Lue keskustelun säännöt.
Elämä ilman kumppania on melko merkityksetöntä. Mikä siinä on niin hirveän väärin?
17.02.2024 |
Jatkuvasti törmää siihen vaatimukseen, että pitäisi olla onnellinen yksin ennen kuin on valmis parisuhteeseen. Mä ihan aidosti olen sitä mieltä, että elämä on ihan ok yksinkin, mutta vasta hyvän kumppanin kanssa siitä voi tulla oikeasti onnellista ja täyttä elämää.
Suurin osa ihmisistä kai kaipaa sitä omaa rakastettua elämäänsä.
Tuntuu että harva uskaltaa myöntää, ettei se elämä yksin kovin kummoista välttämättä ole. Toiset sitten viihtyy elämässään todella hyvin yksinkin, ja sehän on tosi hienoa.
Mä olen yksin, ja asennoitunut niin että kyllä mä tämän elämän yksinänikin taaplaan, mut se paras anti vaan jää sit saamatta jos ketään ei rinnalle löydy.
Mitäpä ootte mieltä?
Kommentit (2)
Mua suorastaan masentaa ja ahdistaa olla yksin. Pelkkä mihinkään johtamaton tinderöintikin piristää elämää. Työ, harrastus, ystävät, nukkuminen. Autopilotilla menee ja mikään ei oikein tunnu missään. Tapailuvaiheessa tai parisuhteessa olen Aivan eri ihminen. Kaikessa tekemisessä ihan erilainen mielekkyys ja kipinä. Joku pointti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvänen aika, jos sinusta se pahalle tuntuu ettei kumppania ole niin se on sinun tunteesi joka muitten pitää hyväksyä ja kunnioittaa.
Ei sellaista ole keneltäkään oikeutta vaatia että haluaisit elää yksin, mutta pätee myös toisin päin: meitä sinkkuelämää suosivia painostetaan ja jopa nimitellään ja haukutaan koska haluamme säilytttää vapautemme. Varsinkin meitä naisia.
Mikään ei kaI sitten ole joittenkin mielestä oikein.
Sinulla kuten minullakin on täysi oikeus viihtyä sellaisessa elämäntyylissä jonka itsellemme oikeaksi koemme ja tunnemme.