Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu ihan kauhealta olla yksin :(
20.02.2024 |
Oon ollut oikeastaan koko aikuisikäni ajan äiti ja koko ajan on ollut jotain ohjelmaa ja vähintään yksi lapsista kotona. Nyt nuorinkin on jo täysi-ikäinen ja koti on niin hiljainen, että itkettää, ihan hirveä ikävä jokaista. Tottuuko tähän ikinä?
Kommentit (38)
Mene juttelemaan esim. terapeutille. Iso muutos ja siitä on hyvä voida jutella jonkun kanssa. Joku vapaaehtoistyö tai harrastus voisi myös tuoda uutta sisältöä elämään. Itse nautin yksinäisyydestä mutta varmasti se tuntuisi erilaiselta jos joka päivä olisin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata rakentaa elämäänsä lasten varaan, kun sitten käy noin. Itselläni kolme lasta ja huokaisin helpotuksesta, kun viimeinenkin lähti maailmalle. 25v toisista huolehtimista ja sen jälkeen ihanan kevyt ja huoleton olo, kun ei tarvitse enää kuin itsestään huolehtia.
Et vissiin sitten kauheasti lapsiasi rakasta.
Rakastan, mutta en ripustaudu. Minulla on oma elämäni ja heillä omansa. Ovat kaikki jo perheellisiä, eivätkä tarvitse enää äitiä viereen hössöttämään.
Varmaan tässä on se ero. Minusta lasten kanssa oleminen ei ole ollut jatkuvaa huolehtimista ja hössöttämistä, vaan he ovat olleet hauskaa ja älykästä seuraa. Heidän seuraansa kaipaan.
Ap
Ymmärrän hyvin, vaikka minulla ei ole lapsia. Kasvoin aika isossa perheessä ja illat olivat niin kivoja, kun olohuoneen ja keittiön täyttivät puheensorina ja kotiväki puuhaili kaikenlaista. En edes tykännyt tehdä läksyjä omassa huoneessani, vaan keittiön pöydän ääressä.
Oli aika vaikeaa tottua asumaan yksin, kun lähdin parikymppisenä opiskelemaan. Mutta vähitellen siihen tottui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata rakentaa elämäänsä lasten varaan, kun sitten käy noin. Itselläni kolme lasta ja huokaisin helpotuksesta, kun viimeinenkin lähti maailmalle. 25v toisista huolehtimista ja sen jälkeen ihanan kevyt ja huoleton olo, kun ei tarvitse enää kuin itsestään huolehtia.
Et vissiin sitten kauheasti lapsiasi rakasta.
Rakastan, mutta en ripustaudu. Minulla on oma elämäni ja heillä omansa. Ovat kaikki jo perheellisiä, eivätkä tarvitse enää äitiä viereen hössöttämään.
Varmaan tässä on se ero. Minusta lasten kanssa oleminen ei ole ollut jatkuvaa huolehtimista ja hössöttämistä, vaan he ovat olleet hauskaa ja älykästä seuraa. Heidän seuraansa kaipaan.
Ap
Vähän kärjistät nyt. Hän ei elä vain lastensa kautta, hän elää myös omaa elämäänsä. Niinkuin sinunkin kannattaa opetella elämään. Opettele lentämään omilla siivilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä totut p.skapää tai et.
Itse olet tilanteesi järkännyt.
Olet vanha kulahtanut puolilöysä.
Itsehän olet tottunut olemaan koko elämäsi täysin yksin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pakottaa itkemään yksin kotona? Ootko jotenkin vaikeasti vammainen vai etkö uskalla ovesta ulos? Kuulostat läheisriippuvaiselta ammattivalittajalta.
Ihmisiin tutustuu sekä incel että äiti samalla tavalla: menemällä harrastamaan muiden ihmisten kanssa, tai menemällä töihin tai koulutukseen.
Toisen asteen yhteishaku on nyt käynnissä. Mene raksalinjalle ammattioppilaitokseen.
Eikö ole hyvä että ne ovat poissa? Se, jos ne lojuisivat peräkamarissa loppuikänsä, kertoisi jostain hel vetin pahasta virheestä kasvatuksessa.
Ota itteäs niskasta ja lähde ulos. MIten edes on mahdollista työikäisen ihmisen (oletus, koska lastensaannin yläikäraja kulkee jossain neljässäkympissä) pyöriä pää noin syvällä omassa perseessä.
Työttömyys on tietenkin ongelma, samoin itseaiheutettu syrjäytyminen, mutta kumpikin on korjattavissa sen sijaan että muumioit itsesi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä totut p.skapää tai et.
