Mitä kulutatte aikaa pienten lasten kanssa?
Pakko myöntää, että en vaan jaksa leikkiä, enkä kököttää leikkipuistoissa päivät läpeensä. Päivästä toiseen samoja palapelejä kasatessa ja lastenkirjoja lukiessa meinaa pää räjähtää. Kotitöitä tehdessä lapsi roikkuu jaloissa ja huutaa. Jos sille järjestää omaa puhaa ja askareita mitä tehdä samaan aikaan, se on tehty ja koettu parissa minuutissa. Pieni lapsi on herttainen, mutta en tiedä miten tätä arkea kukaan kestää kyllästymättä?
Kommentit (74)
Meillä eletään lapsen kanssa arkea, en minä erityisesti leiki hänen kanssaan. Yhdessä tehdään aamupalaa ja katetaan pöytää, sen jälkeen täytetään tiskikonetta, luetaan satu, laitetaan pyykit koneeseen, hassutellaan hetki, tehdään legotaloa, lajitellaan nappeja, mopataan eteisen lattia jne. En minä elä lastani varten ja hän tuli meidän perheeseen, perhe ei ole olemassa vain hänen takiaan. Toki käydään ulkona ja lasketaan pulkkamäessä, käydään kaupassa jne., mutta lapsen sorminäppäryys kehittyy ihan hyvin oikeita asioita tehdessä kuin leikkiessä. Lusikoiden lajittelu isoihin ja pieniin auttaa ymmärtämään suhteita, pyykkien ripustaminen värien mukaan opettaa värejä jne.
Minä tein kotihommat lapsen kanssa, alkuunhan se lähinnä imeskeli pyykkipoikia ja repi pyykkejä alas narulta, mutta sitten jossain kohtaa oppi olemaan jossain määrin hyödyksiksin. Sama keittiöhommissa ja vaikkapa siivouksessa. Ja sit tehtiin niitä juttuja joista itse tykkäsin, kuten käsitöitä (lapsi mylläsi kangaslaatikkoa), käytiin kirppiksillä, perhekerhoissa, kirjastossa, ostoskeskuksissa, lenkillä. Toki myös leikkipuistoissa ulkoiltiin ja nähtiin kavereita. Olen samaa mieltä siitä, että nuppipalapelit ja pienten lasten kirjat sulattaa aivot, niitä jaksaa vain pieniä aikoja kerrallaan.
Ulkoilua, seurakunnan perhekerho, kirjastossa käyntiä, uimahalli tms.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa voi mennä kirjastoon, kauppoihin, kahviloihin, puistoihin, uimahalliin... Rannalle, jäähalliin, metsään, mummon luo, serkkujen luo, kavereitten kanssa piknikille, laivaristeilylle, elokuviin (vauvojenkin kanssa joihinkin näytöksiin (ainakin Turussa), teatteriin, taidegallerioihin, taidemuseoihin, museoihin, kävelylle eri paikkoihin, seurakuntien järjestämiin tapahtumiin, kaupungin järjestämiin ilmaisiin tapahtumiin, urheilupuistoon, jääkiekko-otteluun, saunaan, (ilmais)konsertteihin, muskariin, jalkapallo-otteluihin, muitakin urheilulajejakin piisaa ihan katsottavaksi jos ei itse pelaa, polkupyörällä lapsen voi kuljettaa moniin paikkoihin, voi käydä ongella, veneilemässä. Voi käydä kirkossa tai jossain muissa uskonnollisissa paikoissa, oman vakaumuksen mukaan.
Kotonakin voit piirtää tai maalata lapsen kanssa, jumpata yhdessä, laulaa, soittaa, pelata palloa (pehmeää palloa voi heittää sisälläkin vaikka ämpäriin tai lelul
Tuollahan ne jo lukevatkin...
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia olisi tärkeää, että vauvaa haluaville pitäisi olla joku pakollinen kurssi. On järkyttävää lukea Ap:n tekstiä. Eikö hän tästä tiennyt? Eikö kukaan missään vaiheessa kertonut millaista arki pienen lapsen kanssa on? Mitä tapahtuu jos pää oikeasti räjähtää? Paiskaako hän lapsen seinään? Saadaanko taas 3-4 vuoden kuluttua lukea pienen lapsen kuolleen, koska äidistä äitiys oli tylsää?
