Muistisairas on vaikea omaisille

Anoppi kuoli iäkkäänä äsken. Viime ajat olivat rankkoja. Pari viime vuotta oli muidtidairaiden hoivakodissa.

Anoppi oli hyvässä muistissa 85 v asti. Sitten yhtäkkiä kaikki muuttui. Hän oli meillä jouluna kun hän hän kysyi minusta: Mikä nainen tuo on? 

Mieheni selitti että olen vaimonsa Iiris. Olemme olleet jo 35 v naimisissa ja meillä on 4 poikaa. Anoppi vastasi, että et ole mitään kertonut Niin sitä unohdetaan äiti ettei kerrota vaimosta eikä lapsista. Salaa mennään naimisiin.

Välillä anoppi oli terävä. Mutta pyysi hoivakodissa vuoteen miehelleen. Kysyin missä Uuno on. Kuollut, sanoi anoppi. Mutta pyysi edelleen vuodetta. Anoppi alkoi myös mielestään odottaa usein vauvaa. Kysyimme kuka on sen isä. Anoppi vain hihitti. Anopin mielessä meni ainakin viisi sukupolvea sekaisin. Ne seikkailivat puheissa. Kissat olivat suuri rakkaus.

Anoppi ei ollut koskaan perinteinen mummo. Hän tuli toimeen vain yhden lapsenlapsen kanssa.

Mieheni ikävöi äitiaan. Saa nähdä kumpi meistä ensin muistidairastuu.