Heinäkuisten Joalinille
Moikka!
Piti kirjoittaa kun aamulla lukaisin sun viestin koiranpennusta ja eilen luin sun esittelyn. Mun ja sun esittely voisi näet olla ihan saman henkilön, hoidot, plussaus, iät ja asuinpaikkakin täsmää ihan samoin. :)
Itse pinoilen kesäkuisissa, la 14.6.
Ja sitten koiraasiaan. Mulla kohta 2 v. kultainenoutaja narttu, joka maailman ihanin koira, tietenkin. Kovasti haluisin toista, mutta nyt kun vaavi tulossa, on joutunut jättämään tuon hankinnan myöhäsemmäksi.
Kehoitan sinua kuitenkin miettimään kaksi kertaa koiranpennun ottoa samaan aikaan kun on vasta syntynyt vauva kotona. Ethän voi tietää kuinka vaativa vauvasi on vai pääsetkö erittäin helpolla. Koiranpentu kuitenkin tarvitsee hoivaa ja rakkautta, en siis yhtään epäile etteikö sinulta sitä molemmille riitä, mutta oman jaksamisesi kannalta, odota ainakin siihen asti kun vaavi n. 6kk. Sinulla ei välttämättä jää aikaa kouluttaa pentua, joka juurikin sopivassa koulutusiässä vauvan syntymän aikoihin.
Minulla siis ei kokemusta cavaliereista, mutta erittäin omapäisestä noutajasta. :)
Kärsivällisyyttä pennun ja odotuksen suhteen!
bicci79 ja tyyppi2
Kommentit (5)
Meillä viimeisin koira otettiin juuri siihen aikaan vuodesta kun tiesin, että olen pidemmän pätkän kotosalla ja voin tarpeen tullen viedä koiran ulos aina kun tilanne sen vaati. Tosin tämän myös mahdollisti se, että asumme omakotitalossa, jossa koira oli helppo päästää ulos ja itse olla siinä ovella....samalla kehuen koiraa ja kuunnella lasta, joka touhusi sisällä.
Koiranpentu tuppaa todellakin käymään sen 8-16 kertaa päivässä ulkona, ennenkuin n. 3-6kk vanhana oppii jo pidättelemään. Eli jos joalin susta tuntuu, että aika olisi juuri nyt otollinen, niin ehkäpä pennun hommaaminen olisi hyvä ajoitta nyt kun sinulla vielä on aikaa saada perustottelevaisuus ja sisäsiisteys-asiat hoidettua.
Itse koulutus alkaa usein vasta koiran ollessa n.6kk, jolloin ihan vaunulenkeillä voi koiraa kouluttaa (remmikäyttäytyminen, kohtaamiset ym.). Itselleni oli nautinto päästä sitten myöhemmässä vaiheessa koiran kanssa ihan koulutuskentille, kun isä jäi lapsen kanssa kotiin.
Tähän nyt tuli tällaista liirumlaarumia, joten jos joku jäi epäselväksi niin kyssäriä vaan kehiin.
Sen verran sielä, että oma lapsemme oli ehtinyt jo reilun vuoden ikään, kun pentukoira meille tuli....joten sinänsä tuoreessa muistissa on vielä nuo asiat.
(Sen verran vielä lisään, että saattaa olla helpompaa pitää koiranpentua silloin kuin talossa on vauva, joka ei kaipaa ensimmäisten kuukausien aikan oikeastaan muuta, kuin unta ja ruokaa...eri juttu sitten kun lapsi on jo liikuvainen ja vaatii paljon huomiota ja seurustelua...tähän mennessä koirakin on löytänyt paikkansa perheessä ja osaa ottaa/olla vauvan kanssa jo kaveria.) Näin ainakin asian koen...voi olla että jollain muulla toisella tavalla, mutta eihän sitä kysymättä/kertomatta tiedä.
