Lue keskustelun säännöt.
Mitä kulutatte aikaa pienten lasten kanssa?
10.03.2024 |
Pakko myöntää, että en vaan jaksa leikkiä, enkä kököttää leikkipuistoissa päivät läpeensä. Päivästä toiseen samoja palapelejä kasatessa ja lastenkirjoja lukiessa meinaa pää räjähtää. Kotitöitä tehdessä lapsi roikkuu jaloissa ja huutaa. Jos sille järjestää omaa puhaa ja askareita mitä tehdä samaan aikaan, se on tehty ja koettu parissa minuutissa. Pieni lapsi on herttainen, mutta en tiedä miten tätä arkea kukaan kestää kyllästymättä?
Kommentit (74)
Täytyy myöntää, että jään joskus seurailemaan ikkunasta lähipuistossa taaperon kanssa paarustelevia vanhempia, ja mietin miten aivot lamauttavan tylsää tuo on!! Joo, osoitat puuta, oi että kun on hieno puu! Kuinka oletkin, lapseni, niin huomiokykyinen, että huomasit tuon viiden metrin päässä kasvavan koivun, ja ajattelit, että osoitat sitä minulle, jos en ole sattunut sitä huomaamaan! Ihmetellään nyt sitä sitten.
Löytyi keppi, ai vitsit kuin jännä, ai heitit sen pois. Upeeta.
Otit spurtit keinulle ja sinut pitää nostaa siihen ja antaa vauhtia? No, ainakin voin tässä selkäpuolellasi samalla selailla puhelintani, koska tälleen äitinäkinpakkomyöntääettäsaatanantylsäähäntämäon....!!
Onneksi itse tajusin olla lisääntymättä ja voin tehdä mitä haluan! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa voi mennä kirjastoon, kauppoihin, kahviloihin, puistoihin, uimahalliin... Rannalle, jäähalliin, metsään, mummon luo, serkkujen luo, kavereitten kanssa piknikille, laivaristeilylle, elokuviin (vauvojenkin kanssa joihinkin näytöksiin (ainakin Turussa), teatteriin, taidegallerioihin, taidemuseoihin, museoihin, kävelylle eri paikkoihin, seurakuntien järjestämiin tapahtumiin, kaupungin järjestämiin ilmaisiin tapahtumiin, urheilupuistoon, jääkiekko-otteluun, saunaan, (ilmais)konsertteihin, muskariin, jalkapallo-otteluihin, muitakin urheilulajejakin piisaa ihan katsottavaksi jos ei itse pelaa, polkupyörällä lapsen voi kuljettaa moniin paikkoihin, voi käydä ongella, veneilemässä. Voi käydä kirkossa tai jossain muissa uskonnollisissa paikoissa, oman vakaumuksen mukaan.
Kotonakin voit piirtää tai maalata lapsen kanssa, jumpata yhdessä, laulaa, soittaa, pelata palloa (pehmeää palloa vo
Mitä ei voi tehdä alle 3-vuotiaan kanssa? Uimahallia ei toki suositella alle vuoden ikäisille mutta kaikkea muuta kyllä voi tehdä alle 3-vuotiaan kanssa.
Miksi ihmeessä niitä pitää raahata häiritsemään muita kauppoihin tai kahviloihin? Museoihin tai taidegallerioihin? Korkeintaan päiväunien aikaan, jos nukkuvat rattaissa, jossain sivummalla.
Saati risteilyille, sen kokoisia, jotka lääppii kaikki paikat ja tunkee perässä kädet suuhun. Keräävät kaikki liat ja basillit suuhunsa. Paras näkemäni oli, kun pallomerestä nousi n. 2v. housut märkänä ja totesi, pissa tuli. Onneksi omani olivat isompia, leikkihuoneessa pelailemassa.
Kirjastoon lastenosastolle ja satuhetkiin kyllä, mutta miksei uimahalliin? Uimahalleissahan vauvauintikurssitkin järjestetään.Kurinpitokysymys tuo, että päästääkö lapsen riehumaan tai lääppimään joka paikkaa. Jämäkät vanhemmat pitävät huolen siitä, että lapsi pysyy vieressä eikä koske ilman lupaa mihinkään.
