Lue keskustelun säännöt.
Tunnustan ja puran anonyyminä alhaisen kateellisuuteni
02.03.2024 |
Olen ihan helkkarin kateellinen hyvän ystäväni uudesta miehestä.
Mies on todella komea, hyväkäytöksinen ja fiksu, hauska, ja sanoinko jo että ihan älyttömän komea.
Tapasimme hänet ystäväni kanssa harrastuspiirissämme, ja salaa mielessäni vähän ihastuin mieheen itsekin. Salaa siksi, että minä olen naimisissa. Ystäväni on/oli vapaa.
Ja nyt sitten asiat ovat hiljalleen edenneet niin, että he ovat alkaneet tapailla keskenään. Ja minä olen vilpittömästi onnellinen ystäväni puolesta, mutta teille myönnän, että olen myös ihan pirun kateellinen.
En tietenkään näytä tai kerro sitä kellekään muulle kuin teille, mutta johonkin piti tämä vihreä myrkky purkaa.
Kommentit (10)
Ymmärrän tunteesi. Itse seurustelin tuollaisen miehen kanssa. Mutta oli hänellä omat ongelmansa kuitenkin, joista muut eivät ehkä tienneet. Voihan olla että myös tuolla ihailemallasi miehellä on sellaisia piirteitä joiden kanssa ei ole helppoa elää. Mutta siis en sano tätä pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tunteesi. Itse seurustelin tuollaisen miehen kanssa. Mutta oli hänellä omat ongelmansa kuitenkin, joista muut eivät ehkä tienneet. Voihan olla että myös tuolla ihailemallasi miehellä on sellaisia piirteitä joiden kanssa ei ole helppoa elää. Mutta siis en sano tätä pahalla.
Miksi pitää aina lohduttaa kateellista tällä tavalla toivoen että no ehkäpä se onkin oikeasti ihan huono tyyppi/siinä on jotain vikaa jne. Miksei voi vaan vaikka sanoa että kateus on varmaan tavallista mutta koita päästä tästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tunteesi. Itse seurustelin tuollaisen miehen kanssa. Mutta oli hänellä omat ongelmansa kuitenkin, joista muut eivät ehkä tienneet. Voihan olla että myös tuolla ihailemallasi miehellä on sellaisia piirteitä joiden kanssa ei ole helppoa elää. Mutta siis en sano tätä pahalla.
Miksi pitää aina lohduttaa kateellista tällä tavalla toivoen että no ehkäpä se onkin oikeasti ihan huono tyyppi/siinä on jotain vikaa jne. Miksei voi vaan vaikka sanoa että kateus on varmaan tavallista mutta koita päästä tästä yli.
Anteeksi. Halusin vain sanoa oman kokemukseni siitä että kaikki ei aina näy päällepäin.
No tuossahan on hyvää se, että komistus pysyy lähipiirissä silmänilona ystävän seurustelun kautta. Huonoa se on ainoastaan, jos ap on täysin tyytymätön aviomieheensä. Ja jos niin on, kannattaa miettiä omaa elämää: onko tyytymättömyyden tunteesta mahdollista päästä pois vai onko järkevämpää lähteä avioliitosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnät kateutesi. ERITTÄIN HYVÄ. Vinkut sille, toveri. Voi kun päästäisiin yhteisen pöydän ääreen tunnustamaan tuhat asiaa, joita kadehdimme. Oppisimme lisää itsestämme. Mutta nyt kun se ei ole mahdollista, niin toivottavasti sulla on edes jotain, millä hemmotella itseäsi, koska olet hyvä just tuollaisena <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli sama tilanne jo parikymppisenä: opiskelukaverini löysi itseään 10 vuotta vanhemman, rikkaan ja komean miehen. Koulukin jäi kesken, kun miehen rahoilla pystyi elämään, tekemään ja hankkimaan kaikkea fantsua, mm. maailmanympärimatkoja, purjeveneen ja useita sijoitusasuntoja. Tekivät kaksi lasta ja erosivat lopulta, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä.
Kaverini jäi muutamaksi viikoksi tyhjän päälle, mutta tämän ex-miehen kautta tulleilla bisnessuhteilla sai työpaikan it-konsulltina, ilman koulutusta. Ehkä olen kade vieläkin... Terkuin työtön tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli sama tilanne jo parikymppisenä: opiskelukaverini löysi itseään 10 vuotta vanhemman, rikkaan ja komean miehen. Koulukin jäi kesken, kun miehen rahoilla pystyi elämään, tekemään ja hankkimaan kaikkea fantsua, mm. maailmanympärimatkoja, purjeveneen ja useita sijoitusasuntoja. Tekivät kaksi lasta ja erosivat lopulta, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä.
Kaverini jäi muutamaksi viikoksi tyhjän päälle, mutta tämän ex-miehen kautta tulleilla bisnessuhteilla sai työpaikan it-konsulltina, ilman koulutusta. Ehkä olen kade vieläkin... Terkuin työtön tohtori.
Täysin ymmärrettävää. On oikeastaan surullista, että naisille varakas puoliso on melkeinpä ainoa avain vauraaseen ja kivaan elämään. Silti naisten pitää ehdottomasti kouluttautua ja hankkia myös omaa rahaa. Tiedän tapauksia, joissa rahakkaasta miehestä on tullut ero ja on jääty lasten kanssa täysin tyhjän päälle kun liitossa on ollut avioehto.
Kai se siitä ajan kanssa helpottuu.