Mitä kulutatte aikaa pienten lasten kanssa?

Tuosta syystä itse ramppasin eri perhekerhoissa melkein joka päivä. Lapselle puuhaa ja itse sai jutella muitten aikuisten kanssa. Ja vähemmän siivottavaa kotona kun ei oltu siellä sotkemassa koko aikaa. 

Meillä eletään lapsen kanssa arkea, en minä erityisesti leiki hänen kanssaan. Yhdessä tehdään aamupalaa ja katetaan pöytää, sen jälkeen täytetään tiskikonetta, luetaan satu, laitetaan pyykit koneeseen, hassutellaan hetki, tehdään legotaloa, lajitellaan nappeja, mopataan eteisen lattia jne. En minä elä lastani varten ja hän tuli meidän perheeseen, perhe ei ole olemassa vain hänen takiaan. Toki käydään ulkona ja lasketaan pulkkamäessä, käydään kaupassa jne., mutta lapsen sorminäppäryys kehittyy ihan hyvin oikeita asioita tehdessä kuin leikkiessä. Lusikoiden lajittelu isoihin ja pieniin auttaa ymmärtämään suhteita, pyykkien ripustaminen värien mukaan opettaa värejä jne.

Minä tein kotihommat lapsen kanssa, alkuunhan se lähinnä imeskeli pyykkipoikia ja repi pyykkejä alas narulta, mutta sitten jossain kohtaa oppi olemaan jossain määrin hyödyksiksin. Sama keittiöhommissa ja vaikkapa siivouksessa. Ja sit tehtiin niitä juttuja joista itse tykkäsin, kuten käsitöitä (lapsi mylläsi kangaslaatikkoa), käytiin kirppiksillä, perhekerhoissa, kirjastossa, ostoskeskuksissa, lenkillä. Toki myös leikkipuistoissa ulkoiltiin ja nähtiin kavereita. Olen samaa mieltä siitä, että nuppipalapelit ja pienten lasten kirjat sulattaa aivot, niitä jaksaa vain pieniä aikoja kerrallaan. 

Ulkoilua, seurakunnan perhekerho, kirjastossa käyntiä, uimahalli tms.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kanssa voi mennä kirjastoon, kauppoihin, kahviloihin, puistoihin, uimahalliin... Rannalle, jäähalliin, metsään, mummon luo, serkkujen luo, kavereitten kanssa piknikille, laivaristeilylle, elokuviin (vauvojenkin kanssa joihinkin näytöksiin (ainakin Turussa), teatteriin, taidegallerioihin, taidemuseoihin, museoihin, kävelylle eri paikkoihin, seurakuntien järjestämiin tapahtumiin, kaupungin järjestämiin ilmaisiin tapahtumiin, urheilupuistoon, jääkiekko-otteluun,  saunaan, (ilmais)konsertteihin, muskariin, jalkapallo-otteluihin, muitakin urheilulajejakin piisaa ihan katsottavaksi jos ei itse pelaa, polkupyörällä lapsen voi kuljettaa moniin paikkoihin, voi käydä ongella, veneilemässä. Voi käydä kirkossa tai jossain muissa uskonnollisissa paikoissa, oman vakaumuksen mukaan.

Kotonakin voit piirtää tai maalata lapsen kanssa, jumpata yhdessä, laulaa, soittaa, pelata palloa (pehmeää palloa voi heittää sisälläkin vaikka ämpäriin tai lelul

Tuollahan ne jo lukevatkin... 

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia olisi tärkeää, että vauvaa haluaville pitäisi olla joku pakollinen kurssi. On järkyttävää lukea Ap:n tekstiä. Eikö hän tästä tiennyt? Eikö kukaan missään vaiheessa kertonut millaista arki pienen lapsen kanssa on? Mitä tapahtuu jos pää oikeasti räjähtää? Paiskaako hän lapsen seinään? Saadaanko taas 3-4 vuoden kuluttua lukea pienen lapsen kuolleen, koska äidistä äitiys oli tylsää? 

