*** Enskattaret keskiviikkoon ***

Pakko kommentoida itsekin tuota lorahtelu-hommaa..



Mitään varsinaisia lammikoita en oo vielä saanut aikaan, mutta jokunen aika sitten oltiin ostoksilla, ja mulla oli -yllätysyllätys- ihan kamala pissahätä. Pidättelin siinä, ja pääsi tosi miehekäs aivastus ja... pöksyt kastuivat ihan kunnolla! Luulin tietysti että pissa lirahti housuun, ja äkkiä jalat ristissä kauppakeskuksen WC:hen, jossa totesin nesteen olleen ihan jotain muuta kuin pissaa. Helpotus oli muuten suunnaton, ettei tässä ainakaan ihan vielä aleta housuun laskea!



S

Tulin taas ilmoittautumaan että hengissä ollaan edelleen. Tohon lähelle rakennetaan uusia taloja ja olivat sit kaivanet jostain väärästä kohtaa ja nyt oltu melkeen 2 viikkoa ilman nettiä. Tänään lähti sit toimimaan.



Nyt on kaikki valmennuksetkin käyty, vielä olis haikaranpesässä kätilön kanssa joku kekustelu-juttu.

Neuvolassa oltiin perjantaina, kaikki ihan kunnossa ja viime viikolla tehdyssä sokerirasitus kokeessakaan ei mitään poikkeavaa näkynyt. Erittäin kipeiden supistelujen takia oli lääkäri eilen, mutta ei kuuemma näytä yhtään siltä et olis supistellut eli ihan " vaarattomia" ovat olleet. Ainut mistä neuvolaterkka sanoi, oli paino. Oon kuulemma lihonnu ihan liikaa (kilo/viikko..) ja hänen mukaansa painon nousun pitäisi hidastua 30 viikon jälkeen. Eikös se vauvakin nyt kasva kamalaa vauhtia? Ja silti ei sais painoa tulla lisää. Jotenkin hassua.



Nyt en enää koneella halua istua, tänä aamuna saatiin kamala puhelu. Anoppi soitti ja kertoi, että mieheni isäpuoli on kuollut tuntia aikaisemmin.



Paremmalla ajalla ja iloisemmalla mielellä tulen taas kertomaan kuulumisia ja lukemaan teidän juttuja. Nyt ei vaan oikeen innostusta ole...



Henna ja Iivari, 34+5

Viipuli, makkara, sere ja muut jolla lorahtelee, niin piti vaan sanoa, että mun tapauksessahan suilloin viikko siitten mietin tuota samaa, että mitä se on ja se olikin sitten tihkunutta lapsivettä josta synnytys sitten alkoikin.



Sain silloin kun soitin sinne synnytysvastaanottoon niin sellaiset ohjeet, että tekee alapesun hyvin ja laittaa puhtaan siteen ja siihen päälle talous/vessapaperia josta sitten haistaa sitä vuotoa. Jos haisee imelälle (terveydenhoitaja sanoi, että haisee spermalle) niin se on lapsivettä, ja sitä tosiaan tulee jonkin verran, ihan pieni määrä ei välttämättä ole. Mä olin tosi epävarma siitä ja sitä tuli sillai, että vaihdoin siteen kolmesti puolessa päivässä kun se tuntui märältä ja loppuvaiheessa ei oikein imenytkään sitä.

Nojoo, että näin. Mutta tietty voi olla yksilöllistäkin, mut ajattelin kommentoida kun on tuoreessa muistissa asia. Niin ja joo, se haisi munkin mielestä vähän spermalle...



joo, ja se synnytyskertomus on edelleen tulossa... Rupean vaan aina tekemään jotain muuta, kuten nuuhkimaan tuota söpöä kääröä.. :)



-iisa-

Eli tyttövauva syntyi to 11.1. klo 21.12, 2900g, 47 cm, pipo 32cm.



Keskiviikkoiltana 10.1. alkoi lenkin jälkeen tuo edellämainitsemani lorahtelu jota lähdin sitten torstaina 11.1 klo 16 jälkeen näyttämään synnärille, menin kävellen ja bussilla, ei supistellut tai muutenkaan tutnutnut pahalta. Olin lähesvarma että se ei ole lapsivettä ja tulen takaisin kotiin odottelemaan tyyliin kuukaudeksi.



Käyrillä sydänäänet hyvät, yksi supistukin piirtyi, en kyllä tunteut. Tunsin napsahduksen kylkimakuussa käyrillä ollessa ja kun nousin niin lapsivedet meni lopullisesti. Lääkärintarkistuksessa ultrattiin ja sain ekan kokoarvion koko raskauspaikan: ei ainakaan iso vauva ole: 3000-3500g ehkä. Lääkärin kokeillesa olin tiukasti kahdelle sormelle auki, mutta väljästi yhdelle eli ei vielä kiirettä. samalla otettiin verikokeet. Tarkastuksen aikana alkoi vähän supistelemaan, ei kuitenkaan pahasti. Lääkäri sanoi, että jos asutte lähellä niin voi mennä kotiin odottelemaan supistusten alkua, mutta voi jäädäkin jo jos haluaa.