Itse olet tilanteesi järkännyt.
Olet vanha kulahtanut puolilöysä.
Äitis oli kun sinut sai. Ei ketjua, ei hetkeäkään ilman että luuseri tulee kuuluttamaan kroonista pillunpuutettaan. Sun elämä, maailma ja koko universumi pyörii naisen genitaalien ympärillä.
Ei maa pyöri auringon ympäri vaan naisen :DDDDD
Näinhän sen kuuluukin mennä, että aikuisilla lapsilla on oma elämä. Huolestuttavampaa olisi, jos he olisivat jääneet peräkammarin tytöiksi tai pojiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Lapset mulle elämän tärkein asia ja nyt on tyhjää ja tarkoituksetonta elämä. Mulla 2 koiraa, ei auta asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata rakentaa elämäänsä lasten varaan, kun sitten käy noin. Itselläni kolme lasta ja huokaisin helpotuksesta, kun viimeinenkin lähti maailmalle. 25v toisista huolehtimista ja sen jälkeen ihanan kevyt ja huoleton olo, kun ei tarvitse enää kuin itsestään huolehtia.
Et vissiin sitten kauheasti lapsiasi rakasta.
Rakastan, mutta en ripustaudu. Minulla on oma elämäni ja heillä omansa. Ovat kaikki jo perheellisiä, eivätkä tarvitse enää äitiä viereen hössöttämään.
Varmaan tässä on se ero. Minusta lasten kanssa oleminen ei ole ollut jatkuvaa huolehtimista ja hössöttämistä, vaan he ovat olleet hauskaa ja älykästä seuraa. Heidän seuraansa kaipaan.
Ap
Kertoo sinun älykkyyden tasosta ja huumorintajusta, jos lapset on hauskaa ja älykästä seuraa, koska faktahan on, että lasten aivot ovat vielä kehittymättömiä eivätkä he kykene samanlaiseen fiksuun keskusteluun ja huumoriin kuin aikuiset. Lapset on omalla tavallaan toki suloisia ja koomisia jutuissaan, mutta en lapsia kuvailisi hauskaksi ja älykkääksi seurauksi ja pääni hajoaisi, jos en saisi muuta kuin lasten/nuorten seuraa.
Jos olisit kiltti ja kunnollinen mies niin tietäisit mitä on elää yksin.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata rakentaa elämäänsä lasten varaan, kun sitten käy noin. Itselläni kolme lasta ja huokaisin helpotuksesta, kun viimeinenkin lähti maailmalle. 25v toisista huolehtimista ja sen jälkeen ihanan kevyt ja huoleton olo, kun ei tarvitse enää kuin itsestään huolehtia.
Et vissiin sitten kauheasti lapsiasi rakasta.
Eri. Väitän että ainakin minä rakastan lapsiani joita neljä. Kaikki aikuisia ja ympäri maailmaa hyvissä hommissa. Itsekin olen ulkomailla. Juuri se, että toivoo lapsilleen kaikkea hyvää ja menestystä niin ammateissaan kuin perhe-elämässään on sitä rakkautta. Rakkautta ei ole kasvattaa itselleen peräkammarin poikia ja syrjäytyneitä äidin helmoissa aikuisiällä pyöriviä nuoria. Heillä on oma elämä edessään ja sinähän tiesit, että lapset aikuistuvat ja etsivät elämässä oman tiensä, näin tekevät melkein kaikki. Miksi valitat yksinäisyydestä, etsi sisältöä elämääsi ihan itse ja itsellesi.l
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan vingu yksinäisyyttäsi ja ikävääsi aikuisille lapsillesi. He eivät ole olemassa äitiään varten.
Hyvä neuvo mutta tulee täysin varmasti myöhässä. Ap on luultavasti aloittanut tulevan yksinäisyytensä itkemisen lapsilleen jo näiden ollessa teini-ikäisiä. Luultavasti lapsille on tehty selväksi että heidän oma elämänsä pilaa äidin elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen tottuu. Ota koira, tai muu lemmikki.
Ja sitten se koira on yksin. Ei eläimiä noin itsekkäille
Häh? Miten niin yksin? Omistajahan olisi seurana, kuten se koira omistajalle?
Nyt voit keskittyä itseesi ja omaan elämääsi. Tee asioita joista pidät, opettele uusia juttuja. Opettele nauttimaan omasta seurastasi. Katsele ympärillesi ja mieti mitkä asiat sinua kiinnostaa ja iske kiinni!