Häpeän nykyään puolisoani

Mieheni on ollut aina temperamenttinen. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta ja meillä on 10 ja 8 vuotiaat lapset.

Tänään olimme yhtämatkaa liikenteessä ja haimme poikaamme kaverinsa luota.

Miehelläni kilahti heti kun ei löytänyt oikeaa katuosoitetta. Hän soitti WhatsUp puhelun pojallemme ja karjui kaiuttimeen että tulla heti ulos kadunvarteen. Luultavasti kotona ollut kaverinsa ja jompikumpi vanhemmista kuuli tuon. Häpesin siinä kohtaa silmät päästäni.

Hän myös kaahaa liikenteessä, raivoaa jos joku ajaa liian hitaasti edessä, liian lähellä takana, ylipäätään ajaa samalla tiellä. Näyttää keskisormea muille autoilijoille jotka hänen mielestään ajavat väärin. Suu käy taukoamatta muita autoilijoita arvostellessa. Olen sanonut voivani ajaa jos hänellä ei "hermo kestä", ei käy sekään.

Mieheni kadottelee myös tavaroitaan ja olen lopettanut hänelle tavaroiden etsimisen. Nykyään olen vain hiljaa kun räyhääminen "missä mun (lasit / avaimet/ jokin muu tavara) on?" alkaa. Hänellä on myös valemuistoja. Viime syyslomareissulla kodin avainnippu oli hukassa "mä vannoin, että annoin avaimet sulle..". Avaimet löytyivät hänen matkalaukustaan.

Muille hän kyllä esittää iloista, avuliasta ja mukavaa tyyppiä, sitten kun tutummaksi tulee, niin se paskasaavina oleminen alkaa muillakin. Todella raskas ihminen.

Itselläni menee fiilikset ja olen hämmentynyt mieheni raivoamisesta koska asiamme pitäisi olla hyvin.

Usein ärsyynnyn ja haastan häntä ottamaa muutkin huomioon. Hän olettaa muiden pyörivän hänen pillin mukaan. 

En tiedä otanko etäisyyttä, alan tekemään jatkossa reissuja lasten kanssa ja alan elämään omannäköistä elämää kysymättä häneltä mitään.

Mitä te tekisitte sijassani?