No nyt lähti laukalle ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa voi mennä kirjastoon, kauppoihin, kahviloihin, puistoihin, uimahalliin... Rannalle, jäähalliin, metsään, mummon luo, serkkujen luo, kavereitten kanssa piknikille, laivaristeilylle, elokuviin (vauvojenkin kanssa joihinkin näytöksiin (ainakin Turussa), teatteriin, taidegallerioihin, taidemuseoihin, museoihin, kävelylle eri paikkoihin, seurakuntien järjestämiin tapahtumiin, kaupungin järjestämiin ilmaisiin tapahtumiin, urheilupuistoon, jääkiekko-otteluun, saunaan, (ilmais)konsertteihin, muskariin, jalkapallo-otteluihin, muitakin urheilulajejakin piisaa ihan katsottavaksi jos ei itse pelaa, polkupyörällä lapsen voi kuljettaa moniin paikkoihin, voi käydä ongella, veneilemässä. Voi käydä kirkossa tai jossain muissa uskonnollisissa paikoissa, oman vakaumuksen mukaan.
Kotonakin voit piirtää tai maalata lapsen kanssa, jumpata yhdessä, laulaa, soittaa, pelata palloa (pehmeää palloa voi heittää sisälläkin vaikka ämpäriin tai lelul
Tää sopis siihen ketjuuun "mitkä kuulostavat kivoilta asioilta mutta eivät toteutuessaan sitä ole"
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia olisi tärkeää, että vauvaa haluaville pitäisi olla joku pakollinen kurssi. On järkyttävää lukea Ap:n tekstiä. Eikö hän tästä tiennyt? Eikö kukaan missään vaiheessa kertonut millaista arki pienen lapsen kanssa on? Mitä tapahtuu jos pää oikeasti räjähtää? Paiskaako hän lapsen seinään? Saadaanko taas 3-4 vuoden kuluttua lukea pienen lapsen kuolleen, koska äidistä äitiys oli tylsää?
Nuo ap:n ajatukset on aivan tavallisia, niitä ei vaan just tämän kaltaisten empatiakyvyttömien kommenttien takia kehdata sanoa ääneen. Pikkulasten seura ja hoito vaan ei pidemmän päälle ole kovin mielekästä, vaan sitä samaa toistoa päivästä toiseen. Ja tämän takia moni haluaa palata varsin pian töihin, eikä jäädä vuosiksi kotiin. Toiset on toki luontaisia hoivaajatyyppejä jotka nauttii yli kaiken lastenhoidosta, ja se on tietysti hienoa jos he saa omien lastensa kanssa olla rauhassa pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap, paitsi mun mielestä pieni lapsi ei ole edes herttainen.
Siksi olen vela.
Niin ja kaverini oli onnensa kukkuloilla kun sai viettää pitkät päivät kotona pilttinsä kanssa. Uranainen vieläpä. Oli kuulemma parasta mitä tiesi. Koko elämä oli yhtä lasta, lasta, lasta.
Onko se sinulta pois? :D
1,5-vuotiaan kanssa oli ehdottomasti rankinta. Lapsi ei vielä oikein osaa mitään leikkiä, vaan se leikki on hajoittamista. Siinä sitten vanhemmat tekevät hiekkakakkuja tai torneja, joita lapsi tuhoaa. Muutenkin lapsi haluaisi osallistua kaikkeen mutta ei vain osaa. 2-vuotiaan kanssa voi tehdä juttuja jo ihan eri lailla. Leikit muuttuvat puheen kehityksen myötä kivemmiksi myös aikuisille ja lapsesta on jo oikeasti apua.
Pitäisi vaan jaksaa. Se on sun lapsen lapsuus. Ei se kestä ikuisesti. Miks teit lapsen jos et edes halua leikkiä hänen kanssaan?
Aina on tekemistä 4 vuotiaan lapsenlapsen kanssa.Askarrellaan,leikitää leikkimökissä,käydään uimassa ja leikkikentällä,luen kirjoja,joskus katsotaan Pipsa Possu.Viimeksi piilotin pääsiäismunia pihalle,etsittiin ,saunotaan ja joskus käydään hampparilla.t.mummo
Vierailija kirjoitti:
Aina on tekemistä 4 vuotiaan lapsenlapsen kanssa.Askarrellaan,leikitää leikkimökissä,käydään uimassa ja leikkikentällä,luen kirjoja,joskus katsotaan Pipsa Possu.Viimeksi piilotin pääsiäismunia pihalle,etsittiin ,saunotaan ja joskus käydään hampparilla.t.mummo
Unohtu että leivotaan ja tehdään yhdessä ruokaa tosin lapsen ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä vinkki, että lapsia kannattaa tehdä ainakin kaksi. Kun on sisarus, tai sisaruksia, niin ne leikkii keskenään. Tuo helpottaa paljon askareita ja kotielämää.
