todella arka aihe, elmäsi tabu-asias josta ei puhuta..

että en ole koskaan tuntenut biologista isääni... koko suku tietää kuka hän on, mutta en ole koskaan häneen tutustunut...

mutta nyt ei enää sekään. ei ole tabua asiaa elämässäni siis.

hän tuli ekaa kertaa äidiksi 41-vuotiaana ja lisäksi yksin. 70-luvulla.

Yleensä cp-vammaisia pidetään kehitysvammaisina ja sen vuoksi en voi kertoa.

Sitä ei tiedä, jos joku heistä vaikka lukisi tätä palstaa.



4

Varsinaisessa lahkossa en ollut, mutta ylihengellisissä kristillisissä piireissä. Monta vuotta meni siihen, että omistauduin seurakunnalle ja muut elämän asiat jäivät taka-alalle.



Minulla on monia saman kokeneita ystäviä, joiden kanssa tätä on puitu pohjamutia myöten. Mutta enpä tosiaan asiasta huutele uusille, varsinkaan ei-uskoville ystävilleni.

kestä julkisuutta..

kuoppaan ja peittävät sitten kuopan. Tulipa jollekin kerrottua, muttei se salaisuus sieltä karkaa.

isän ensimmäinen avioliitto ja lapsi siitä (eli siskopuoleni). Miehen kanssa mun villi nuoruus ja miehet ennen nykyistä.