En oikein tiennyt mitä kannattaa tehdä, mutta koska ei tehnyt kovin kipeää ja ajattelin, että tässä menee vielä päivä tms niin pääätimme mennä kotiin. Mieheni oli siis juuri tullut junalla Helsingistä töistä ja oli Tampereella noin kuudelta. Puoli seitsemän aikaan mentiin taksilla kotiin (n. 3 km) ja supistukset alkoivat tulemaan jo kotiinmenomatkalla tosi kipeinä ja tiheinä. Kävin kotona suihkussa samalla kun mies teki ruokaa. Koitin syödä, mutta oksensin ja kirjoittelin joitain ihmeen muistilappuja miehelle että mitä sen pitää tehdä/ostaa kun oon synnärillä. (mistä tuokin sitten tuli mieleen sillä hetkellä) Kipu oli kova supistuksen aikana, mutta hellitti aina väliaikoina, mutta supparit olivat sen verran tiheitä että melkein kokoajan sattui.



Koska en yhtään tiennyt mitä olisi tulossa ja yltyykö kipu vielä tästä enemmän niin sanoin, että mennään takaisin että saan jotain kipuun ja ajattele että tätä tuska voi kestää vaikka kymmenen tuntia vielä.

Taksi tilattiin klo 20.20 ja supisteli ilkeästi.

Vastaanotossa sanoin, että tulinkin heti takaisin, ei voinut olla kotona, sattuu. Kätilö käski pöydälle tsekattavaksi, sanoin etten voi mennä makuulle, haluisin vaan ponnistaa. Menin kuitenkin ja katsottiin, että kokonaan on auki, sillä sängyllä sit työnnettiin synnytyssaliin (hississä kätilö sanoi, että älä nyt vielä vaan ponnista) jossa kaksi kätilöä odotteli ja käski heti alkaa ponnistamaan.

En oikein meinannut uskaltaa ponnistaa kun pää oli niin selvä kun ei väsyttänyt ja kaikki oli tapahtunut niin nopeasti eikä ollut mitään puudutustakaan missään. Mies kysyi että eikö kipuun saa mitään niin kätilö sanoi, että ei sitä nyt enää tarvi, pahin on jo takana, nyt vaan ponnistetaan tämä vauva ulos.



Sitten kun uskalsin alkaa ponnistamaan niin parin supistuksen aikana vauva syntyikin, aika helposti mielestäni, ajatuksena pelotti enemmän kuin todellisuus olikaan. Kätilö leikkasi hieman epparia varmuuden vuoksi. Jälkeiset syntyivät ikäänkuin huomaamatta, kun vauva oli jo rinnalla yöpaidan alla.



Ikävin ja pisimmältä tuntui se epparin leikkauksen ompelu, kun ei olisi enää synnytyksen jälkeen halunnut kenenkään koskevan mihinkään.



Synnytyksen kokonaiskestoksi merkittiin 1 tunti 20 min, josta 1. vaihe 45 min, ponnistus 27min ja jälkeiset 18 min.

Että näin.

Kätilö sanoi, että " sinä sitten vaan tulit ja synnytit!"



Ja mun veli sanoi mun miehelle että kannattaa opiskella kätilöksi ennen seuraava lasta tai mennä telttailemaan sairaalan parkkipaikalle kuukautta ennen laskettua aikaa. :)



Että näin mukavastikin se synnytys voi mennä, toivottavasti muillakin olisi hyvä kokemus!



iisa ja neitokainen 6 vrk

[color=4169E1] Iiks, no nyt tuo Iisan kommentti lorahtelusta sai taas huolestumista aikaan;) Eipä tuo pikkuvuoto kyllä mielestäni spermalle/makealle ole haissut, joten luotan siihen, että se on vaan ihan sitä tavis valkovuotoa:) Mutta aion kuitenkin kysellä neuvolasta ensi viikolla, että voisko asian vielä jotenkin varmistaa (eikös sen saa selville ihan jollain liuskatestillä, että onko lapsivettä vai valkovuotoa?!).



Kiitos Iisa synnytyskertomuksesta:) Aikas nopeaa toimintaa oli teidän synnytys ollut ja ihana, että kaikki oli mennyt hyvin!



Hennalle ja miehelle lähettelen osanotot ja halaukset:( Surullisia asioita...



Mukavia illan jatkoja!



~ ♥ ~ Viipuli ja Piksu, taas ~ ♥ ~

että hyvä Iisa että toit esiin tuon toisenkin mahdollisuuden! ja kiitos synnytyskertomuksesta - täytyy sanoa, että erittäin rohkaisevaa luettavaa :)



Mä oon kaks kertaa kysynyt tuosta lorahtelusta neuvolassa, kun sitä on nyt ollut reilun kuukauden verran. Terkkarin kanta oli, että mitä todnäköisimmin se on valkovuotoa (jonka siis kuuluukin olla lopussa vetistä), tai JOS se on lapsivettä, niin sekään ei haittaa. Jossain kalvoissa voi olla pieni reikä josta lapsivettä falskaa esim. kumarrellessa, mutta koska käsikopelolla tunnustellen vettä tuntuu kuitenkin olevan ihan normaalisti kohdussa, niin nou hätä. Multa sitä ei tuu joka päivä, mutta sillon tällön ja tosiaan reittä pitkin ja lattialle astikin...aah, ihanaa....



Saikohan tosta mitään selkoa?! Mutta kysy Viipuli ihmeessä neuvolassa, ja tosiaan siinä muun tunnustelun ja sf-mitan mittailun lomassa se terkkari pystyy kyllä tuntemaan tuon veden määränkin :)



Ai samperi kun sattuu taas tämä istuminen, tästä on tullu tämmöinen iltavaiva...



Makkara