iloinen

Lapsen pitää olla mahdollisimman helppo ja viihdyttävä.

Jopa johtajattaren suosikkilapsi. Että repikää siitä ;-)

PERSOONA on se mikä ratkaisee, ei vaatetus. Minun listalta löytyy suosikeista niin vilperttejä kuin hiljaisia. Niin kauniisti puettuja kuin huonosti puettuja. Eri lapsista voi pitää eri tavoin, eri PIIRTEISTÄ.



Kaikista lapsista löytyy sellainen ihana puoli, niissä erityislapsissa samalla tavoin kuin muissakin.



T:Elto

ja heillä taitaa synkata ihan mukavasti. Lapsemme on ehkä vähän arka ja pikkuvanha tutkijatyyppi, voi olla että jotakuta muuta tosiaan ärsyttääkin hänen jotkut luonteenpiirteensä. Ihanaa että hänellä on yksi hoitaja jonka mielestä hän on hyvä tyyppi!

mutta se mitä se käytännössä tarkoittaa, onkin sitten eri juttu. Ammattitaitoisen ammattikasvattajan pitäisi tukea lapsen kasvua, eikä opettaa tätä kikkailemaan huomion saamiseksi tai korostaa vain tiettyjen piirteiden merkitystä.



Väkisin tulee tunne, että nykyään lapsen pitää olla ennen kaikkea helppo. Aina iloinen ja pirteä ja aina helppo. Sellainen instant-lapsi. Jonka voi ottaa hyllyltä ja palauttaa sinne. Kuin palikan.

En kyllä allekirjoita sitä, että suosikit olis aina hyvin toimeentulevien vanhempien lapsia. Mut lapsi hurmaa omalla persoonallaan oli sit duunarin tai virkamiehen lapsi.

Omalla tavallaan kaikki on ihania, mutta jotkut on vaan niin ärsyttäviä että niistä on vaikea pitää. Joku kuitenkin pitää niitä lapsia suosikkinaan joista minä en niin pidä. Yksilöitä olemme kaikki. Ja eihän kaikista aikuistakaan voi pitää.

T: LTO

ei-suosikit.

Kyllä lapsi näkee ja vaistoaa, ketä komentaessa tädin ääni kylmenee, kenet se ottaa aina syliin, kenen kolttosia ei koskaan huomata vaan vain mairea hymy omien ilkeilyjen jälkeen ja syyt onnettoman syntipukin päälle. Ei tarvitse olla erityisen fiksu 5-6-vuotias kun tällaiset asiat vaistoaa. Lapset elävät vielä raaemmassa " viidakon lait" -maailmassa kuin aikuiset, joskin aikuiset kaunistelevat asioita toisilleen.

Ei siinä mitään, minullakin oli oma suosikkitäti, jonka suosikki olin, sekä inhokkitäti, joka oli kylmä kuin jääkaappi. Suosikkitätiä muistelen vieläkin lämmöllä, lapsuudessa turvallinen ihmissuhde on kuin huopapeitto maailman tuulia vastaan.

Aina kehuivat suloiseksi ja valloittavaksi, älykkääksi herrasmieheksi, mutta ehkä juuri tämän " älykkyytensä" vuoksi teki sitten kaikki Vaahteramäen Eemelin metkut ja pari muuta päälle...

Minulla on kaksi lasta samassa päiväkodissa. Tiedän itsekin, että toinen on aikuisten suosikki, mutta silti ei kuulostanut kivalta, kun päiväkodin täti selitti, miten toinen lapsistani on oikea päiväkodin tädin lempilapsi. Sitä toista lasta sitten syytettiinkin kaikesta, koska hän ei tehnyt niin kuin siskonsa. Toinenkaan sisko ei ole mikään villikko, mutta luonteeltaan vain erilainen.

mutta nuorilla on yleensä enemmän naiiveja mielipiteitä ja elämänkokemus puuttuu.



46

minun lapsellani on päiväkodissa suosikkitäti (niin kuin varmasti lähes kaikilla lapsilla) , mutta silti touhuaa muidenkin aikuisten kanssa päivisin. Samoin varmasti jokaisella lastehoitajalla ja LTO:lla on omat suosikkinsa, mutta ammattitaitoinen ihminen osaa toimia lasten kanssa tasapuolisesti.



Ja joku kyseli kumman viereen istuisitte bussissa...voin käsi sydämmellä vannoa että todennäköisesti down-miehen viereen, varmasti saisi mukavat jutustelut aikaiseksi bussimatkalle..

Kaikki saavat silti minulta tasapuolista kohtelua.

Terveisin LTO

Ei kemiat voi kaikkien kanssa pelata..

Vierailija:

Kaikki saavat silti minulta tasapuolista kohtelua.

Terveisin LTO

että meidän lapset ovat tarhanopettajien " suosikkeja" - mutta, olen varma, että myös muut vanhemmat tuntuvat omien kohdalta saman. Ihanat Latentarhanopettajat meillä onkin!

Pienistä tiedemiehen ja -naisen aluista, joiden kanssa tulee käytyä mielenkiintoisia keskusteluja elämän suurista ja pienistä kysymyksistä.

Suosikkini tällä hetkellä on 3-vuotias tyttö, joka on paitsi kaunein koskaan näkemäni lapsi (suuret vihreät silmät, pitkät tummat ripset) ja aina kauniisti puettu, myös äärimmäisen hauska lapsi. Eilen nauroin, kun hän tohkeissaan selitti muille lapsille että " me tuhmaikäiset voidaan kyllä toisinaan olla TOOOOOSI rasittavia!" . Mielestäni hän on ihana.

Liian kilteistä lapsista, jotka eivät kyseenalaista mitään, en juurikaan pidä. Luonnetta täytyy olla sopivassa määrin.

Terveisin LTO

ärsyttävältä pikkuvanhalta lellikiltä. Pikkuvanhuus on siis mielestäni vastenmielisintä mitä lapsissa voi olla.

Siis on kai ihan inhimillistä että kauniista ihmisistä pidetään helpommin kuin rumista (esim. työelämässä kauniit pärjäävät paremmin), päteeköhän sama lapsiinkin?