No niinhän se on, mutta jostain syystä siellä kaupoissa ja gallerioissa kuitenkin näkee vain niitä rääkyjiä ja lääppijöitä, joiden vanhempia ei kiinnosta pätkääkään huomioida muiden maksavien asiakkaiden oikeus nauttia pullansa tai taiiteensa rauhassa.
Sen takia vanhempia lähinnä inhotaan näissä paikoissa nykyisin. Ja huom. vanhempia inhotaan, ei lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että jään joskus seurailemaan ikkunasta lähipuistossa taaperon kanssa paarustelevia vanhempia, ja mietin miten aivot lamauttavan tylsää tuo on!! Joo, osoitat puuta, oi että kun on hieno puu! Kuinka oletkin, lapseni, niin huomiokykyinen, että huomasit tuon viiden metrin päässä kasvavan koivun, ja ajattelit, että osoitat sitä minulle, jos en ole sattunut sitä huomaamaan! Ihmetellään nyt sitä sitten.
Löytyi keppi, ai vitsit kuin jännä, ai heitit sen pois. Upeeta.
Otit spurtit keinulle ja sinut pitää nostaa siihen ja antaa vauhtia? No, ainakin voin tässä selkäpuolellasi samalla selailla puhelintani, koska tälleen äitinäkinpakkomyöntääettäsaatanantylsäähäntämäon....!!
Onneksi itse tajusin olla lisääntymättä ja voin tehdä mitä haluan! :D
Haluan sinulle, ja muillekin tästä ketjusta pelästyneille kommentoida että ne ikävimmät hetket ovat yleensä ne näkyvimmät. Itsekin näin aikoinaan lapsiperhearjen tosi pelottavana stressimöykkynä, kun oma näkemys siitä perustui nälkäisiin Prismaperheisiin ja huonosti kasvatettuihin kakaroihin jotka rymistävät ravintolan käytävillä. Lapsiperhearjessa on kuitenkin tosi paljon ihanuutta ja rakkautta (ainakin meillä). Lapsi on kekseliäs ja hassu, kuin kissanpentu. Mutta kylmä fakta on että myös niitä tylsiä hetkiä tulee, kuten varmaan kaikessa tekemisessä, ja siksi on hyvä tämmöiset ketjut mistä saa ideoita :)
Kaksi asiaa voi olla totta samanaikaisesti: lapsi voi olla hassun hauska, ihanan söpö mötikkä; ja silti välistä tylsää seuraa. Itse yritin välttää ruutuaikaa lapsen kanssa, niin ne aikuisen jutut mitä vaikka kotona lattialla voi samanaikaisesti tehdä lapsen kanssa ovat rajatummat. Meillä tanssitaan ja lauletaan, mutta silti lapsi haluaa myös lukea niitä "ihania" samoja kirjoja tuhat ja yksi kertaa perätysten.
Kenenkään ei tarvitse eikä pidä hankkia perhettä ellei sitä toivo, mutta toivon myös että niitä lapsien hyviä puolia joskus uskallettaisiin tuoda näkyväksi. Ainakin itseäni se olisi motivoinut hankkimaan lapsia paljon aiemmin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa voi mennä kirjastoon, kauppoihin, kahviloihin, puistoihin, uimahalliin... Rannalle, jäähalliin, metsään, mummon luo, serkkujen luo, kavereitten kanssa piknikille, laivaristeilylle, elokuviin (vauvojenkin kanssa joihinkin näytöksiin (ainakin Turussa), teatteriin, taidegallerioihin, taidemuseoihin, museoihin, kävelylle eri paikkoihin, seurakuntien järjestämiin tapahtumiin, kaupungin järjestämiin ilmaisiin tapahtumiin, urheilupuistoon, jääkiekko-otteluun, saunaan, (ilmais)konsertteihin, muskariin, jalkapallo-otteluihin, muitakin urheilulajejakin piisaa ihan katsottavaksi jos ei itse pelaa, polkupyörällä lapsen voi kuljettaa moniin paikkoihin, voi käydä ongella, veneilemässä. Voi käydä kirkossa tai jossain muissa uskonnollisissa paikoissa, oman vakaumuksen mukaan.
