Olen tuhonnut elämäni
Minulla on epävakaa persoonaööisuushäiriö, keskivaikea masennus. Petin miestäni ja lapseni on joutunut asian välikädeksi. Nyt tietenkin lapsi oirehtii negatiivisesti eikä luota minuun. Huudan lapselleni usein. En jaksa enää... Olen niin loppu. Kivittäkää vain, tiedän olevani p*ska ihminen. Joskus tuntuu että olisi parempi jos en eläisi enää.
Kommentit (8)
Hae apua, jookos? Kaikkea hyvää sinulle.
Pettäminen on elämän suola, mutta siitä ei pidä ikinä kertoa tai myöntää.
Sun ongelma on huuto lapselle. Lopeta se kokonaan. Lapsi kärsii suuresti käytöksestäsi eikä siksi luota. Ei ole kyse pettämisestä ja välikädestä ensisijassa. Hoida aikuisten kanssa tunteesi ja vointisi. Muutan on aina uusi huominen ja uusi päivä, joka voi olla parempi. Jos et voi olla lapselle asiallinen ja saa tasapainoa, hän voi olla toisella vanhemmalla, tädillä tai mummolla turvassa. Jätä alkoholi jos se tekee tuota tai katso mikä auttaisi tasapainossa. Stressi pois.
Täällä toinen itseään tuhoava.
Oon kaikkia auttava, joka ei tajua oman itsensä parasta ja tuloksena itsestään välittämätön luuseri.
Nyt lapsen etu ennen muuta. Tiedän, että et ole paha ihminen, mutta lapsellesi voi aiheuttaa paljon vahinkoa.
Hän on syytön tilanteeseen, eikä ole pyytänyt syntyä sekasorron keskelle. Tiedostat onneksi itsekin tämän. Onko lapsella ketään turvallista, vakaata henkilöä, joka voisi auttaa? Tee vaikka lasu, jos asiat eivät muuten selviä. Olet uupunut, ja silloin ei jaksa ajatella loogisesti. Sinun ja lapsesi täytyy saada turvapaikka, jossa molemmilla on hyvä olla. Ja saisit levätä ja ehkä apua persoonallisuushäiriöön. Anna itsellesi ja lapsellesi mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen. Selviät, toistan: et ole paha ihminen, mutta nyt on lapsen etu ensin.
Persoonallisuushäiriö* sori kirjoitushäiriöt, kirjoitan nopeasti tunteiden vallassa. Ap