Olen ollut sinkku 5v ja en tiedä osaisinko enää edes pussailla

Älä sure, Minä noin 40 vuotiaana en ole eläessänio ollut parisuhteessa, enkä harrasta yhden yön juttuja saati osta, enkä ole ostanut seksiä keneltäkään. Mutta edelleen eläen toiveissa ja haaveiussa. että ehkä vielä, joskus minäkin löydän ja kohtaan mahdollisen oman kumppanini  ja "pusuttelu kaverini" 

Läheisyyden kaipuuni on joskus ollut aika sietämätöntä. Ja kun treffeillä olen -kun asiaa erikseen kysytty- rehellisesti myöntäneeeksi oman "kokemattomuuteni" niin vaikka osa on osannut suhtautua luontevasti niin olen saanuyt myös hyvin piikikäitä ja sivaltavia vastauksia jopa niin, että hetken ajattelin,että pitäösikö minun tulevaisuudessa valehdella "kokemattomuuteni" toiseksi? - Mutta miksi niin tekisin?

- Miksi haluaisin kumppanikseni sellaisen, joka ei hyväksyisi menneisyyttäni, jonka kanssa olen itse sinut ja josta voin -kysyttäessä- avoimesti kertoa.

Sen tiedostam,. ettei tämä ikisinkkuus mikään erityinen ansio tai meriitti ole. Tiedostan senkin. ettei mahd. kumppanin löytäminen välttämättä lainkaan helpotu ikävuoien lisääntymisen myötä.

Se mikä hieman luo lohdutusta ja turvaa on tuinne siitä,että parisuhdekumppanin löytämien on enempi mahdollisuus kuin velvollisuus. Mutta kai minä olen vain idiootti ja yksinkerttainen kun en ymmärrä, että minun täytyisi käyttäää paljon suurempi osa ajastani hänen etsimiseen ja hakemiseen. 

Oletko Se Sinä?

Ikisinkkumiehiä on vaikka kuinka paljon tälläkin palstalla. Sinkku siis ei tarvii olla vaan pyydät miehiä treffeille.

Osta kaupasta banaani ja kokeile saatko huulesi sen ympärille. Sitten lipsuttelet banaania kielellä.

Kyllä se vanhasta muistista tulee vielä.

Niin mäkin olen ollut mutta en kyllä epäile ettenkö osaisi. Pussailu tulee aika luonnostaan 😄 ja sitä paitsi se on jokaisen kanssa kuitenkin vähän erilaista

Vierailija kirjoitti:

Niin mäkin olen ollut mutta en kyllä epäile ettenkö osaisi. Pussailu tulee aika luonnostaan 😄 ja sitä paitsi se on jokaisen kanssa kuitenkin vähän erilaista

Ikäänkuin omatekoinen mölkeröpusu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mäkin olen ollut mutta en kyllä epäile ettenkö osaisi. Pussailu tulee aika luonnostaan 😄 ja sitä paitsi se on jokaisen kanssa kuitenkin vähän erilaista

Ikäänkuin omatekoinen mölkeröpusu.

Mikä??

Mä aloin parisuhteeseen miehen kanssa joka oli ollut 13 vuotta yksin. Ei ollut läheisyyden toteuttamisessa mitään missä olisi tämä näkynyt. Eli tod näk turha pelko ettet osaisi. 

Läheisyys rakentuu kahdenvälisestä kemiasta ja ihastuessa / rakastuessa sitä riittää. Ei pelkoa siitä ettetkö osaisi pussailla. Toinen ihminenhän haluaa sinun jokaista soluasi. 

Yhden yön juttujen varaan ei kannata kauheasti laskea, eikä myöskään antaa niille painoarvoa, että "miten suoriutuu" - pussailusta tai muustakaan. Omalla painollaan, nauttien.

Voi sentään, minä olen ollut sinkku paljon poitempään kuin 8 vuotta ja mitä kauemmin olen, sen vieraammalle tuntuu että enää ikinä ketään elämääni päästäisin.

