Onko masennus sinulle mielentila vailla tunteita vai onko se mielentila jossa on kielteisiä tunteita?

Nuorempana osa tuntee. Ehkä keski-iässä osa ei tunne. Jospa kaikkea ei ole menetetty. Jossain voi olla uutta, jotain, edes pientä.

Mielentila, jossa on niin väsynyt, ettei edes jaksa ajatella tunteita.

Kyllä voi olla masennusta, vaikka on tunteita.

Kumpikin on ihan oikeaa masennusta. Itselläni masennus oli juuri tuota tunteiden puuttumista, värien häviämistä elämästä, ulkopuolisuuden tunnetta, mutta tuo kuvailemasi surun tunne on ihan samalla tavalla masennuksen oire, jos se on voimakasta.

Masennus on aina oire jostain. Ensin pitäisi selvittää syy. Miten masennus oireilee riippuu ihmistyypistä ja onko esim. lääkitystä. Monet masennuslääkkeet tekevät tunteettoman olon.

Mulla oli vahvoja negatiivisia tunteita kun olin keskivaikeasti masentunut. Ahdistusta, pelkoa, vihaa, häpeää, surua yms. Joillakin oireistona on tuo tyhjyys. Jokainen oireilee vähän eri tavalla. Itse esim pysyin funktionaalisena koko ajan, kävin suihkussa ja siivosin ja joten kuten suoritin opintoja kunnes ne sitten jäivät.

Masennuksessa voi olla tunteita tai tunteettomuutta. Mulla on paljon negatiivisia tunteita kuten epätoivoa, surua, toivottomuutta, itseinhoa, syyllisyyttä, pelkoa. Lääkkeet kyllä turrutti näitä jonkin verran, mutta aiheuttivat myös ikäviä sivuvaikutuksia.

Se oli sairaus.

Eikös se silti voi johtua joskus olosuhteistakin suureksi osaksi tai tilanteista. Ellei uupumus. Paitsi jos löytää sen punaisen langan uudelleen.

Nuorempana kielteisiä tunteita, nykyisin vailla tunteita.

Vaihtelee. Yleensä kielteisiä, mutta kun masennus eteni vaikeaksi, oli paljon sellaisia aikoja kun ei onneksi ollut oikein mitään tunteita.

Mun ongelma on nimenomaisesti liian voimakkaat tunteet ja reagointi kaikkeen. Saan paniikkihäiriöoireita ja ahdistusta ihan kaikista muutoksista, vaikka asia tai tapahtuma olisi positiivinenkin. Jopa liian kova pakkanen ahdistaa, myöskin helle tai sakea pitkään jatkunut lumisade, vesikatko, sähkökatko, siis mikä tahansa poikkeama arkeen saa ahdistuksen ja katastrofiajatukset puhkeamaan. Aloitin seurustelun, jonka jälkeen olin kaksi kuukautta äärimmäisen ahdistunut. Nyt kun suhde on vakiintunut, niin ahdistaa sekin. Ja olen kokenut elämässäni ihan todellisiakin vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Siksi tuntuu jotenkin tyhmältä ahdistua jostain olemattomasta, mutta en sille paljonkaan mahda.

Suru, itseinho, ahdistus. 

Kielteisiä tuntemuksia 24/7. Sen vuoksi korkea im riski. Lääkkeillä tunteeton.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se silti voi johtua joskus olosuhteistakin suureksi osaksi tai tilanteista. Ellei uupumus. Paitsi jos löytää sen punaisen langan uudelleen.

Voi johtua olosuhteista ja elämäntilanteesta. Uupumus yleensä on ensimmäinen oire epäsuotuisassa ympäristössä ja jos tämä ei muutu niin muuttuu masennukseksi.

Jos mun negatiiviset tunteet ja ahdistus voimistuu yli tietyn rajan, niin muutun tunteettomaksi. Kai se on mielen selviämiskeino, mutta valitettavasti se ei ole mulla pysyvä olotila. 

Luulen että ap lla ehkä ennemmin jonkinlainen ahdistuneisuustila nyt. Ei masennusta. Kannattaa varata aika lääkäriin, he tietävät paremmin.

Kuuntele kirja Johann Hari - mielen yhteydet. Siinä on selvästi avattu masennukseen johtavia syitä. Masennus oireilee eri tavalla, jos on lähtöisin lapsuuden traumasta kuin aikuisiänonnettomuuden seurauksena. Jokaisen masennus on erilainen, kun sen aiheuttaja on eri. Tällöin myös hoito täytyy olla jokaiselle räätälöityä. Lieviin muotoihkn lääkkeet eivät usein auta

Mene kuitenkin lääkäriin. Hae apua. Soita Mieli ry:n päivystävään puhelimeen.

Minulla diagnosoitu vaikea masennus. On tunteita. Erittäin voimakkaita surun, häpeän, vihan, katkeruuden tunteita.