Lapseni huutaa. Anteeksi!

10-vuotias lapseni puhuu luonnostaan kovalla äänellä ja innostuessaan käytännössä puoliksi huutaa. Kuulo on tutkittu vaikka kuinka monta kertaa, ADHD-selvittelyt tehty ja kotona harjoiteltu ties mitä käsimerkeistä kuviin tukemaan volyymin säätelyä, laihoin tuloksin. Lapsi ei ole tottelematon, sääntöjen suhteen välinpitämätön tai tyhmä, mutta tämä volyymin säätely näyttää olevan hänelle yhtä helppoa kun käskisi olemaan räpyttämättä silmiä. Lasta joutuu ihan jatkuvasti muistuttamaan puheen (määrästä ja) voimakkuudesta, ja hän joutuu koko ajan pienentämään itseään ja pysyäkseen annetuissa raameissa.

Istun nyt tarkemmin määrittelemättömässä lasten liikuntaleikkipaikassa jossa melutaso on jo lähtökohtaisesti hurja, mutta omien kuulokkeiden ja äänikirja läpi kuuluu heittämällä selvimmin oman lapseni kailotus. Anteeksi teille muille. Anteeksi kaikille, että joudutte kuuntelemaan tätä nyt 1-2h, mutta nyt minä en jaksa juosta lapsen perässä muistuttamassa volyymista enkä halua että lapsi ei voi missään olla rennosti innostunut ja eläytyvä.

Huomenna lupaan viedä johonkin metsäretkelle tai muuta.