Nostaako töissäkäynti kaikkien itsetuntoa?
Tämä on yleinen väite, jonka kuulee näissä työttömyyskeskusteluissa. Entäpä jos on vaikkapa köyhä, kirppisvaatteissa kulkeva ylipainoinen, kuten minä, jotka kanalaumassa aina joutuvat nokkimisen kohteeksi, ei ole kyllä minun itsetuntoni töissä parantunut. Työttömänä ulkona niistä kuvioista alkaa pikkuhiljaa itsetunto eheytyä.
Kommentit (25)
Ei nosta, kun on vakava huijarisyndrooma.
Eli aivot kertoo jatkuvasti stooria siitä, että olen huono ja tyhmä, ja kohta kaikki huomaa, etten osaa mitään, vaikka olen ihan hyvä työssäni.
Mielummin töissä kun kelan kyykytettävänä.
Onhan se kivaa kun omalle ammattiosaamiselle on kysyntää, ansiotaso on yli keskiarvon ja työtä riittää niin paljon kuin haluaa tehdä. Silloin on hyödyksi yhteiskunnalle ja vähän muillekin. Toisin kuin nuo kotonaan haisuilevat yh-mutsit, joista ei ole mitään hyötyä tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kivaa kun omalle ammattiosaamiselle on kysyntää, ansiotaso on yli keskiarvon ja työtä riittää niin paljon kuin haluaa tehdä. Silloin on hyödyksi yhteiskunnalle ja vähän muillekin. Toisin kuin nuo kotonaan haisuilevat yh-mutsit, joista ei ole mitään hyötyä tässä maailmassa.
Eli? Sinunkin vastauksesi kysymykseen on, että on hevonkukkoa väittää että kenen tahansa itsetunto kasvaisi töissä? Pysy asiassa.
Eipä se yh- mutsikaan tähän maailmaan pyytänyt syntyä. Mutta kun nyt on sattunut syntymään, eikä todellakaan kultalusikka suussa, niin jotenkin on tämä elämä järjestettävä mahdollisimman siedettäväksi näistä lähtökohdista käsin, joihin on synnytty. Itsemurha ei ole vaihtoehto, monestakaan syystä.
Hyväosaisten pitäisi tajuta että se on lähinnä hyväosaisten osa siellä töissä viihtyä ja itsetuntoa kasvattaa. Näin ei niillä heikko-osaisemmilla läheskään aina mene.
Ei nosta, jos työ on sellaista, jota kukaan ei arvosta, johon sulla ei ole itsekään pätkääkään kiinnostusta ja palkkakin on surkea. Tuollainen työ pikemminkin vie pois sen itsetunnon. Itsetunto nousee kun tekee itselle merkityksellistä työstä, josta saa myös asianmukaisen korvauksen.
Olin aikoinani McDonaldsissa töissä ja ei se kyllä itsetuntoani kohottanut. Päinvastoin.
Itsetunto tavallaan nousee, koska olen osa yhteiskuntaa enkä hylkiö, mutta aina töissä ollessani toivoisin olevani työtön koska työyhteisö on AINA paskaa. Se taas vie itsetuntoa kun aletaan kiusaamaan ja syrjimään, puhumaan padkaa selän takana ja puukottamaan selkään tavoitellakseen omaa paikkaansa. Pomot kusetta ja ilmapiiri on pierua täynnä.
Aina löytyy työyhteisöstä käärme joka myrkyttää kaiken alleen ja kaikki kärsii
Olin paskassa työssä, tuli uupumus, v-tutus, väsymys, ahdistus, niskakipu ja ammatillinen itsetunto ja kyvykkyyden tunne hävisi. Eli eipä nostanut.
Nyt työttömänä riivin itsetuntoni rippeitä jostain pohjamudista. Kun taas on hyvä olo, menen jonnekin töihin minne sattuvat kelpuuttamaan. Toivottavasti se olisi parempi paikka kuin tuo edellinen. Mutta vahingoista viisastuneena teen nykyään vaan määräaikaisia soppareita, niistä pääsee eroon vaikkei olisikaan uutta duunia tiedossa.
