Mitä varten suljetut psykiatriset osastot on olemassa kun siellä ei edes auteta ketään?

Säilytystä varten. Ei niillä muuta funktiota ole.

Vähän sama kuin kysyisi, että minkä takia aikoinaan oli keskitysleirejä. Ei siihen mitään järjellistä syytä ole.

Vierailija kirjoitti:

3 - 4 % väestöstä sairastuiu psykoosiin, ap taitaa olla seuraava.

Onko kommentoijat niin tyhmiä, etteivät tajua, että ap huutaa, että psykiatrinen hoito on liian huonoa, kun hoitoa ei ole ja tarvitaan nyt parannusta. Oletko autisti, jos et osaa soveltaa, et ymmärrä kirjoitetun tekstin sisältöä?

Vierailija kirjoitti:

No mitä ne hoitajat tekee siellä osastolla jos ei hoida?

Ne on, juttelee keskenään. En tiedä. Muutaman kerran olen ollut suljetulla mutta en ole tullut vahtineeksi mitä ne tekee. Itsekseni olen siellä haahuillut ja välillä on löytynyt ihan mukavaa juttuseuraa. Henkilökuntaa ei oikein ikinä näe missään. Joku saattaa kansliassa olla naputtelemassa konetta. Kukaan hoitohenkilökunnasta ei puhu mitään ja psykiatri ottaa kerran viikossa ja kertoo missä ollaan menossa. Siinä se. Jos osaat ruokaa ja lääkkeesi hakea oikeaan aikaan ja valvoa että lääkkeet annetaan oikein niin yksin olet. 

Aloitan pian työskentelyn psyk sairaalassa. Onpa surullista luettavaa. Mä nimittäin odotan tosi paljon uutta työtä koska koen et mulla on jotain annettavaa omasta persoonastani. En vissiin pysty sitten kunnolla työtäni siellä tekemään vaikka haluaisin, jos kerran ihmiset kokee että se on hyödytöntä. Kyllä mä nyt haluaisin tehdä työtä joka vaikuttaa. - hoitsu 

Psykiatrinen osastohoito on tarkoitettu psykoosissa ja välittömässä itsemurhavaarassa oleville. Ei siellä mitään terapiaa anneta, vaan se on suljettu laitospaikka ihmisille, jotka eivät sovellu avohoitoon. Jos haluaa keskustella ongelmistaan, kannattaa hakeutua psykoterapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloitan pian työskentelyn psyk sairaalassa. Onpa surullista luettavaa. Mä nimittäin odotan tosi paljon uutta työtä koska koen et mulla on jotain annettavaa omasta persoonastani. En vissiin pysty sitten kunnolla työtäni siellä tekemään vaikka haluaisin, jos kerran ihmiset kokee että se on hyödytöntä. Kyllä mä nyt haluaisin tehdä työtä joka vaikuttaa. - hoitsu 

Ei kai kukaan estä töitä tekemästä, mutta varaudu siihen että olet porukan ainoa joka ei ole vain kuluttamassa 8 tuntia ja kirjaamassa ilmeiset.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrinen osastohoito on tarkoitettu psykoosissa ja välittömässä itsemurhavaarassa oleville. Ei siellä mitään terapiaa anneta, vaan se on suljettu laitospaikka ihmisille, jotka eivät sovellu avohoitoon. Jos haluaa keskustella ongelmistaan, kannattaa hakeutua psykoterapiaan.

no mitä se hoito siellä sitten on? Annetaan olla vaan vaikka on ns sairaala? 

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrinen osastohoito on tarkoitettu psykoosissa ja välittömässä itsemurhavaarassa oleville. Ei siellä mitään terapiaa anneta, vaan se on suljettu laitospaikka ihmisille, jotka eivät sovellu avohoitoon. Jos haluaa keskustella ongelmistaan, kannattaa hakeutua psykoterapiaan.

Voisi ne sen verran kysellä, että mistä syystä sinä tänne tällä kertaa tulit.

Vierailija kirjoitti:

No mitä ne hoitajat tekee siellä osastolla jos ei hoida?

Kiusaa potilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä ne hoitajat tekee siellä osastolla jos ei hoida?

Kiusaa potilaita.

Harrastaa pakottamista. Rikkoo perus- ja ihmisoikeuksia. Kaikkea mitä sairas yhteiskunta heille lain suomissa rajoissa mahdollistaa.

Minulla on kaksi keskenään hyvin erilaista kokemusta suljetulla osastolla olemisesta. Nuorena olin akuuttiosastolla, jossa hoito oli lähinnä tuota lääkitystä, säilömistä ja korkeintaan kerran viikossa hoitajan kanssa keskustelua. Silloin kun omahoitajani oli lomalla, en päässyt puhumaan hoitajille. Silloin tällöin oli myös askarteluryhmässä ja taideterapiassa käymistä.

Keski-iän kynnyksellä olin eri sairaalassa kuntoutusosastolla, jossa meininki oli täysin erilaista. Minulla oli kaksi omahoitajaa. Silloin kun kumpikaan omahoitaja ei ollut työvuorossa, minulle oli osoitettu vuorokohtainen hoitaja. Usein omahoitajat ja vuorokohtaiset hoitajat myös tulivat oma-aloitteisesti juttelemaan. Lääkärille pääsi kerran viikossa, samoin psykologille (tosin psykologilla eivät kaikki potilaat kai käyneet) . Lisäksi oli taide- ja käsityöterapiaa. Lisäksi osaston muut potilaat olivat pääosin rauhallisia ja mukavia, joten heidän kanssaan tuli juteltua aika paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä ne hoitajat tekee siellä osastolla jos ei hoida?

