Minkä verran teidän 20+v kotoa muuttaneet pitävät teihin yhteyttä?

Ihan luonnollinen vaihe itsenäistyä kunnolla, mikään ei ole rasittavampaa kuin joutua nuorena aikuisena tekemään tiliä jatkuvasti utelevalle vanhemmalle, pahimmillaan kaikki mitä tälle kertoo kiertää sitten muillekin sukulaisille.

Kyllä se siitä pikku hiljaa taas tasoittuu ja kolmekymppinen osaa jo varmasti ottaa itsekin enemmän yhteyttä.

Käy melkein joka viikonloppu kylässä. Asuu 6km päässä. Erosi hetki sitten poikaystävästään, keskittyy nyt enemmän opiskeluun. Baareissa ei ole koskaan viihtynyt usein, kaverit siellä enemmän.

Omat lapset eivät pidä yhteyttä elleivät halua/ tarvitse jotain. Eivät soita, viestittävät WA:lla. Nähty viimeksi vuosi sitten ja sekin päättyi riitaan. En odota mitään heiltä eikä paljoa kiinnosta itseänikään pitää yhteyttä. 

Kerran-pari viikossa jotain viestittelee. Kotona käy parin-kolmen kuukauden välein. On kyllä puhelias, sitten kun tavataan. Olen ajatellut, että tämä on ihan luonnollista itsenäistymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan luonnollinen vaihe itsenäistyä kunnolla, mikään ei ole rasittavampaa kuin joutua nuorena aikuisena tekemään tiliä jatkuvasti utelevalle vanhemmalle, pahimmillaan kaikki mitä tälle kertoo kiertää sitten muillekin sukulaisille.

Kyllä se siitä pikku hiljaa taas tasoittuu ja kolmekymppinen osaa jo varmasti ottaa itsekin enemmän yhteyttä.

Vahvasti epäilen, että muunlaiseksi tapa muuttuisi ja sukulaiset eivät ole käyneet mielessänikään. En kaipaa "tilintekoa", se on varmaan se toinen ääripää.

Ap

Eivät ole yhteydessä, jollei ihan asiaa. Itse soitan ja kyselen vähän kuulumisia, noin 1 krt/2 vkoa. 

Toisen kanssa nähdään noin 1 krt/kk, asuu 80 km päässä. Toinen asuu 5 km päässä, nähdään tosi harvoin. Normaalia itsenäistymistä tuo on, vaikka välillä itseä harmittaakin. 

Mutta voimne aina luottaa toistemne apuun tms.

Toinen soittaa kerran viikkoon ja pulisee yli puolen tunnin puheluita. Toinen ei soita kuin silloin, jos on jotain tärkeää asiaa eli hyvin harvoin. Viestejä ja linkkejä mielenkiintoisiin juttuihin laitellaan melko usein. Meillä on yhteinen wa-ryhmä, se on kiva.

Kuopus on 22v ja opiskelee 150km päässä. 

Päivittäin (no 5/7) viestitellään wa viesteillä. On puhelias, paljon viedtitään mm resepteistä kun tekee uusia ruokia. 

Kotona n 3kk välein, nyt varmaan tulee harjoittelujaksolle kotiin asumaan

Nähdään joka viikko. On niin kuin ennenkin.

Ei juurikaan oma-aloitteisesti soita tai laita viestiä. Tulee kuitenkin käymään viikonlopuksi n. 2 krt/kk ja silloin puhuu paljon. Hyvät väli meillä on ollut aina.

Tytär viesteilee päivittäin, käy kotona noin kerran kuussa. Mutta pojat ovat usein tässä asiassa ihan erilaisia. Kerron pari esimerkkiä: Veljeni ei ole koskaan pitänyt vanhempiini juuri mitään yhteyttä. Hän on nyt viisikymppinen ja soittaa kuulemma äidilleni pari kertaa vuodessa. Viesteihin hän ei juuri koskaan vastaa. Hän on ollut samanlainen siitä asti, kun lähti kotoa. Minulle hän lähettää viestin keskimäärin pari kertaa vuodessa, jos muistaa. Ihan tavallinen, työssäkäyvä mies kyseessä.

 

Myös oma mieheni pitää kotiinsa yhteyttä harvakseltaan. Vastaa kyllä vanhempiensa viesteihin mutta ei itse viestittele oikeastaan koskaan, paitsi silloin kun minä muistutan häntä siitä, että nyt on äitienpäivä tai isäsi syntymäpäivä tms, laita kotiisi viesti. Eikä hänellä ole omasta mielestään mitenkään huonot välit vanhempiinsa, hän ei vain koe mitään tarvetta pitää heihin yhteyttä. Minä pidän paljon enemmän yhteyttä mieheni vanhempiin kuin hän itse. Hän on myös ollut aina ihan samanlainen. Olemme nyt nelikymppisiä ja olleet yhdessä parikymppisistä asti. Mies on tutkija ja kiinnostunut intohimoisesti työstään. 

 

Eli pojat ovat kai usein tuollaisia, etäisempiä. En osaa sanoa, mistä se johtuu. Monelle miehelle asiat tuntuvat olevan kiinnostavampia kuin ihmiset. Kai siinä on kyse biologisista eroista sukupuolten välillä, vaikka niistä puhuminen onkin nykyään epämuodikasta. Varmasti se tuntuu kurjalta vanhemmista. En oikein osaa sinua lohduttaa muuten kuin toteamalla, että tuo on ilmeisesti ihan normaalia.