Kotonakin voit piirtää tai maalata lapsen kanssa, jumpata yhdessä, laulaa, soittaa, pelata palloa (pehmeää palloa voi heittää sisälläkin vaikka ämpäriin tai lelul
Ei kyllä voi ainakaan alle 3-vuotiaan kanssa.
Miksei voi?
Ja siis me oltiin tosi paljon ulkona, käytiin metsässä, mentiin pyöräretkille (pieni pyöräkärryssä, vähän isompana istuimessa tai edelleen kärryssä, vielä isompana omalla pyörällä), käytiin museoissa, taidenäyttelyissä, vauva-aamuissa, kerhoissa, tavattiin toisten perheiden kanssa jne. Ja sitten ihan arkiaskareissa menee aikaa. Lapset tykkää usein auttaa kokkaamisessa, tiskaamisessa, pyykin pesemisessä jne. Maalattiin paljon, se on kivaa ja sitä voi tehdä vaikka vauvasta alkaen jne.
Toinen lapsi mahdollisimman nopeasti, lapsi kaipaa seuraa ja leikkikaveria. Ei häntäkään huvita aina olla vain aikuisten kans
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä vinkki, että lapsia kannattaa tehdä ainakin kaksi. Kun on sisarus, tai sisaruksia, niin ne leikkii keskenään. Tuo helpottaa paljon askareita ja kotielämää.
Eikö ne riitele keskenään? Ainakin isoveli ja pikkusisko yhdistelmänä on raskas osa pikkusiskolle.
On se isoveljellekin.
T. Se pikkusisko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä vinkki, että lapsia kannattaa tehdä ainakin kaksi. Kun on sisarus, tai sisaruksia, niin ne leikkii keskenään. Tuo helpottaa paljon askareita ja kotielämää.
Eikö ne riitele keskenään? Ainakin isoveli ja pikkusisko yhdistelmänä on raskas osa pikkusiskolle.
No ei välttämättä. Mun 2v 10 kk ikäerolla olevat poika ja tyttö leikki tosi paljon yhdessä. Varsinkin siitä eteenpäin kun tyttö oli 1v. Pojalla oli sisällä muovinen potkuteltava "mopo", johon otti siskon taakse kyytiin ja hauskaa oli. Isompinakin touhusivat yhdessä.
Mutta aplle vinkki: menkää yhdessä muskariin, äiti-lapsi -tanssiin, leikkitreffeille jne. Noissa mä kävin. Nyt kun tulee lämpimämpi niin kotieläinpihat on varma nakki, eväät vaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo vanha kääkkä (50 v) ja lapseni ovat nuoria aikuisia, mutta minun on vaikeaa ymmärtää miksi lasten kanssa pitäisi koko päivän ajan leikkiä tai käydä kerhoissa ja sitten illat riidellä kotitöiden teosta. Kun omat lapset olivat pieniä, leikittiin, ulkoiltiin jne. paljon joka päivä, mutta useita tunteja päivässä saatiin kuitenkin käytettyä kotitöiden tekoon yhdessä. Ihan pieninä vauva tai taapero oli kantoliinassa ja sitten sen jälkeen oli ainakin osallistuvinaan kaikenlaiseen kotityöhön. Kivaa oli ja illat olivat sitten rennon yhdessäolon hetkiä koko perheelle.