No nyt lähti laukalle ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kanssa voi mennä kirjastoon, kauppoihin, kahviloihin, puistoihin, uimahalliin... Rannalle, jäähalliin, metsään, mummon luo, serkkujen luo, kavereitten kanssa piknikille, laivaristeilylle, elokuviin (vauvojenkin kanssa joihinkin näytöksiin (ainakin Turussa), teatteriin, taidegallerioihin, taidemuseoihin, museoihin, kävelylle eri paikkoihin, seurakuntien järjestämiin tapahtumiin, kaupungin järjestämiin ilmaisiin tapahtumiin, urheilupuistoon, jääkiekko-otteluun,  saunaan, (ilmais)konsertteihin, muskariin, jalkapallo-otteluihin, muitakin urheilulajejakin piisaa ihan katsottavaksi jos ei itse pelaa, polkupyörällä lapsen voi kuljettaa moniin paikkoihin, voi käydä ongella, veneilemässä. Voi käydä kirkossa tai jossain muissa uskonnollisissa paikoissa, oman vakaumuksen mukaan.

Kotonakin voit piirtää tai maalata lapsen kanssa, jumpata yhdessä, laulaa, soittaa, pelata palloa (pehmeää palloa voi heittää sisälläkin vaikka ämpäriin tai lelul

Tää sopis siihen ketjuuun "mitkä kuulostavat kivoilta asioilta mutta eivät toteutuessaan sitä ole"

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia olisi tärkeää, että vauvaa haluaville pitäisi olla joku pakollinen kurssi. On järkyttävää lukea Ap:n tekstiä. Eikö hän tästä tiennyt? Eikö kukaan missään vaiheessa kertonut millaista arki pienen lapsen kanssa on? Mitä tapahtuu jos pää oikeasti räjähtää? Paiskaako hän lapsen seinään? Saadaanko taas 3-4 vuoden kuluttua lukea pienen lapsen kuolleen, koska äidistä äitiys oli tylsää? 

Nuo ap:n ajatukset on aivan tavallisia, niitä ei vaan just tämän kaltaisten empatiakyvyttömien kommenttien takia kehdata sanoa ääneen. Pikkulasten seura ja hoito vaan ei pidemmän päälle ole kovin mielekästä, vaan sitä samaa toistoa päivästä toiseen. Ja tämän takia moni haluaa palata varsin pian töihin, eikä jäädä vuosiksi kotiin. Toiset on toki luontaisia hoivaajatyyppejä jotka nauttii yli kaiken lastenhoidosta, ja se on tietysti hienoa jos he saa omien lastensa kanssa olla rauhassa pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä ap, paitsi mun mielestä pieni lapsi ei ole edes herttainen.

Siksi olen vela.

Niin ja kaverini oli onnensa kukkuloilla kun sai viettää pitkät päivät kotona pilttinsä kanssa. Uranainen vieläpä. Oli kuulemma parasta mitä tiesi. Koko elämä oli yhtä lasta, lasta, lasta.

Onko se sinulta pois? :D 

1,5-vuotiaan kanssa oli ehdottomasti rankinta. Lapsi ei vielä oikein osaa mitään leikkiä, vaan se leikki on hajoittamista. Siinä sitten vanhemmat tekevät hiekkakakkuja tai torneja, joita lapsi tuhoaa. Muutenkin lapsi haluaisi osallistua kaikkeen mutta ei vain osaa. 2-vuotiaan kanssa voi tehdä juttuja jo ihan eri lailla. Leikit muuttuvat puheen kehityksen myötä kivemmiksi myös aikuisille ja lapsesta on jo oikeasti apua. 

Uppp

Pitäisi vaan jaksaa. Se on sun lapsen lapsuus. Ei se kestä ikuisesti. Miks teit lapsen jos et edes halua leikkiä hänen kanssaan?