mitä jos eroahdistusta tai vierastamista ei tule?

en tiedä pitäisikö huolestua, mutta toisaalta hyvä näin...

Oletko hoitanut lapsesi hyvin?

t. ap

Olen omasta mielestäni hoitanut lastani ihan hyvin ja lapsi on hyväntuulinen ja muihin ihmisiin kontaktia ottava.

t.3

Ällös huoli :) Meilläkin kaksi lasta jolla toisella erittäin voimakkaat eroahdistukset ja vierastamiset ja toisella ei lähes mitään. Ja samassa perheessä, samalla hoidolla kasvaneet ja kehittyneet.



Tietysti joissain tapauksissa ko. " oireiden" puuttuminen on huono merkki mutta voi siis olla ihan normaalia!

" varauksellinen" suhtautuminen on ERI asia kuin vierastaminen. Meidän reipas kolmevuotias ei ikinä ole VIERASTANUT, siis siten että olisi vanhempien syliin juossut vieraita kohdatessa. Toki tarkkailee ja tutustuu ihmiseen ennen lähempää tuttavuutta.



Mielestäni se, että on ihmisistä positiivisella tavalla kiinnostunut, on vin ja ainoastaan hyvä merkki. Lapsi selkeästi luottaa ihmisiin ja hänellä on uusistakin ihmisistä mukavia kokemuksia. Kuten sanottua, lapset ovat yksilöitä, mutta vierasti lapsi tai ei, on se aivan normaalia.

Täsmentäisin, että lapseni kyllä saattaa olla vähän varauksellinen kun näkee vieraita, mutta se menee nopeasti ohi ja sitten hän jo tekee tuttavuutta hymyillen. Ei siis ryntää äidin tai isän syliin itkemään eikä myöskään ole moksiskaan jäädessään mummolaan yökylään.



Mielestäni meillä on hyvä ja luja suhde, olenhan hoitanut lasta kotona koko ajan ja keskittynyt häneen kaikin tavoin. Ja kyllä huolestuin näistä eräistä viesteistä sen verran, että aion soittaa neuvolaan ja kysyä lisää.



t.3

me vanhemmat kyllä. Eli poika oli hiljaisempi, pysyi etäämpänä vieraista, siirtyi meidän viereen tai katseli vierasta hieman alta kulmien. Ei siis hysteeristä itkua tai äidin puntissa roikkumista, mutta jokin reaktio kuitenkin. Olen tullut samaan tulokseen kuin muutama muukin tässä ketjussa, että lapset vierastavat eri tavoin, jostain on vaan vallalle tullut käsitys, että vierastamisen pitäisi olla yhtä itkua ja takertumista.

Vierailija:

Täsmentäisin, että lapseni kyllä saattaa olla vähän varauksellinen kun näkee vieraita, mutta se menee nopeasti ohi ja sitten hän jo tekee tuttavuutta hymyillen. Ei siis ryntää äidin tai isän syliin itkemään eikä myöskään ole moksiskaan jäädessään mummolaan yökylään.

Ihanko oikeasti otatte keittiöpsykologian näin kirjaimellisesti?

Nyt on taas eroahdistuskausi (poika on nyt 1,5-vuotias)