Eikö ne riitele keskenään? Ainakin isoveli ja pikkusisko yhdistelmänä on raskas osa pikkusiskolle.
Tietenkin riitelee välillä. Se on ihan normaalia. Siinä oppii tärkeitä taitoja. Kasvatuksella sitten huolehditaan, että riitely ei ole jatkuvaa eikä mene liiallisuuksiin.
Eikä tuo ole taas sitten yksi lisärasite, kun pitää niitä riitoja ratkoa.
Joidenkin mielestä on, mutta ehkä vanhempi siinä oppii johtamis- ja erotuomaritaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa voi mennä kirjastoon, kauppoihin, kahviloihin, puistoihin, uimahalliin... Rannalle, jäähalliin, metsään, mummon luo, serkkujen luo, kavereitten kanssa piknikille, laivaristeilylle, elokuviin (vauvojenkin kanssa joihinkin näytöksiin (ainakin Turussa), teatteriin, taidegallerioihin, taidemuseoihin, museoihin, kävelylle eri paikkoihin, seurakuntien järjestämiin tapahtumiin, kaupungin järjestämiin ilmaisiin tapahtumiin, urheilupuistoon, jääkiekko-otteluun, saunaan, (ilmais)konsertteihin, muskariin, jalkapallo-otteluihin, muitakin urheilulajejakin piisaa ihan katsottavaksi jos ei itse pelaa, polkupyörällä lapsen voi kuljettaa moniin paikkoihin, voi käydä ongella, veneilemässä. Voi käydä kirkossa tai jossain muissa uskonnollisissa paikoissa, oman vakaumuksen mukaan.
Kotonakin voit piirtää tai maalata lapsen kanssa, jumpata yhdessä, laulaa, soittaa, pelata palloa (pehmeää palloa voi heittää sisälläkin vaikka ämpäriin tai lelulaatikkoon), tehdä ruokaa yhdessä, kattaa pöytä, leipoa. Tehdä kausijuttuja. Nyt voisi kohta hakea koivunoksia veteen ja istuttaa piakkoin rairuohoa, tehdä itse pääsiäiskoristeita, tehdä pääsiäiskortti, lähettää ne.
Me asuimme Turussa, kun lapsi oli pieni. Tässä on aika kattava lista siitä, mitä kaikkea tehtiin. Oli välillä tylsääkin, mutta kai sekin kuuluu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä vinkki, että lapsia kannattaa tehdä ainakin kaksi. Kun on sisarus, tai sisaruksia, niin ne leikkii keskenään. Tuo helpottaa paljon askareita ja kotielämää.
Kannattaa VAIN silloin, jos haluaa useamman lapsen. Se pikkulapsiaika on tosi lyhyt. Hyvin nopeasti lapsella on omat kaverit eikä sisarusta pitäisi tehdä vaan ensimmäiselle kaveriksi. Alle 3-vuotias viihtyy hyvin äidin ja isän kanssa. Sitten viimeistään meneekin päiväkotiin ja on kavereita.
Ei mitään syytä tehdä enempää lapsia kuin aidosti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa voi mennä kirjastoon, kauppoihin, kahviloihin, puistoihin, uimahalliin... Rannalle, jäähalliin, metsään, mummon luo, serkkujen luo, kavereitten kanssa piknikille, laivaristeilylle, elokuviin (vauvojenkin kanssa joihinkin näytöksiin (ainakin Turussa), teatteriin, taidegallerioihin, taidemuseoihin, museoihin, kävelylle eri paikkoihin, seurakuntien järjestämiin tapahtumiin, kaupungin järjestämiin ilmaisiin tapahtumiin, urheilupuistoon, jääkiekko-otteluun, saunaan, (ilmais)konsertteihin, muskariin, jalkapallo-otteluihin, muitakin urheilulajejakin piisaa ihan katsottavaksi jos ei itse pelaa, polkupyörällä lapsen voi kuljettaa moniin paikkoihin, voi käydä ongella, veneilemässä. Voi käydä kirkossa tai jossain muissa uskonnollisissa paikoissa, oman vakaumuksen mukaan.
Kotonakin voit piirtää tai maalata lapsen kanssa, jumpata yhdessä, laulaa, soittaa, pelata palloa (pehmeää palloa vo
Mitä ei voi tehdä alle 3-vuotiaan kanssa? Uimahallia ei toki suositella alle vuoden ikäisille mutta kaikkea muuta kyllä voi tehdä alle 3-vuotiaan kanssa.
Miksi ihmeessä niitä pitää raahata häiritsemään muita kauppoihin tai kahviloihin? Museoihin tai taidegallerioihin? Korkeintaan päiväunien aikaan, jos nukkuvat rattaissa, jossain sivummalla.
