Lue keskustelun säännöt.
Neurologisten ongelmien jaottelu?
22.02.2024 |
Kysyn koska en tiedä. Mutta sen tiedän, että lääketieteellisessä maailmassa on "ikuisuuskiista" aiheesta nimeltä "psykiatristen ja neurologisten ongelmien jaottelu". Siis ikuisesti riidellään siitä että ehkei noita kahta (psykiatria, neurologia) edes tulisi pitää erillään, ehkei edes pitäisi ajatella että ne on kaksi eri asiaa, vaan että ehkä ne kuuluisivat yhteen, yhden katon alle. Usein on väitetty että "neurologia vs psykiatria" jaottelu on keinotekoinen, tuulesta temmattu, sille jaottelulle ei ole tieteellistä pohjaa vaan se jaottelu on vain yhteiskuntamme luomus, hölynpölyjaottelu. Mutta niin, silti: juuri nyt tilanne on se että "psykiatria" on olemassa, "neurologia" on olemassa, ja nuo kaksi ovat mukamas eri asioita. Joten nyt sitten kysymykseni: miten neurologiset ongelmat jaotellaan? Syy miksi kysyn:
1. Autismi ja ADHD, jne. Nuo ovat mukamas neurologisia ongelmia. Mutta nuo asiakkaat toisinaan käyvät tapaamassa psykiatria ja psykologia. Niin: heillä on neurologinen ongelma. Mutta silti he käyvät tapaamassa mielenterveysalan experttejä, mikä on vähän outoa. Eihän neurologia mielenterveyshoidoilla parane.
2. Vaikkapa epilepsia. Vain hullu lähettäisi epileptikon psykiatrille, psykologille tai muulle mielenterveysexpertille! Mitä se epileptikko psykologin vastaanotolla tekisi? Keskustelisi siitä miltä tuntuu täristä lattialla kun epilepsiakohtaus iskee? Jopas olisi hyödyllinen keskustelu! "Kyllä nyt vaan pitää purkaa omat tunteet tästä tapahtumasta, tätä pitää käsitellä,..."
---
Joten nyt ymmärrät kysymykseni: jaotellaanko neurologiset ongelmat "mielenterveydellisiin" ja "ei-mielenterveydellisiin". TAI SIIS SELLAISIIN JOTKA "OVAT YHTEYDESSÄ PSYKIATRIAAN" JA SELLAISIIN JOTKA "EIVÄT OLE YHTEYDESSÄ PSYKIATRIAAN"???
Kommentit (6)
Ap jatkaa...
Kun henkilö saa neurologisen diagnoosin "ADHD" niin lääketieteellisessä yhteisössä on "neurologia-psykiatria-kytkentä" mikä tuossa tilanteessa tarkoittaa sitä että tuon neurologisen diagnoosin vuoksi se henkilö saa itselleen myös psykiatrisen diagnoosin eli "persoonallisuushäiriö" eli sosiopaatti. Niin se vaan menee: ADHD+sosiopatia, ne kulkee käsikädessä, tai siis tuolla lailla neurologia+psykiatria, ne kulkee käsi kädessä.
Kun henkilö saa neurologisen diagnoosin "autismi" niin tapahtuu samalla lailla: henkilö saa myös psykiatrisen diagnoosin "persoonallisuushäiriö" eli psykopatia. Niin se vaan menee: neurologia+psykiatria kulkevat käsi kädessä!
Mutta kun henkilö saa neurologisen diagnoosin "epilepsia" niin mitään tollasta ei tapahdu. Kukaan ei ajattele että epilepsia kertoisi yhtään mitään esim sen henkilön persoonallisuudesta, yhtään mitään. Epilepsian kohdalla ei ole "neurologia-psykiatria-kytkentää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki aivojen kohtaukset kuulu psykiatrille, neurologi osaa sanoa jotain (joskus), jatkuva ravaaminen neurologilla on turhaa ellei ole poikkeustilanne. Psykiatri saattaa neuvoa migreenikolle että tummentavat lasit vain pois ja valoa silmiin ottamaan, se ei ole yleensä oikea neuvo, saattaa lisätä kohtauksia. Moni tarvisi silmälasit ainakin ja tummennuksen. Migreeni liittyy perimään, en tiedä piik.kien vaikutuksia joista jotkut väittävät tulevan sairauksia ja muut epäilyt. Joidenkin epäilys että migreenikko on hullu tai teeskentelijä on jotenkin häiriintynyttä, kohtauksen aikaan sen voi kuvantaa mutta ei ole laita vieressä. Se liittyy ainoastaan politiikkaan, että ihmiselle ei vain maksettaisi ylimääräistä. Ja muka "varmistellaan oikeuksia", ketjun katajat.