Kiusaa potilaita.

Harrastaa pakottamista. Rikkoo perus- ja ihmisoikeuksia. Kaikkea mitä sairas yhteiskunta heille lain suomissa rajoissa mahdollistaa.

Varmaan niinkin, mutta henkinen väkivalta ja sanallinen kiusaaminen on vähintäänkin hyvin yleistä, ainakin monia miespotilaita kohtaan, eikä siltä kaikki naisetkaan säästy. Onhan  pahoinpitelyjäkin paljastunut, vaikka niistä jää pääosa pimentoon. Sitten on tietysti "sähköhoito" ja ylilääkitseminen, jotka ovat valitettavasti laillisia.

Niimpä. Pistäisivät vaan ihan rehellisesti linnaan. Siellä vaan on paremmat olot.

Nykyään ei pääse noihin suljettuihinkaan paikkoihin vaikka psykoosissa menee päivystykseen. Miksi näin. Alas ajetaanko koko hyvinvointiyhteiskunta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei psykiatria kiinnosta lääkäreitä. Tylsää.

Silti jokainen tk lääkäri näkee kaikki masentuneina ja haluaa määrätä masennuslääkkeitä vaivaan kuin vaivaan.

Onpa ikävää jos on näin. Tk-lääkäriltä odotetaan välillä ihmeitä kun pitäisi osata kaikki harvinaissairauksien diagnoosista alkaen mielialapotilaiden hoitoon. Suurin osa mielialapotilaista olisi tarkoitus hoitaa terveyskeskustasolla mutta ei se taida onnistua. Toisaalta eipä tk-lääkäri voi paljon muuta tehdä kuin määrätä lääkkeitä jos ei ole taitoa antaa terapiaa.

Oma ongelmansa on psykiatrian puolella kun siellä lähetemäärät kasvavat jatkuvasti eikä henkilökuntaa tule yhtään lisää. Jonot neuromodulaatiohoitoon eli lähinnä sähköshokkihoitoon ovat pitkät. Yksi psykiatri sanoi että nykyään näyttää ajattelumalli olevan että kaikkia mahdollisia auttavia  hoitoja pitää kokeilla jokaiselle ja se on kallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä ne hoitajat tekee siellä osastolla jos ei hoida?

Kiusaa potilaita.

Harrastaa pakottamista. Rikkoo perus- ja ihmisoikeuksia. Kaikkea mitä sairas yhteiskunta heille lain suomissa rajoissa mahdollistaa.

EIkös se ole hyvä asia että tuollaiset paikat suljetaan? Antaa ihmisten kulkea sekopäisinä vapaana. Suomessa ei ole vielä Amerikan kulttuuri vallalla jossa toisia uhkaavat mielisairaat pedot lähes poikkeuksetta ammutaan. Sitä odotellessa kannattaisi mielisairaitten ottaa ne lääkkeensä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei pääse noihin suljettuihinkaan paikkoihin vaikka psykoosissa menee päivystykseen. Miksi näin. Alas ajetaanko koko hyvinvointiyhteiskunta?

Olisikohan aika miettiä mistä noita mielisairaita oikein sikiää jatkuvasti enemmän. Pitäisi puuttua juurisyihin eikä vasta sitten kun on sekopää psykoosissa. Oli niitä hulluja aikaisemminkin niin että tuskin mikään some voi asiaa selittää. 

Siellä pysäytetään tilanne. Normalisoidaan  vuorokausirytmi, ja aloitetaan/ tarkistetaan lääkitys. Itsetuhoinen on siellä turvassa itseltään. Varsinainen hoito tapahtuu avopuolella kun akuuttitilanne on hoidettu osastolla. Osastolla ei ole tarkoitus olla kunnes on terve, eikä siellä ole tarkoitus saada keskusteluapua tai terapiaa. Se on ainoastaan akuutin tilanteen hoitamista varten.

Vierailija kirjoitti:

Aloitan pian työskentelyn psyk sairaalassa. Onpa surullista luettavaa. Mä nimittäin odotan tosi paljon uutta työtä koska koen et mulla on jotain annettavaa omasta persoonastani. En vissiin pysty sitten kunnolla työtäni siellä tekemään vaikka haluaisin, jos kerran ihmiset kokee että se on hyödytöntä. Kyllä mä nyt haluaisin tehdä työtä joka vaikuttaa. - hoitsu 

Sun kannattaa mennä polille töihin, jos haluat varsinaista tavoitteellista  hoitosuhdetyöskentelyä tehdä. Osastolla ei tosiaan ole tarkoituksen mukaista käydä syvällisempiä keskusteluja. Potilaiden ei ole tarkoitus pitää osastoa niin mukavana paikkana, että siellä halutaan olla yhtään ylimääräistä. Potilas ei saa kiinnittyä hoitajaan, koska osastolle ei voi jäädä. Jos osastolla on liian hyvä olla, voi se jopa estää potilaan kuntoutumista.