Saati risteilyille, sen kokoisia, jotka lääppii kaikki paikat ja tunkee perässä kädet suuhun. Keräävät kaikki liat ja basillit suuhunsa. Paras näkemäni oli, kun pallomerestä nousi n. 2v. housut märkänä ja totesi, pissa tuli. Onneksi omani olivat isompia, leikkihuoneessa pelailemassa.
Kirjastoon lastenosastolle ja satuhetkiin kyllä, mutta miksei uimahalliin? Uimahalleissahan vauvauintikurssitkin järjestetään.
Mä en aikanaan osannut pysähtyä nauttimaan pikkulapsiajasta. Mulla oli kokoajan sellainen syyllinen olo, että lomailen yhteiskunnan tuilla ja olen hyödytön, alinta pohjasakkaa. Menin osa-aikaisesti töihin kun lapsi oli 6kk ja päiväkotiin lapsi meni puolitoistavuotiaana. Nykyään tuo on asia mitä elämässäni eniten kadun, en ymmärtänyt tuolloin lainkaan miten merkittävää ja ainutlaatuista aikaa pikkulapsiaika olisi ollut. Valitettavasti sitä ei saa enää takaisin, vaikka sittemmin kyllä olen ymmärtänyt turhankin hyvin, kuinka lyhyen aikaa lapset ylipäätään ovat täällä siten, että haluavat viettää aikaa yhdessä.
Monesti olen haaveillut toista lasta, mutta tiedän että tuntisin niin suurta epäreiluutta, että nykyään olisin ihan erilainen (varmasti parempi) äiti kuin nuorempana. Siis tuntuisi väärältä esikoista kohtaan, jos hän näkisi minussa sellaisen äidin, jota en hänelle pienenä osannut olla ja jota hän olisi varmasti tarvinnut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa voi mennä kirjastoon, kauppoihin, kahviloihin, puistoihin, uimahalliin... Rannalle, jäähalliin, metsään, mummon luo, serkkujen luo, kavereitten kanssa piknikille, laivaristeilylle, elokuviin (vauvojenkin kanssa joihinkin näytöksiin (ainakin Turussa), teatteriin, taidegallerioihin, taidemuseoihin, museoihin, kävelylle eri paikkoihin, seurakuntien järjestämiin tapahtumiin, kaupungin järjestämiin ilmaisiin tapahtumiin, urheilupuistoon, jääkiekko-otteluun, saunaan, (ilmais)konsertteihin, muskariin, jalkapallo-otteluihin, muitakin urheilulajejakin piisaa ihan katsottavaksi jos ei itse pelaa, polkupyörällä lapsen voi kuljettaa moniin paikkoihin, voi käydä ongella, veneilemässä. Voi käydä kirkossa tai jossain muissa uskonnollisissa paikoissa, oman vakaumuksen mukaan.
Kotonakin voit piirtää tai maalata lapsen kanssa, jumpata yhdessä, laulaa, soittaa, pelata palloa (pehmeää palloa vo
Mitä ei voi tehdä alle 3-vuotiaan kanssa? Uimahallia ei toki suositella alle vuoden ikäisille mutta kaikkea muuta kyllä voi tehdä alle 3-vuotiaan kanssa.
Miksi ihmeessä niitä pitää raahata häiritsemään muita kauppoihin tai kahviloihin? Museoihin tai taidegallerioihin? Korkeintaan päiväunien aikaan, jos nukkuvat rattaissa, jossain sivummalla.
Saati risteilyille, sen kokoisia, jotka lääppii kaikki paikat ja tunkee perässä kädet suuhun. Keräävät kaikki liat ja basillit suuhunsa. Paras näkemäni oli, kun pallomerestä nousi n. 2v. housut märkänä ja totesi, pissa tuli. Onneksi omani olivat isompia, leikkihuoneessa pelailemassa.
Kirjastoon lastenosastolle ja satuhetkiin kyllä, mutta miksei uimahalliin? Uimahalleissahan vauvauintikurssitkin järjestetään.
Kurinpitokysymys tuo, että päästääkö lapsen riehumaan tai lääppimään joka paikkaa. Jämäkät vanhemmat pitävät huolen siitä, että lapsi pysyy vieressä eikä koske ilman lupaa mihinkään.
Tuosta syystä itse ramppasin eri perhekerhoissa melkein joka päivä. Lapselle puuhaa ja itse sai jutella muitten aikuisten kanssa. Ja vähemmän siivottavaa kotona kun ei oltu siellä sotkemassa koko aikaa.