Jos lasken parisuhteen hyvät puolet ja sinkkuna elämisen hyvät puolet, sinkkuelämä vie voiton 0-10.

Sinkkuna voitan kaiken enkä häviä mitään, parisuhteessa taas on niin paljon painolastia ja kahletta etten sitä enää vapaaehtoisesti niskaani halua.

Jos sitä pussailua kaipaa tai seksiä mikään ei rajjoita, siitä vaan. Kun pitää huolen suojautumisesta ei asiassa ole mitään pahaa. Itseä vaan ei se puoli jaksa enää kiinnostaa joten en harrasta. 

Ja kyllä, te siveydensipulit, niin miehet kuin naisetkin jotka olette kaula punaisena pää täristen tuomitsemassa, heittäkää se ensimmäinen kivi jos käsi sydämellä voittte sen hyvällä omallatunnolla tehdä.

Kertaa nyt ainakin naisen tärkeimmät osat ja tärkeimmät tekniikat. On noloa, jos treffinainen pyytää pyytää hieromaan klittaa ja hierotkin sitten vierestä jotain ihan muuta tai jos sormetat niin tiedät miten saat naisen taivaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään, minä olen ollut sinkku paljon poitempään kuin 8 vuotta ja mitä kauemmin olen, sen vieraammalle tuntuu että enää ikinä ketään elämääni päästäisin.

Jos lasken parisuhteen hyvät puolet ja sinkkuna elämisen hyvät puolet, sinkkuelämä vie voiton 0-10.

Sinkkuna voitan kaiken enkä häviä mitään, parisuhteessa taas on niin paljon painolastia ja kahletta etten sitä enää vapaaehtoisesti niskaani halua.

Jos sitä pussailua kaipaa tai seksiä mikään ei rajjoita, siitä vaan. Kun pitää huolen suojautumisesta ei asiassa ole mitään pahaa. Itseä vaan ei se puoli jaksa enää kiinnostaa joten en harrasta. 

Ja kyllä, te siveydensipulit, niin miehet kuin naisetkin jotka olette kaula punaisena pää täristen tuomitsemassa, heittäkää se ensimmäinen kivi jos käsi sydämellä voittte sen hyvällä omallatunnolla tehdä.

Jos et jahtaa varattuja niin kyllä aikuiset ihmiset saa tehdä keskenään mitä haluaa. Nimenomaan kunhan eivät ruuhkauta sukupuolitautien poliklinikkaa tai levitä kuppiaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään, minä olen ollut sinkku paljon poitempään kuin 8 vuotta ja mitä kauemmin olen, sen vieraammalle tuntuu että enää ikinä ketään elämääni päästäisin.

Jos lasken parisuhteen hyvät puolet ja sinkkuna elämisen hyvät puolet, sinkkuelämä vie voiton 0-10.

Sinkkuna voitan kaiken enkä häviä mitään, parisuhteessa taas on niin paljon painolastia ja kahletta etten sitä enää vapaaehtoisesti niskaani halua.

Jos sitä pussailua kaipaa tai seksiä mikään ei rajjoita, siitä vaan. Kun pitää huolen suojautumisesta ei asiassa ole mitään pahaa. Itseä vaan ei se puoli jaksa enää kiinnostaa joten en harrasta. 

Ja kyllä, te siveydensipulit, niin miehet kuin naisetkin jotka olette kaula punaisena pää täristen tuomitsemassa, heittäkää se ensimmäinen kivi jos käsi sydämellä voittte sen hyvällä omallatunnolla tehdä.

Olisi mielenkiintoista kuulla mitä oikein parisuhteella tarkoitat jos miellät sen vankilaksi. Itse ajattelen hyvästä parisuhteesta, että se on aina enemmän kuin 1+1.

Ap joo tuttu tunne. Itse toki olen ikisinkku eli en ole koskaan seurustellut, nuorempana oli niitä baarisäätöjä muutamia mutta niistä on aikaa. Minä en edes osaisi käydä treffeillä koska en ole ikinä treffeillä edes ollut. Minun mielestä se tuntuisi todella oudolta ja että saman katon alla asuisi muita ihmisiä. 

