Onko tavanomaista että anopeilla on napanuora katkaisematta vielä 38-vuotiaaseen poikaansa?

Osalle on! Ja se johtuu niistä vässykkä ukoista

Mitä väliä sinulle ap on sillä, onko tuo tavanomaista vai ei?

Ei ole tavallista, koska aniharvan napanuorassa kiinni olevan 38-vuotiaan miehen äiti on anoppi.

Yhtä tavallista kuin naiset, jotka pyrkivät määräilemään anoppia.

Ainakin poikieni perheissä miniöillä on tiivis napanuora äiteihinsä,  ei pojillani minuun.  .

Äidit oleilee paljon tyttärillään harkiten sisustukset ja lasten vaatteet,  lomat ja juhlapyhät äidin luona.   Nykyisin näyttäisi että toinen poika on löyhentänyt napanuoraansa anoppiinkin.  Miniä oli nuorimman lapsen kanssa joulun anoppilassaan, poika ja nuoret aikuiset kotona.

Narsisti-anopit on kietoutuneet poikiinsa niin, ettei erota mistä toisen persoona alkaa ja toisen loppuu (enmeshment). Jos siitä kyse niin niin ero on ainoa vaihtoehto.

Miksi ei koskaan puhuta tiiviistä äiti-tytär suhteesta. Avioliitossa voi mies olla ihan ulkopuolinen kun vaimon äiti sanoo jopa auton hankinnasta viimeisen sanan.  Päättää lasten asioista tuttärensä kanssa.

Mikä ihmeen väniseminen napanuorista täällä taas?

Sen mitä minä olen pitkän elämäni aikana havainnut, niin äideillä on paljon tiiviimmät suhteet aikuisiin tyttäriinsä, kuin poikiinsa.  

Ja sekin vähä yhteys, mikä pojalla ja äidillä on, sitäkin pojan vaimo vahtii haukkana.  Ja kirjoittaa tänne, että NAPANUORA on leikkaamatta!!!!

On muuten ikinaikainen sanonta, että kun poika menee naimisiin, menetät pojan.  Mutta kun tytär menee naimisiin, saat pojan.

Hyvin, hyvin usein se näin meneekin.  Sitä ei ole vaan helppo havaita, mutta aikojen päästä huomaa, että tosi oli.  Menettää oman poikansa, koska tämä menee siihen vaimonsa sukuun väkisinkin.  Mutta saa tilalle vävyn.  Siis vävyn, joka hänkin menee siihen vaimonsa sukuun.

Äitinikin eläessään naureskeli, että pojan hän menetti, mutta saipa tilalle kaksi vävyä.  Veli tuli käymään vain silloin, kun se vaimolleen sopi, ei sopinut kovin usein.  Mutta ihme kyllä, molemmat vävyt on viettäneet aikaansa anoppilassa oikein mielellään, kävivät ilman vaimojaankin ja olivat suureksi avuksi siinä vaiheessa, kun appivanhemmat oli jo vanhoja.  Veli teki vaimonsa kanssa niitä muodollisia vierailuja.

Äiti sanoi aina, että mikä on, kun vävyjen kanssa menee ihan hyvin, mutta miniän kanssa ei pääse lähelle millään.  Veli soitteli puhelunsakin äidille aina työpaikaltaan ja kielsi, ettei hänelle saa soittaa.  Outoa meininkiä.