Hei te raitistuneet ihmiset! Säilyikö teillä vanha kaveriporukka vai hankitteko te uusia kavereita?

Sun pitää etsiä raittiita ystäviä, ystävän ei tarvitse tietenkään olla mikään absolutisti mutta pitää pystyä harrastaa ja viettää aikaa sun kanssa täysin ilman alkoholia. Ihmisille pitää kertoa että olen entinen alkoholisti ja alkoholi on aina minulle riski.

Kaikki jäi. Ei ehkä sen juomisen takia vaan lähinnä sen muutoksen takia mikä itessä kävi kun lopetti hölmöilyt

Eli siis tajusi ettei oikeasti omaa oikein mitään yhteistä niiden kaverien kanssa ja ajattelumaailma erinäisistä asioista on ihan eri. 

Ennen siihen ei kiinnittäny huomiota ollenkaan kun pääaktiviteetti oli se yhdessä dokaaminen

No sehän nyt on ihan ykkösjuttu että jos jossain kännäämis/tissutteluporukassa on hengaillut niin ei enää niitä ihmisiä. Sanonta kuuluu että jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Kyllä korkin voi kiinni laittaa mutta siihen se usein kosahtaakin kun ei ole valmis tekemään mitään uutta ja epämukavaa 

En ole tekemisissä eikä ole kyllä ikäväkään ollut.

Täälläkin kaikki jäi. Kävin kesällä ryyppäämässä (normaalisti juon ehkä kerran vuodessa, jouluna tms) vanhan tutun porukan kanssa. Huomasin kauhukseni, että heillä oli edelleen samat jutut kuin silloin kymmenen vuotta sitten kun prioriteetit elämässäni vaihtuivat. Mieluummin kyllä ryyppään yksin tästedes, mikäli moinen tarve ikinä muodostuu.

Miksi se säilyisi? Spurguisäni oli aina muiden juoppojen kanssa.

Ei onnistu vanhan porukan pitäminen. Ei millään, eikä se ole edes sääli. Jätä surutta taaksesi kaikki viinaan menevät kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se säilyisi? Spurguisäni oli aina muiden juoppojen kanssa.

Kun ne muut käryttivät sen rattijuoppoudesta.

Tunnen yhden tosi pahasta alkoholismista irti pyristelleen. Osa ryyppykavereista on hengissä ja jossain tekemisissä ovat mutta ei mitään entisenlaisia ajanvietteitä joissa saatettiin olla viikkoja ihan pihalla tästä maailmasta.

Uusia kavereita tullut ihan itsestään kun nykyään on töissä ja harrastaakin jotain, perheen ja sukulaisten kanssa myös ajanvietettä. Ei voi juoda tippaakaan mutta ei häiriinny muiden juomisesta esim pikkujouluissa, hauska tyyppi on.

Ei meillä ollut muuta yhteistä kuin se juominen ja sekoilu eli sinne jäi kaveritkin eikä ole ikävä. Sen sijaan se on ikävää, ettei uusia kavereita saati ystäviä ihan tuosta noin vaan enää hankitakaan varsinkaan aikuisiällä vaan elämä on aika yksinäistä.

Silti parempi näin.

Liityin urheiluseuraan josta sain uusia kavereita. Heistä lähestulkoon kaikki olivat absolutisteja. Seuralla oli paljon illanviettoja keskenään joissa kukaan ei juonut alkoholia joten olisi tuntunut todella typerältä olla ainoa joka juo. Tarpeeksi tekemistä ja menemistä ilman alkoholia, niin sen jälkeen kun on nähnyt vanhoja kavereita sitä vaan miettii että miten sitä itsekin joskus jaksoi kaljoitella tuolla tavalla. 

Uudet raittiit ihmissuhteet on tuntuneet myös aidommilta kun on puhuttu syvällisiä ja henkilökohtaisia ihan selvinpäin, känniavautumisten sijasta. 

Sama ystäväpiiri. He eivät ryyppää usein. Itse olin muuttumassa kaappijuopoksi ja yksiryyppääjäksi, tyyliin - "Alkon kautta kotiin". Onneksi ymmärsin muuttaa tapojani, eikä juomisesta ehtinyt tulla suurempaa ongelmaa. Ei se ollut helppoa. Tapoja ja tottumuksia on vaikea muuttaa.

Näin jälkeen päin olen tyytyväinen ja helpottunut.

Ei ole mitään kavereita enää. Täysin yksin saa elämässä laahustaa. Ei aikuisena saa kavereita mistään. Jos ei olisi työpaikkaa joisin itseni hengiltä tämän raitistelun sijaan. Olen jollain tapaa hukassa. 20 vuotta tuli ryypättyä. m38

Vanhat kaverit on jääneet. Pari uutta kaveria on tullut opiskelujen kautta, lähdin opiskelemaan itselleni uuden tutkinnon ja olen nykyään uudessa työpaikassa. On myös joitakin hyviä työkavereita. Tämä on aivan eri maailma kuin ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ollut muuta yhteistä kuin se juominen ja sekoilu eli sinne jäi kaveritkin eikä ole ikävä. Sen sijaan se on ikävää, ettei uusia kavereita saati ystäviä ihan tuosta noin vaan enää hankitakaan varsinkaan aikuisiällä vaan elämä on aika yksinäistä.

Silti parempi näin.

Jep. Mieluummin yksin kuin huonon kaverin kanssa. 

Ei se varmaan miksikään muuttuisi jos lopettaisin tämän vähänkin juomisen.

Ei kukaan jolla on normaali suhde alkoholiiin kestä niitä raivoraittiita, jotka vain sitä pahaa oloansa sitten purkavat siinä porukassa tuomiten ja valittaen muiden tissuttelusta!