Lue keskustelun säännöt.
Sad beige -vanhemmuus
24.02.2024 |
("Jos tulen kotiin ja edessä on hirveästi värejä ja pyykkejä, minulle tulee olo, että on liikaa kaikkea. Voisin kuvitella, että lapsille saattaa yhtä lailla tulla sellaisesta ylistimuloitunut olo. Lehtinen törmäsi sad beige -vanhemmuuteen Tiktokissa, kun hän oli raskaana. " https://www.hs.fi/koti/art-2000010243998.html)
Olen valitettavasti törmännyt tällaisiin lapsensakin somekuviin sopivaksi sävyttäviin äityleihin myös oman sosiaalisen piirini laitamilla. Pakkomielteisiä, kännykkäruudun läpi hengittäviä tapauksia, joihin lastensuojelu ei kiinnitä huomiota koska lasta ei lyödä ja kaikilla on hiukset ja beiget rusetit järjestyksessä... mutta kotona vallitsee muille elämisen pakkomielle, joka hallitsee ja kahlitsee jokaista asiaa. Ei oteta nyt kaakaota kun ei ole somen lounaskuvien aika. Älä leiki samaan aikaan nukeilla ja palikoilla, kun äitiä alkaa ahdistaa moinen sekasotku.
Sad beige -äityleissä näyttä'ä korostuvan huonon itsetunnon ja pakkomielteisen somehuomion kerjäämisen lisäksi liiallinen käyttöraha sekä ylikorostuneet harhakuvat omasta joka alan asiantuntijuudesta. Musta tuntuu. Mun mielestä. Eli lapsi on tulkutettu paitsi some-elämän huomioleluksi, myös täyttämään epävarman ja mahdollisesti mielenterveyshuollon piiriin kuuluvan äitylin omia epävarmuuksia.
Ihana elämä lapsilla. Olla nyt jonkun (värimaailmasta päätellen) anaalivaiheeseen juuttuneen aikuisvauvan leluna.
Kommentit (31)
Ihan absurdia että joku häiriintyisi (kirkkaista) väreistä. Voi hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa ei sanallakaan sanota, että sisustettaisiin muille, vaan että se kaaos ja värikylläisyys rasittaa itseä.
Lapsiperheen äidit on kotona valtavasti, välillä suorastaan vankina, enkä ymmärrä mitä pahaa on siinä, että siitä tekisi edes vähän itselleen mukavampaa.
Mun siskoni teki sitä, että hän sotki tahallaan aina meidän olohuoneen, josta olin erehtynyt sanomaan, että minua auttaa jaksamaan se, että olohuone on aina siisti, eikä siellä arkena olla. Meillä oli arkiolohuone ja leiikkihuone ja lasten huoneiden edessä vielä iso aula, jossa oli mm. askartelupöydät jne.
Hän jaksoi meuhkata, miten lasten pitää saada näkyä kodissaan ja raahasi kerran olohuoneeseen jopa petivaatteet majoiksi lapsille - vaikka meillä oli leikkihuoneessa ihan eirkseen patjat, huovat, tyynyt jne. sitä varten.
Mitä mieltä ap olet mad black, tai fearful colorful-vanhemmuudesta? Mad black-vanhemmat sisustavat tummilla väreillä, ovat masennukseen taipuvaisia ja pitävät usein raskaammasta musiikista. Eivät myöskään tykkää värien ilotulituksesta sisustuksessa kuin vaatteissakaan.
Entä fearful colorful-vanhemmat? Heidän kotinsa on värien ja tavaroiden sekamelska, joku voisi kutsua levottomaksikin. Sillä sisustetaan ja pukeudutaan mihin on varaa ja mitä vaatteita ja leluja tutuilta ilmaiseksi saa. Asunto saattaa näyttää välillä hamstraajan kämpältä ja on välillä pelkoa siitä, riittääkö raha vuokranmaksuun tai ruokaan. Joskus tilataan Temusta uusia kivoja värikkäitä tavaroita piristykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jaksaa naurattaa miten eri tavoin ihmiset voi olla yksinkertaisia lampaita ja kahlita elämänsä itse luotuun vankilaan. Tää sad beige on loistava esimerkki siitä.
Mutta onko näitä kirjahyllynsä ja vaatekaappinsa värien mukaan järjesteleviä tai muita vastaavia kontrollifriikkejä paljon? Se että tälläisiä jatkuvasti esitellään ja jotain älyttömyyttä tuputetaan ei vielä tarkoita että kyseessä olisi massailmiö. Nuo on niin outoja nuo pakkomielteet että jokainen vähänkin ajatteleva vierastaa niitä. Ei ymmärrä miksi pitäisi karsia esim värit. Vain että jossain nyt niin sanotaan?
Ovatko ihmiset oikeasti niin pitkästyneitä että tämä on viihdyttävää. Kuin jotkin häkkieläimet jotka alkavat käyttäytyä stereotyyppisesti.