Joillakin aurallisen migreenin jälkeen joillakin voi esiintyä paniikkia ja ahdistusta (syystä), mutta paniikki on selvästi aivomekaaninen johtuen aivoista tai lääkkeestä, ei ekana tunnepuolen ongelma. Jos on pahat oireet on luonnollista että joku saattaa ahdistua. Turvallisuuteen vaikuttaa raha ja ympäristön laatu, rahattomuus aiheuttaa turvattomuutta ihmisissä ja sairauden omaavissa. Kaikki maksaa paljon. Epileptikoiden kohtauksia tuskin psykiatri voi vähentää. On eri asia jos joku itse haluaa terapeutin ja ymmärtävän terapian. Jos ei tiedä mitä oireita epileptikko ja migreenikko kokee tai joku muu, lääkäreiden pitäisi sivistää itseään, ei ottaa jotain ihmistä koekappaleeksi kaikille kysymyksille. Neurologin pitäisi tietää mitä kaikkia näköoireita voi olla, ei ihmetellä niitä kuten joskus kävi.
"kohtauksen aikaan sen voi kuvantaa mutta ei ole laita vieressä"
Korjaan. Ei ole laite vieressä kuvantamassa.
Vierailija kirjoitti:
Potilaat ei päätä diagnoosijaotteluja. Keskity sinä vointisi ylläpitoon, lääkitykseen ja hyvän olon hankkimiseen vaikka lenkkeilemällä. Ihan turhaa nyt keskityt tällaisiin asioihin joihin et mitenkään voi vaikuttaa.
Ap jatkaa...
Jos et asiaa aio kirjoittaa, niin älä kirjoita mitään. Ja tuonko neuvon sinä antaisit epileptikolle: "mene lenkille hankkimaan hyvää oloa"? Taidat olla töissä mielenterveyspuolella.
Tosiaan, tuo "neurologia vs psykiatria" jaottelu ei ole ainoa jaottelu. Vaan kaikkiallahan aina jaotellaan asioita, ihan kaikkialla. Sekin on jaottelu että "biologia on biologiaa, mutta matematiikka on matematiikkaa - ja biologia sekä matematiikka ovat kaksi eri asiaa, ne eivät ole sama asia". Mutta mielestäni ei välttämättä olisi millään lailla järin relevanttia tai antoisaa pohdiskella että miksi biologia ja matematiikka ovat mukamas eri asioita. Tai no, itse asiassa: juuri nyt olen sittenkin sitä mieltä että tuota minä aion vielä pitkään pohtia, mahtava kysymys! Mutta tuo ei kuitenkaan ole TÄMÄN KESKUSTELUN AIHE, vaan jotain ihan muuta.
Mutta sitten vielä, toinenkin kuuluisa lääketieteen sisällä oleva jaottelu: "lääketiede vs hammaslääketiede". Sekin on ikuisuuskiista, kuten "neurologia vs psykiatria". Monet ovat sitä mieltä että myös "lääketiede-hammaslääketiede-jaottelu" on täysin keinotekoinen, hömppää, ilman mitään tieteellistä pohjaa, vain yhteiskuntamme hullu luomus. Eli monet ovat sitä mieltä että hyötyisimme jos nuo kaksi olisivat yhdessä, saman katon alla. Mutta eivät vaan ole. Mutta tuosta aiheesta ei hirveästi taida olla riitaa, mitään aktiivista kiistaa. Kun taas tuo "psykiatria-neurologia" kiista on aina käynnissä, aina ne jaksaa kinastella keskenään.
Potilaat ei päätä diagnoosijaotteluja. Keskity sinä vointisi ylläpitoon, lääkitykseen ja hyvän olon hankkimiseen vaikka lenkkeilemällä. Ihan turhaa nyt keskityt tällaisiin asioihin joihin et mitenkään voi vaikuttaa.