Pihit kummit
Paljonko teidän lasten kummit ovat antaneet rahaa lapselle esimerkiksi hänen syntymäpäivänään? Meidän lapsi täytti 10 vuotta ja toinen kummipariskunta oli tehnyt 15 euron tilisiirron, ja toinen kummipariskunta tuli kahville ja antoivat 20 euroa. Eikö nämä ole nykypäivänä aika vähän kouluikäiselle lapselle?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
En minä ikinä saanut rahaa kummeiltani. Onko se joku nykyajan oletus, että pitäisi saada?
En tiedä onko oletus. Minusta sen ei ainakaan pitäisi olla oletus. Mutta ni-in paljon olen tällä palstalla lukenut kirjoituksia, joissa annetaan ymmärtää, että kummi olisi jokin "lahja-automaatti" tai "raha-automaatti" ,että tiedostan että osa oikeasti kokee tai tuntee, että heitä hyväksikäytetään tai yritetään hyväksikäyttää koska ovat lupautuneet kummiksi. - Vaikka itselläni on useampi kummilapsi niin olen myös kieltäytynyt kummiudesta, kun minulle on jostain muodostunut mielikuva, että minulta mahdolliesti odotettaisiin kummina, jotain sellaista mihin itse en ole valmis tai halukas. Reilusti kieltätytymällä kummiudesta on minusta parempi kuin se, että luvata tai antaa ymmärtää, että olisi jotain sellaista mihin ei kuitenkaan itse valmis. Ymmärrän toki, että toisinaan kummiudesta voi olla hyvin vaikea kieltäytyä; koska ainakin osa kokee, että kummiksi pyytäminen on jonkinlainen kunnianosoitus, josta ei voisi tai saisi kieltäytyä.
Sinunhan ne lapset ovat. Ei kummien kuulu heitä elättää!
Vierailija kirjoitti:
Olette ilmeisesti vasemmistolaista porukkaa.
Ei olla, kokoomusta äänestämme, eikö se ole itsestään selvää, me kokoomuslaiset haluamme aina kaiken itsellemme, kummin viimeiset rahat omalle penikallemme.
Vierailija kirjoitti:
Kummin tehtävä ei ole antaa rahaa.
Kummin tehtävä on kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen, ei suinkaan toimiminen rahoituslaitoksena tai krääsän kantaminen kotiiin. Minun kummini toimitti minulle kaikenlaista hyvää kampetta ja rahaaa, ei siinä mitään ja ymmärrän että siinä elämäntilanteessa ja niillä välimatkoilla se kristillinen kasvatus jäi heidän osaltaan vähemmälle. Sen kristillisen kasvatuksen hoiti muut sukulaiset, lähinnä vanhat mummot ja papat sen tiedän ja tunnen, joten asia osaltani kunnossa. Suoritin siis rippikoulun ja opiskelin jopa kristinuskon perusteita Raamattu toisessa kädessä auki. Minua ei koskaan kutsuttu kummiksi, olen jopa kiitollinen ettei se vastuu osunut kohdalleni omalla vahtivuorollani vuosina ikävuosina 15 - 42. Kuitenkin esirukoilin ja esirukoilen suvun lapsien ja miksei myös heistä huolehtivien aikuisten puolesta. Niinpä sinä vuonna kun täytin 42 vuotta, totesin ettei minulla ole ev. lut. velvoitteita ja erosin kirkosta. Kyllä se kristillinen kasvatus ja esirukoilu on se kummien tehtävä, mutta myös muiden sukulaisten.
Olen kummi.Ikinä en ole antanut kummilapselle mitään.