Voi jumalauta, jokainen ihminen kontrolloi elämäänsä jollain tavoin. Sisustusmaku on vielä aika harmiton sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikaruokapaikoissa on kirkkaat värit just sen takia, että ihmisille saatais levoton olo ja ne söisivät sen sapuskansa äkkiä. Ja se muuten toimii. Samoin erilaisissa krääsä ja halpisvaateketjuissa suositaan kirkkaita värejä ja levotonta jumpsuttavaa äänimaisemaa, että saadaan liskoaivot hereille ja ihmisten impulsiivisuus esiin ja myytyä mahdollisimman paljon turhaa kamaa.
Väreistä on tosipaljon tutkittua tietoa miten ne vaikuttavat ihmisten käytökseen ja mielentilaan. Kirkkaat ja räikeät (erityisesti lämpimät) värit, voimakkaat graafiset kuviot ja sotkuinen ympäristö aiheuttavat levottomuutta ja jos sellaisessa ympäristössä joutuu olemaan kokoajan se on kuormittavaa. Erityisesti nepsylapset kärsii kirkkaista väreistä ja sekavasta aistiympäristöstä ja tulevat levottomiksi.
Neutraalit värit ja luonnonmateriaalit ja luonnonelementit ovat hoitavia ja rauhoittavia.
Niin se vaan menee, sanoivat öyhöttäjämammat mitä tahansa:)
Vierailija kirjoitti:
Kokemusteni mukaan tuollaiset ihmiset ovat yleensä melko tylsiä, tympeitä ja kontrollifriikkejä.
Aika kontrollifriikkiä puuttua toisten ihmisten sisustuksiin ja kytätä muita ja juoruilla. Hanki oma elämä ja lopeta se muitten arvostelu ja kyylääminen.
Sama neuvo teille kaikille muillekin mäkättäville juoruämmille, kademammoille ja kyylääjille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele, että lasten syntyvyys vähenee vähenemistään, kun vanhempia (erityisesti kanssavanhempia) syyllistetään jo vääränlaisesta sisustus- ja vaatetustyylistäkin. Meidän jo olemassa olevien vanhempien keskusteluilmapiiri tuntuu vähän turhan usein nojaavan kärjistettyihin vanhemmuuden stereotypioihin ja toiseuden vahvaan vierastamiseen. Mielestäni tämä on surullisempaa kuin sisustustyyli tai lapsen vaatteet, olivat ne sitten neutraalit tai värikkäät.
Tutkimuksia vanhemmuudesta ja lasten kehityksestä tehdään nykyisin monipuolisesti ja laaja-alaisesti, ja hyvä niin. Itse toivoisin, että vanhemmuutta ja kanssavanhemmuutta osattaisiin käytännössä tarkastella laajempana kokonaisuutena, jossa päähuomiossa olisivat lapselle tarjottu hoiva, kasvatus ja huolenpito. Itse en usko, että sisustus- tai vaatevalinnat kertovat niistä tai niiden puutteesta mitään. Helsingin Sanomien vastaavanlaisessa, Sad beige -vanhemmuutta koskevassa artikkelissa yliopistotutkijan sisustusnäkemykset kiteytetään hyvin: "Kunhan lapsen oikeus leikkiä säilyy ja toteutuu, kaikki on hyvin, tutkija summaa." (https://www.hs.fi/koti/art-2000010243998.html).
Pisti silmään toi musta tuntuu ja mun mielestä kohta. Itseasiassa terapiassa neuvotaan tuomaan omia näkemyksiään esiin juuri näin. Eli että ei sanota että asia on jollain tavalla vaan sanotaan että tältä minusta tuntuu ja se on minun tunne. Toisen tehtävä on sitten kuunnella. Sen jälkeen toinen voi kertoa miltä hänestä tuntuu. Siten kompuroit aloituksesi kanssa jo omiin jalkoihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä vika on siinä että värittömässä tai beigessä ympäristössä kasvatetaan rauhallisia lapsia. Sehän on vähän kuin olis luostarissa. Hyvä että vielä on edes jotain sääntöjä perheissä
Mutta onko näitä kirjahyllynsä ja vaatekaappinsa värien mukaan järjesteleviä tai muita vastaavia kontrollifriikkejä paljon? Se että tälläisiä jatkuvasti esitellään ja jotain älyttömyyttä tuputetaan ei vielä tarkoita että kyseessä olisi massailmiö. Nuo on niin outoja nuo pakkomielteet että jokainen vähänkin ajatteleva vierastaa niitä. Ei ymmärrä miksi pitäisi karsia esim värit. Vain että jossain nyt niin sanotaan?
Ovatko ihmiset oikeasti niin pitkästyneitä että tämä on viihdyttävää. Kuin jotkin häkkieläimet jotka alkavat käyttäytyä stereotyyppisesti.