Raha parisuhteessa
Mielipiteitä ja ehdotuksia?
Olemme avoliitossa miehen kanssa ja on kouluikäisiä lapsia sekä asuntolaina ja remonttivelkaa. Palkkaa saamme suurinpiirtein saman verran, itsellä parisataa pienempi palkka.
Yhteiset kulut 50/50 mallilla (laskut, laina ja ruokakauppa) omat kulut kumpikin hoitaa itse.
Mies saamassa pienen perinnön. Alkuun hänen ehdotuksestaan sovimme että hän laittaa summan suoraan remonttilainaan ja kun tämä perintösumma sinne maksettu ja loppuosan olemme yhdessä maksaneet pois niin maksan miehelle kuukausittain tietyn summan siihen asti että puolet tästä perintöosuudesta on takaisin maksettu ja näin säästäisin itsekin koroissa.
Sanoin muutama päivä sitten (taas) että mies saisi olla hiljempaa aamuisin kun lähtee jos muut nukkuvat (paukuttaa ehkä epähuomiossa tavaroita ja mikroa ja kahvinkeittimen kantta ym) ja laittaisi itse astiansa koneeseen että on turhauttavaa kun tiskikone on vieressä mutta astiat laitetaan lavuaariin, miehen mielestä lavuaari on sama asia astioilla kun pyykkikori pyykeille mutta omasta mielestä on tökeröä odottaa että joku muu siirtää aina astiat sen lisäksi että on epäsiistin näköistä.
ja ei, en ole nalkuttaja. Mies on myös sanonut että sanoisinkin hänelle jotain joskus mikä ärsyttää. Sanoin suhteemme alussa kyllä enemmän mutta nykyään sanon mikäli asia tosissaan häiritsee omaa elämää.
Mies sen sijaan tekee kauppalistankin uudelleen jos olen sen kirjoittanut koska lista on väärässä järjestyksessä hänen mielestään.
Noh, mutta nyt kun sanoin astioista ja paukuttamisesta hän suuttui ja sanoi että ei laita koko summaa tai ainakaan minun hyväkseni remonttilainaan perintöään (n9000€) että saan maksaa itse korkoni. Totesin tähän että selvä ja hän suuttui lisää, minussa on kaikki kuulemma vikana ja nyt pitää mykkäkoulua.
Tilanne ei siis yllätä minua, olin tätä jo odottanut mutta joka kerta olo aivan kun puulla päähän lyöty.
Tilannetta ei siis edeltänyt riita eikä muukaan ja aivan ohimennen kysyin yhtenä iltana että miksiköhän paukuttaa niin paljon aamuisin..
alan olla väsynyt ja toivon mielipiteitä.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden perheessäni isä oli huomattavasti hyvätuloisempi, ja hän oli vastuussa suuresta osasta perheen kulujen kattamisesta. Toisaalta myös äitini kävi töissä, ja molemmat olivat tyytyväisiä siihen ratkaisuun että rahat on koko perheen rahoja. Olen kasvanut siihen ajatukseen että noin sen kuuluu mennä. Jos teillä on perhe, olette yksikkö ja kaikki tienestit on koko perheen eduksi.
Toisaalta en ole vielä perhettä perustanut, ja seurustellessani olen huomannut olevani enemmän henkilö, jonka mielestä jokainen maksaa omat kulunsa itse. Aikoinaan oli hyvin vaikeaa totutella tilanteeseen, jossa mies halusi maksaa minunkin kulujani (tienaan itsekin ihan OK, mutta hänen tulonsa ovat selvästi korkeammat)i. Nykyään pystyn jo hyväksymään sen ilman että minun täytyy ehdottomasti saada maksaa jotain samanarvoista hänelle.
Se on ihan luonnollista että seurustellessa pidetään omat rahat omina. Jos toinen haluaa itse jotain tarjota niin ei mielestäni tarvitse olla tasan vastavuoroista tai kokea asiasta huonoa omaatuntoa. Pidemmissä suhteissa nämä tasaantuvat kyllä ajan kanssa, toinen maksaa joskus jotain ja toinen välillä jotain muuta. Homma toimii niin kauan kun kumpikaan ei koe tässä jatkuvasti jäävänsä velkaa toiselle tai toisin päin.
Niin tai näin, aina väärinpäin ja miehen vika. Feministit.
Rakas tarvitsi lainaa pankista, kerroin että säästössä on tuollainen summa, saat sen korotta jos maksat osissa takaisin. Siitä se itku alkoi, että pitääkö sinulta saadut rahat maksaa jopa takaisin. Jep!
Ei kuulu yhteisiin menoihin. Ja tästä eteenpäin saat pankista hakea lainasi, purnata heille maksuja.
Lapsuuden perheessäni isä oli huomattavasti hyvätuloisempi, ja hän oli vastuussa suuresta osasta perheen kulujen kattamisesta. Toisaalta myös äitini kävi töissä, ja molemmat olivat tyytyväisiä siihen ratkaisuun että rahat on koko perheen rahoja. Olen kasvanut siihen ajatukseen että noin sen kuuluu mennä. Jos teillä on perhe, olette yksikkö ja kaikki tienestit on koko perheen eduksi.
Toisaalta en ole vielä perhettä perustanut, ja seurustellessani olen huomannut olevani enemmän henkilö, jonka mielestä jokainen maksaa omat kulunsa itse. Aikoinaan oli hyvin vaikeaa totutella tilanteeseen, jossa mies halusi maksaa minunkin kulujani (tienaan itsekin ihan OK, mutta hänen tulonsa ovat selvästi korkeammat)i. Nykyään pystyn jo hyväksymään sen ilman että minun täytyy ehdottomasti saada maksaa jotain samanarvoista hänelle.