Ihan tavallista arkea elettiin. En ollut mikään seuraneiti/leikkitäti 24/7. Välillä puuhailin lasten kanssa ja välillä tein omia juttuja. Meillä molemmat lapset viihtyi mainiosti vaikka itsekseen omissa leikeissään ihan vauvasta lähtien. Juu pääsin helpolla. Sellaisia tyytyväisiä lapsia. Nukkuivat ja söivät hyvin niin arki oli sujuvaa. Hyvät rutiinit mutta välillä vähän hömppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää technoreiveihin niin kuin tää vauva
Pakko kyllä ihmetellä näitä kommentteja, joissa vauvan tai taaperoikäisen lapsen kanssa neuvontaan menemään museoon, teatteriin, kirkkoon tai jääkiekkootteluun. Joo, voihin toki mennä, mutta se on eri asia, että nauttiiko niistä reissusta sitten oikeasti kukaan. Omien kokemusteni perusteella ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että jään joskus seurailemaan ikkunasta lähipuistossa taaperon kanssa paarustelevia vanhempia, ja mietin miten aivot lamauttavan tylsää tuo on!! Joo, osoitat puuta, oi että kun on hieno puu! Kuinka oletkin, lapseni, niin huomiokykyinen, että huomasit tuon viiden metrin päässä kasvavan koivun, ja ajattelit, että osoitat sitä minulle, jos en ole sattunut sitä huomaamaan! Ihmetellään nyt sitä sitten.
Löytyi keppi, ai vitsit kuin jännä, ai heitit sen pois. Upeeta.
Otit spurtit keinulle ja sinut pitää nostaa siihen ja antaa vauhtia? No, ainakin voin tässä selkäpuolellasi samalla selailla puhelintani, koska tälleen äitinäkinpakkomyöntääettäsaatanantylsäähäntämäon....!!
Onneksi itse tajusin olla lisääntymättä ja voin tehdä mitä haluan! :D
Moni lastensa kanssa kotona ollut valittaa tuota samaa tylsyyttä. Itse nautin niistä vähän rauhallisemmista vuosista, joissa pystyi keskittymään hetkeen ja perheeseensä. Tylsyyttä en kokenut lainkaan, vaan lasten kasvun ja kehityksen seuraaminen ja siihen vaikuttaminen oli minusta äärimmäisen kiinnostavaa. Tähän ehkä oli syynä koulutukseni psykologiksi ja työ lapsiperheiden kanssa. Koko ajan omaa lastaan katsoessaan miettii tilannetta myös psykologisesta näkökulmasta. Uhma-ikä oli kauheaa, mutta siinä pääsi hyvin konkreettisesti näkemään lapsen aivojen kehitystä. Niin mielenkiintoista!
Kun sille lapselleen nimeää nähtyjä asioita, ottaa vastaan lasten tuomia keppejä, katsoo, kun lapsi kävelee siinä kumpareisessa maastossa jne. niin koko ajan päässä pyörii lapsen kehityksen vaihe ja miten tekemämme asiat vievät sitä eteen päin.
Sitten kun lapsia oli kaksi ja molemmilla aivan erilaiset kiinnostuksenkohteet ja persoonallisuudet, niin mielenkintoiset hetket vaan lisääntyivät. Samalla pystyi havainnoimaan omaa toimintaansa ja sen merkitystä tai merkityksettömyyttä lapsen kehityksessä.
Joku saattaa ajatella, että on kylmää lasta metsäretkelle viedessään ajatella, että nyt lapsen motoriikka ja havainnointi kehittyy erityisen hyvin ja nyt hän esim. oppii kasvilajeja, ymmärtää hyönteisten merkityksen ja kuulee jääkauden merkeistä. Mutta ei se ole kylmää, se on yhteisen kiinnostuksen jakoa ja luonnollista jälkikasvunsa tukemista. Hauskuutta ja läheisyyttä.
Lapseni ovat 19 ja 22 v. Tietenkin edelleenkin näen heidän kehityksensä ja suhteemme kehityksen mielenkiintoisena ja tärkeänä. Nyt usein tämä on myös avoimesti nähtävillä, ts. puhumme suhteestamme, miten siinä toimimme ja kysyn lapsilta heidän ajatuksiaan tavoistani olla äiti.
