Miten toinen koira suhtautuu toisen koiran kuolemaan, kun ovat olleet yhdessä noin kymmenen vuotta?

Ohis. Mun vanhempien koira kuoli tapaturmaisesti. Meidän koira ja se olivat parhaita ystäviä. Kun mentiin vanhempieni luokse ekaa kertaa sen jälkeen kun niiden koira oli kuollut ja meidän koira etsi häntä heiluen pitkän aikaa sitä joka paikasta, talosta, pihalta,vanhempien autostakin kävi monta kertaa katsomassa. Se etsi pitkään. Sitten se viimeiseltään istui keskelle pihaa katselemaan, ihan kuin epäuskoisena että se ystävä ei ollutkaan siellä. Se oli tosi sydäntä särkevää. 

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Mun vanhempien koira kuoli tapaturmaisesti. Meidän koira ja se olivat parhaita ystäviä. Kun mentiin vanhempieni luokse ekaa kertaa sen jälkeen kun niiden koira oli kuollut ja meidän koira etsi häntä heiluen pitkän aikaa sitä joka paikasta, talosta, pihalta,vanhempien autostakin kävi monta kertaa katsomassa. Se etsi pitkään. Sitten se viimeiseltään istui keskelle pihaa katselemaan, ihan kuin epäuskoisena että se ystävä ei ollutkaan siellä. Se oli tosi sydäntä särkevää. 

          Otan osaa. t.ap

Kerran kävi kuollutta kaveria nuuhkasemassa. Sitten ruokakupin kautta nukkumaan. Eikä huomenna enää kaveria muistellut.

Todennäköisesti tulee olemaan enemmän tai vähemmän alakuloinen kun kaveri puuttuu. Mutta kyllä ne koiratkin reagoi tosi eri tavoin.

Ihan koirakohtaista, mutta pääsääntöisesti lajitoverin menetys on koiralle hyvin vaikea tilanne. Oma koirani ei esim. pärjännyt ilman toista koiraa. Se muuttui araksi ja passiiviseksi, koiralla puhkesi myös eroahdistus. Reilun puolen vuoden päästä otin sille kaverin ja vaikka koirani ei ollut mitenkään innoissaan pennusta se muuttui kuitenkin takaisin "normaaliksi". Eroahdistuskin hävisi kuin taikaiskusta.

Ihan ok. Meidän toinen koira kuoli kuukausi sitten. Uskon että eloon jääneen suhtautumiseen vaikutti se, että tämä kuollut oli jo pitkään ollut selkeästi vanha ja huonokuntoinen. Kyllä koirat ymmärtää ja vaistoaa tällaisia asioita, toisen oli aika mennä. Lähtö oli rauhallinen kun eläinlääkäri tuli kotiimme. Toinen tuntuu ehkä jopa helpottuneelta, minusta se ikäänkuin kantoi huolta sairaasta ystävästään. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävi kuollutta kaveria nuuhkasemassa. Sitten ruokakupin kautta nukkumaan. Eikä huomenna enää kaveria muistellut.

Tämä jos vaan mahdollista. Antaa todeta toisen olevan kuollut.

Minun koiraparista kuoli ensin se peloton ja reipas. Arempi oli tottunut siihen, että reipas menee edeltä ja arempi seuraa. Aluksi ulkoilu oli sitä, että tämä arempi kulki ihan mun jalkojen juuressa. Muuten kotona ei ollut mitään erikoista, ulkoilukin onnistui paremmin muutaman kuukauden kuluttua. 

Lähes sama tilanne, yhdessä kymmenen vuotta ja vanhempi koira piti lopettaa sairauksien takia. Vanhempi koira oli ollut pitkään raihnanen, eikä enää johtava oma itsensä. Nuorempi väisteli aina, kun vointi oli huonompi ja meni syrjään jos vanhempaa koiraa hoiti. Kun lopulta palasin eläinlääkäriltä ilman toista koiraa, niin nuuhki tarkasti tyhjää koppaa ja sitten kipitti omalle paikalleen lepäilemään. Ei ole etsinyt vanhempaa koiraa sen jälkeen.