Sinkkuna elämiseen tottuu ja väitän että ne ihmiset jotka taas elää parisuhteessa jatkuvasti niin he tottuu parisuhteessa elämiseen eikä ne osaa elää sinkkuna.

M33

itse ollut 10 v. sinkkuna, enkä tiedä, osaisinko enää muodostaa parisuhdetta....välillä suhdetta tekee mieli, välillä sinkkuelämän vapaus tuntuu hyvältä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään, minä olen ollut sinkku paljon poitempään kuin 8 vuotta ja mitä kauemmin olen, sen vieraammalle tuntuu että enää ikinä ketään elämääni päästäisin.

Jos lasken parisuhteen hyvät puolet ja sinkkuna elämisen hyvät puolet, sinkkuelämä vie voiton 0-10.

Sinkkuna voitan kaiken enkä häviä mitään, parisuhteessa taas on niin paljon painolastia ja kahletta etten sitä enää vapaaehtoisesti niskaani halua.

Jos sitä pussailua kaipaa tai seksiä mikään ei rajjoita, siitä vaan. Kun pitää huolen suojautumisesta ei asiassa ole mitään pahaa. Itseä vaan ei se puoli jaksa enää kiinnostaa joten en harrasta. 

Ja kyllä, te siveydensipulit, niin miehet kuin naisetkin jotka olette kaula punaisena pää täristen tuomitsemassa, heittäkää se ensimmäinen kivi jos käsi sydämellä voittte sen hyvällä omallatunnolla tehdä.

 

Jos et jahtaa varattuja niin kyllä aikuiset ihmiset saa tehdä keskenään mitä haluaa. Nimenomaan kunhan eivät ruuhkauta sukupuolitautien poliklinikkaa tai levitä kuppiaan eteenpäin.

Kuulostatpa jonkin verran katkeralle?

Ja kuule, kyllä niitä sukupuolitautien poleja ruuhkauttaa aikamoinen määrä "uskollisia" kunnon avo- ja  aviopuolisoita + miesystäviä. Usko pois.  Ei se papin aamenkaan tai sormus sormessa  monelle mikään este ole, usein päin vastoin. Ruoho  on vihreämpää siellä aidan toisella puolen, ja ns. kielletty hedelmä houkuttaa. Tämän tietää varmasti jokainen nainen jos sen vain myöntää. Miten omassa parisuhteessa, onko luottamus 100%. Hmmm...  ei siltä vaikuta kun näitä vaimoja ja tyttöystäviä kuuntelee, ja näitä kaikenlaisia palstoja lukee. 

Tai sitten se vaimo joka lähtee tyttöjen iltaan? Onko kotiinjäävä puoliso täysin rauhallisella mielellä?

Mitä itseeni tulee, en jahtaa ketään.  Olen elänyt täysin omaehtoisessa selibaatissa kauan, ja se tuntuu oikealle ja hyvälle. Jos se tarve tulee että seksiä haluaisin, olen sen verran aikuinen että osaan huolehtia itsestäni ja ottaa taatusti myös vastuun myös siitä ettei se toinen osapuoli, avio- avo- tai muuten vain mies pääse minuun mitään tartuttamaan.Joten älä huoli.

Olen tuuminut, kun aikaa on ollut, että yhteiskunnan paine ajaa ihmiset parisuhteeseen.

No Itse en periaatteesta ole koskaan suostunut yhdenillan juttuun tai panosuhteeseen, mutta olen kyllä ollut parisuhteessa seksi seuran ja yhteiskunnan paineen takia!

Minulta vei miltein 40v tajuta että ei se parisuhde ole mitenkään pakko asia,  ja tosiaan mitä pidempään on yksikseen sitä vähemmän suhdetta kaipaan.

