Kun "pienet asiat" ärsyttäää, mietin eroa päivittäin.

Mies on kyllä yleisellä tasolla ihan hyvä mies. Käy töissä, tekee jonkin verran kotitöitä (kun niistä huomauttaa) ja huolehtii lapsista, kuskaa harrastuksiin jne. Mutta sitten on ne lukemattomat pienet asiat mitkä suoraan sanottuna v#####aa.

On esimerkiksi ainoa tässä perheessä joka ei osaa käyttää pyykkikoria, lapsetkin laittavat nätisti omat pyykkinsä koriin, mutta miehen vaatteet lojuvat missä milloinkin, parhaimmillaan siinä ihan sen korin vieressä penkillä - mikä helvetti siinä on ettei sinne koriin voi samalla vaivalla laittaa? On myös joissain asioissa todella saamaton ja vetelä, se ärsyttää koska itse olen kova puuhastelemaan kaikenlaista kokoajan ja tykkään että tietyt asiat on tehty ennenkuin voi rentoutua. Enkä tällä nyt sitten tarkoita että miehen pitäisi hulluna raataa vuorokauden ympäri. 

On epäsosiaalinen, joskus jopa hävettää kun on niin onneton kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Ei oikein haluaisi lähteä ikinä minnekään, mieluiten lojuisi kaiken vapaa-ajan sohvalla kotona. Jos menemme joskus vaikka ravintolaan niin minun on pakko ottaa aina se vetovastuu ja puhua tarjoilijoiden kanssa jne. 

Ei huolehdi ulkonäöstään. Olen itse aina suht huoliteltu ja tykkään panostaa ulkonäkööni, miehellä tuottaa vaikeuksia edes muistaa pestä hampaansa. On todella raivostuttavaa johtua aikuiselle miehelle sanomaan esimerkiksi että voisitko vaihtaa puhtaat housut jalkaan kun lähdetään vaikka kauppaan. Hän ei vaan tunnu välittävän pätkääkään. Minusta tämä on jo sellainen asia, että otan sen arvostuksen puutteena itseäni kohtaan. Myös seksielämä kärsii, koska koen jatkuvasti vähemmän viehätystä mieheen tämän asian takia. 

Tässä nyt joitain esimerkkejä. Sitten toisella puolella vaakakupissa on pitkä avioliitto, yhteinen talous ja lapset, huumorintaju, joka osuu todella hyvin yksiin meillä..jne. Mietin haihattelenko ihan turhia ja kadunko myöhemmin jos otan eron.