Lue keskustelun säännöt.
Miten kohtaatte henkilön, jolla jokin vamma/sairaus/häiriö?
25.02.2024 |
Itse olen kuulovammainen, mutten syntymästäni saakka, vaan etenevän perinnöllisen vian vuoksi. Kuulokojeeni pysyvät aika hyvin piilossa hiusten alla, mutta näkyviin tullessaan tuntuvat muuttavan minut muiden silmissä täysin erilaiseksi. Henkilö, joka hetki sitten puhui ja lähestyi minua normaalisti ja ongelmitta, kuulokojeet havaittuaan lopettaa puheen, poistuu paikalta tai alkaa huutaa ja/tai muka ääntää selvemmin eli vääntelee suutaan. Jos en ole tilanteessa yksin, kojeet havainnut henkiö alkaakin puhua kaverilleni, kuin olisin kadonnut huoneesta. Ennen kuulovammani ilmituloa olin vain yksi henkilö keskustelussa, asioimassa yms, sen jälkeen muutuin tai lakkasin olemasta. Nepsy työkaverini kertoi diagnoosistaan, jonka jälkeen lähes kaikkien suhtautuminen häneen ja hänen työhönsä muuttui täysin. osaavasta työntekijästä osaamattomaksi kymmenessä sekunnissa.
Miten on aisti, liikunta, kehitys, nepsy tai mielenterveyden häiriön, vamman tai rajoitteen omaavat, kuinka teidät kohdataan ja kuinka haluaisitte tulla kohdatuiksi?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtaan ihan normaalisti. Olen työskennellyt vammaisten parissa ja huomannut saman ilmiön kuin sinäkin. Kerran olin asiakkaan kanssa kaupassa ja hän meni maksamaan ostoksensa. Huomattuaan minut kanssa alkoi puhumaan minulle vammaisen asiakkaan sijasta.
Jos huomaan jollakin apuvälineen (kuten kuulokoje, valkoinen keppi tms), kysyn aluksi ihan normaalisti, miten kuulet/näet. Esim. näkövammaisuus tarkoittaa harvoin sokeutta ja näkövamma voi tarkoittaa haasteita tarkannäön alueella tai se voi tarkoittaa normaalia näöntarkkuutta tietyin näkökenttäpuutoksin. Jos kuulovammainen käyttää kuulokojetta niin usein hän jotain kuulee ja reagoi ympäristöön.
En voi tietää etukäteen, mikä tilanne jollain on. Kuulo- tai näkövamma ei kaikilla tarkoita samaa joten minä mielelläni kuulen henkilöltäitseltään mikä on hänen tilanteensa ja kommunikaatio sopeutetaan siihen.
Yritän kohdata kuin täysin terveen ihmistenkin. Jos näen että saattaa tarvita apua jossain, kysyn haluaako hän sitä.
Niin kuin muutkin mutta joskus pitää huomioida tilanteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta. Isälläni on kuulokone, enkä ole kertaakaan monikymmenvuotisen elämäni aikana havainnut, että häneen suhtauduttaisiin mitenkään eri tavoin kuin muihin ihmisiin.
AP ei ole kuulovammainen, vaan provosoi. Itselläni on näkyvät kuulokojeet, kun on lyhyet hiukset. Asiakkaat olleet todella mukavia ja muutama vanhempi henkilö kysellyt mitä kautta sain nämä laitteet, kun heillä ilmennyt kuulon alenemaa. Mitään syrjintää tai huutoa en ole kuullut keneltäkään. Tuo syntymästä asti etenevä kuulovamma on ihan hölynpölyä. Ainoa etenevä sairaus on kuulorappeuma, joka ilmenee aikuisella ihmisellä. Itselläni on syntymästä asti ollut kuulovika, mihin saatu kuulokojeilla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän valkoista keppiä, vaikka näen eteenpäin hyvin. Minulla on putkinäkö, en siis näe sivuille. Kohtelua on monenlaista, mutta useimmat eivät kohtele erityisemmin ja sen hyvä se. Moni taas ei jotenkin käsitä sitä, että käytän keppiä kun en ole sokea. Kaipa hekin ymmärtävät selityksestä, mutta en tietysti ohikulkijoille ala luennoimaan.
Mitäs vitsiä sitä silmälaseista sais? Hmm, keksikääs nyt. Mitä vitsikästä kun näkee jollain lasit? Aplle kun aletaan vääntämään suuta. Ehhe. Varmaan hauska näky.