Olen luullakseni viimeksi seurustellut joskus -17 keväällä? mutta sen jälkeen ei ole ollut mielessäkään parisuhde kiemurat. (Ne kiemurat ollut milessä, ei se suhde)

Parisuhteessa kun on kyse kuitenkin yleensä kahdesta erilaisesta ihmisoletetusta, joilla vanhemmiten on jo omaa elettyä ja elettävä elämä, on opittu omat tavat ja pidetään kiinno omista  harrastuksista, ajattelusta, tavoista , menoista yms.

Nuorilla ihmisillä seurustelu on aika impulssiivistä, ja mahdollisuudet ovat teoriassa "rajoittamattomat", mutta esimerkiksi 40v henkilö tietää jo melko varmasti mitä loppuelämällään haluaa tehdä, ajatus rakenne on kypsynyt. Samalla on iskostunut takaraivoon se elämän lanka, tapa toimia ja näinpäin pois.

Tokikin osa vähemmän kalkkeutuneista pystyisi viellä muuttumaan tai oppimaan uusia "temppuja",  taika sana on tässäkin sen HALUTESSAAN



Olen menettänyt muutamassa viimevuodessa uskon ylipäätänsä ihmiskuntaan, enkä täysin luota enään yhteenkään ihmiseen. Tässä hötäkässä hävitin itseni ystävieni elämästä ja  jäljelle on jäännyt vain pari sukulaista jotka hekin hieman etäisiä.

Olen yön pimeinä tunteina joskus kaivannut seuralaista, mutta tajunnut että en kaipaa seksiä tai seksuaalista kontenttia, enkä usko että enään kovin laadukkaaseen seksiin edes pystyisin, kuitenkin joskus opin kuinka antaa toiselle nautintoa, mutta samalla en itse enään saannut seksistä irti oikein mitään.

Se mitä kaipaan on kuitenkin yksi kaveri tai ystävä, semmoinen yhteiskunnan ulkopuolinen introvertti ehkäpä ?



Mutta peruskysymykseen, jos tulee hyvin toimeen ilman parisuhdetta, ja lisääntyminen ei ole se ajatus, niin ei kai siinnä seksisuhteessa ole mitään ongelmaa? itseä se toki ärsyttää, mutta ei minun mielipiteelläni ole mitään merkitystä, ja jos kyseessä on kaksi sinkku henkilöä, niin  sen ei pitäisi haitata ketään eikä kuulua kenellekkään.



Mutta jos parisuhteesta ei kaipaa seksiä, vaan kumppania niin miksi se kumppani ei voisi olla para kaveri ystävä, yms,  silloin sukupuoliroolitusta ei ole ja vaihtoehtoja on laajasti, mutta  tietenkin uuden löytäminen on melkoinen saavutus.



Itse en esimerkiksi ole ikinä saannut kuin kaksi kaveria, nekin koulusta ja näiden kautta tutustunut sitten  useampaan  muuhun, jonka jälkeen alkuperäset ovat jäänneet pois kuvioista ja ne kaverin kaverit muodostuneet menneiksi ystäviksi.

 

Itse osaisin aivan varmasti vielä nuolla pillua

Mitä sekään haittaisi jos et osaisi? Tai siis, jos toinen odottaa jotain täydellistä suoritusta, tuskin hän on pitämisen arvoinen missään tapauksessa. Jos on ihastunut, silloin pieni kömpelyyskin tuntuu hänestä vain suloiselta.

Vierailija kirjoitti:

Kertaa nyt ainakin naisen tärkeimmät osat ja tärkeimmät tekniikat. On noloa, jos treffinainen pyytää pyytää hieromaan klittaa ja hierotkin sitten vierestä jotain ihan muuta tai jos sormetat niin tiedät miten saat naisen taivaisiin.

Viiden vuoden kuivasta kaudesta on aika pitkä matka klitan hieromiseen ja naisen haltioitumiseen.

Jos olet mies, ehdit hyvin löytää naisen. Ja ehdit hankkia perheenkin. Ja nainenkin ehtii. Etsimään vaan. Kyllä voit kertoa vaikka hiukan värittäen menneisyytesi - ei kovin paljon kokemusta, kun en ole halunnut keräillä irtojuttuja. Ja se kenelle kerrot, ymmärtää tuon positiivisena.