Uskoisin, että samat tilanteet ilman taustateorian tuntemista ja suunnitelmaa olisivat olleet tylsiä, mutta itselleni tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen yhteinen matka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että jään joskus seurailemaan ikkunasta lähipuistossa taaperon kanssa paarustelevia vanhempia, ja mietin miten aivot lamauttavan tylsää tuo on!! Joo, osoitat puuta, oi että kun on hieno puu! Kuinka oletkin, lapseni, niin huomiokykyinen, että huomasit tuon viiden metrin päässä kasvavan koivun, ja ajattelit, että osoitat sitä minulle, jos en ole sattunut sitä huomaamaan! Ihmetellään nyt sitä sitten.
Löytyi keppi, ai vitsit kuin jännä, ai heitit sen pois. Upeeta.
Otit spurtit keinulle ja sinut pitää nostaa siihen ja antaa vauhtia? No, ainakin voin tässä selkäpuolellasi samalla selailla puhelintani, koska tälleen äitinäkinpakkomyöntääettäsaatanantylsäähäntämäon....!!
Onneksi itse tajusin olla lisääntymättä ja voin tehdä mitä haluan! :D
Haluan sinulle, ja muillekin tästä ketjusta pelästyneille kommentoida että ne ikävimmät hetket ovat yleensä ne näkyvimmät. Itsekin näin aikoinaan lapsiperhearjen tosi pelottavana stressimöykkynä, kun oma näkemys siitä perustui nälkäisiin Prismaperheisiin ja huonosti kasvatettuihin kakaroihin jotka rymistävät ravintolan käytävillä. Lapsiperhearjessa on kuitenkin tosi paljon ihanuutta ja rakkautta (ainakin meillä). Lapsi on kekseliäs ja hassu, kuin kissanpentu. Mutta kylmä fakta on että myös niitä tylsiä hetkiä tulee, kuten varmaan kaikessa tekemisessä, ja siksi on hyvä tämmöiset ketjut mistä saa ideoita :)
Kaksi asiaa voi olla totta samanaikaisesti: lapsi voi olla hassun hauska, ihanan söpö mötikkä; ja silti välistä tylsää seuraa. Itse yritin välttää ruutuaikaa lapsen kanssa, niin ne aikuisen jutut mitä vaikka kotona lattialla voi samanaikaisesti tehdä lapsen kanssa ovat rajatummat. Meillä tanssitaan ja lauletaan, mutta silti lapsi haluaa myös lukea niitä "ihania" samoja kirjoja tuhat ja yksi kertaa perätysten.
Kenenkään ei tarvitse eikä pidä hankkia perhettä ellei sitä toivo, mutta toivon myös että niitä lapsien hyviä puolia joskus uskallettaisiin tuoda näkyväksi. Ainakin itseäni se olisi motivoinut hankkimaan lapsia paljon aiemmin!
Missään nimessä kaikkien ei pidä hankkia lapsia, jos ei lapsista pidä ja lapsiperhe-elämää halua. Haluan kuitenkin korostaa, että omat lapset saattavat tuntu aivan erilaisilta kuin muut. Itse en pidä muiden lapsista noin yleensä, mutta omat ovat niin rakkaita ja ihania.
Olen kasvattanut 2 lasta.Ikäero 1,9 vuotta.Olin nuori ja sain olla kotihoidon tuella kunnes vanhempi täytti 3 vuotta.Mies teki paljon töitä.Olen siitä kiitollinen.Sitten tuli tummia pilviä,mies alkoi ryyppäämään.Rakennettiin talo ja se oli virhe.Tuli ero ja talo myytiin.Lapset jakaantui,isälle poika,minulle tyttö.olin kuitenkin töissä.Isä ei huolehtinut pojasta,hirveä huoli..Mies muutti Helsinkiin.Pärjättiin kuitenkin lasten kanssa.Lasten isä kuoli syöpään.Nyt molemmilla perhe ja lapsia,kaikki hyvin.Itse sairastui kaksisuuntaiseen ja elän sen kanssa lääkkeillä.Mitä tästä opimme.Elämästä ei koskaan tiedä.