Näin kirjolla olevana olen onnellisempi ja terveempi työttömänä kuin töissä. Itsetunnosta ei voi puhuakaan. En ikinä kuulu porukkaan ja mielenterveys menee. Silti en saa eläkettä
Ei nosta. Osalle käy päinvastoin. Kaikille ei sovi se mitä se tuo tullessaan ja tahti on tiivis. Suomen kulttuuri on erilainen myös kuin muualla ja ihmisten käytös.
Jos on valmiiksi jo hyvä, terve itsetunto niin työttömyys tai työllisyys ei vaikuta suuntaan tai toiseen.
Itsekunnioitukselle se kyllä ainakin itselle on ihan keskeistä.
Olisi hyvin vaikea elää jollain tukirahoilla, ainakin tekisin aivan kaikkeni että siitä jollakin tavalla pääsisin.
Itse tuntisin itseni jotenkin nöyryytetyksi jos joutuisin rahani jostain anomaan. En haluaisi edes mahdollisessa parisuhteessa elää toisen rahoilla.
Olen asunut joitakin vuosia miehen kanssa, ja puoliksi maksoimme asumiskulut kaikkineen sekä ruoat ja muut taloudenpitoon kuluvat rahat. Molemmilla oli oma tili jaomat menot maksettiin kumpikin omillamme.
Nyt asun yksin ja maksan myös yksin.
Verrattuna työttömänä olemiseen, niin varmaan kyllä!
Tehkää niistä työpaikoista parempia paikkoja, jos haluatte kaikki ihmiset töihin. Varmasti lainsäädännöllä onnistuu kaiken kurmoottamisen kieltäminen.
Koen olleeni monta vuotta työtön. Sanon "koen", koska olin tuolloin opiskelija, mutta käytännössä motivaation puutteen takia tein vähänlaisesti opintoja enkä käynyt koululla usein. Tuhlasin paljon aikaa eikä elämälläni ollut oikein suuntaa. Lopulta sitten palasin työelämään (samalla innostuin myös opinnoistani vihdoin), ja voin sanoa, että se nosti itsetuntoani kovasti. En ollut koskaan ollut sosiaalipummi, mutta silti tunsin olevani jotenkin hyödytön osa yhteiskuntaa ennen kuin palasin töihin. Tein ihan hanttihommia vaan, mutta olin aidosti kiitollinen siitäkin niin pitkän tauon jälkeen. Tein edes jotain.
Muistan miten työttömänä ollessani yritin oikeuttaa itselleni tilanteeni väittämällä, että koulutustaustani takia olin muka liian hyvä hanttihommiin. Tuo oli täyttä roskaa ja pelkkä heikko tekosyy välttää työntekoa. Opin pian, miten väärässä olinkaan tuossa asiassa palattuani työelämään tekemään rehtiä työtä. Olen nähnyt tällaista selittelyä myös muilta työttömiltä, että ovat muka liian hyviä tekemään tiettyjä hommia. En aio enää koskaan olla työtön ennen eläköitymistä, jos siihen pystyn itse vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Koen olleeni monta vuotta työtön. Sanon "koen", koska olin tuolloin opiskelija, mutta käytännössä motivaation puutteen takia tein vähänlaisesti opintoja enkä käynyt koululla usein. Tuhlasin paljon aikaa eikä elämälläni ollut oikein suuntaa. Lopulta sitten palasin työelämään (samalla innostuin myös opinnoistani vihdoin), ja voin sanoa, että se nosti itsetuntoani kovasti. En ollut koskaan ollut sosiaalipummi, mutta silti tunsin olevani jotenkin hyödytön osa yhteiskuntaa ennen kuin palasin töihin. Tein ihan hanttihommia vaan, mutta olin aidosti kiitollinen siitäkin niin pitkän tauon jälkeen. Tein edes jotain.
Muistan miten työttömänä ollessani yritin oikeuttaa itselleni tilanteeni väittämällä, että koulutustaustani takia olin muka liian hyvä hanttihommiin. Tuo oli täyttä roskaa ja pelkkä heikko tekosyy välttää työntekoa. Opin pian, miten väärässä olinkaan tuossa asiassa palattuani työelämään tekemään rehtiä työtä. Olen n
Mitä työtä teet? Itse en tiedä onko minulla mahdollisuuksia muihin kuin työpaikkakiusaamisen täyteisiin naisvaltaisiin aloihin...
Ei mun muna kasvanut töissä.