Weimari
Meillä on myös omaa pihaa mihin koira olisi helppo päästää asioille. Mä olin ajatellut että jos haukku tulisi meille toukokuussa kun mulla on lomaa ja sen perään alkaa äippäloma, joten koirahan ehtii olemaan ja tottumaan meihin ennen vauvan syntymää. Tuo piha helpottaa muutenkin ulkoiluttamista siinä suhteen, että koira pääsee toimittamaan asiansa tarvittaessa heti ilman että sen pitäisi odottaa, sitä että vauva on syönny ja meillä on vaatteet päällä. Lenkillä voi käydä sitten kunnon ajan kanssa.
Pitää miettiä ja pohtia, haluaisin vain niin kovasti pienen karvapallon meille;)
Meillä myös piha ja oma koiramme tuli juuri toukokuussa. Tiedän kuinka kipeätä on menettää lemmikki oli se sitten kissa tai koira, itselläkin mennyt jo kaksi koiraa oman elämäni aikana. Tosiasiassahan koiran pennun kouluttaminen/ opettaminen alkaa heti kun tulee taloon, eikä suinkaan vasta 6 kk vanhana. Sosiaaliset kontaktit kehittyvät voimakkaimmin luovutusiän molemmin puolin ja arvojärjestyksen muodostuminen tapahtuu noin neljän kuukauden paikkeilla. Fyysinen sukukypsyys taas saavutetaan noin 7 kk vanhana. Tässä hieman faktaa, mutta itsehän sinä päätöksen loppujen lopuksi teet.
Ja sitten vielä, asumme Hakunilassa joten eipä ole kovinkaan pitkää matkaa Koivukylään. ;)
bicci79 ja tyyppi2
bicci79:
Tosiasiassahan koiran pennun kouluttaminen/ opettaminen alkaa heti kun tulee taloon, eikä suinkaan vasta 6 kk vanhana.
Kyllä, näinhän se menee, koiran koko elämähän on sitä kouluttamista siitä päivästä asti kun se taloon saapuu, mutta lienee ensi kuukausien aikana on tärkeää saada paikkansa laumasta ja saada ne hyvät ja positiiviset kokemukset uuden lauman sisällä. Uskoisin, että pientä pentua kukaan kouluttamalla kouluttaa ennen puolen vuoden ikään, joten kyllä se joka päiväinen yhdessäolo, kehuminen ja palkitseminen on jo itsessään sitä koulutusta, mitä alussa tarvitaan.
Myös itselläni on noita koiria ollut ja nykyinenkin hankittiin 3 kuukautta edellisen koiramme menehdyttyä, enkä edes ajatellut niinkään ajankohtaa vaan sitä, että koiraperheen arki ei ole samanlaista ilman koiraa ;)
Mutta niinkuin bicci sanoi, jokainen tavallaan ja oman jaksamisen mukaan. Itselläni vain positiivisia kokemuksia pienen lapsen (+3hoitolapsen) ja pennun yhteiselosta saman katon alla.
Weimari
Eihän meillä ole lasketussaajassakaan niin huimaa ero, mikäli syntyvät laskettuun mennessä.
Missäköhän päin vantaata mahdat asua, kun kiva löytää kohtalotovereita? Me asutaan Koivukylän lähellä, ei Koivukylässä mutta lähellä:)
Mun koirakuume johtuu ihan siitä, että jouduimme lopettamaan 4.1. meidän ihanan kissan. Se tuli tosi nopeasti sairaaksi ja sitten oli vain tehtävä se pahin päätös mitä ei todellakaan olisi toivonut joutuvansa tekemään. Varsinkin kun meidän kissa ei kuitenkaan ollut kuin vasta 7vee. Mulla on melkein aina ollut elämäni aikana jokin eläin, joko koira tai kissa tai molemmat. Silloin kun muutin kotoa pois olin 6kk ilman eläintä ennen meidän kissan tuloa. Nyt siis koti tuntuu todella tyhjältä, kun ei ole ketään ovella vastassa kun tulee kotiin. Sen takia haluaisin niin kamalan kovasti meille uuden lemmikin, mutta kai se täytyy vaan yrittää jaksaa odottaa ja ottaa vaikka sitten ensi keväänä uusi perheenjäsen.
t. joalin + aarre rv16