Kolmekymppiset rekrytoijat pitävät ikääni sairautena
Kommentit (4)
Todella hyvä kirjoitus. Itse näin liki 50-vuotiaana ajattelen nyt, että elän parasta vaihetta elämässäni - olen nähnyt kaikenlaista työelämässä, osaan kehittää, ratkoa ongelmia, olen motivoitunut, opettelen mielelläni uusia asioita ja teen työtä asiakkaan parhaaksi. Siltikin, ikäni perusteella alan olla ongelmajätettä. Kummallista.
Yliopistoissa ikäsyrjintä on käytännössä laillistettu ulkomailta apinoidun tenure track -systeemin kautta: tehtävien hauissa määritellään, että sitä ja sitä paikkaa voi hakea korkeintaan niin ja niin monen vuoden jälkeen väittelystä. Vaikka mitään enimmäisikiä ei aseteta, käytännössä vanhimmat ja ansioituneimmat hakijat rajataan tuolla tavalla automaattisesti ulkopuolelle. Professoriksi voi hyvässä lykyssä (tai näkökulmasta riippuen huonossa tapauksessa) päätyä aikamoinen untuvikko.
Näin se menee.
Voidaan lohduttautua sillä, että nuo kolmekymppiset perivät maan, joka on pohjaton konkurssipesä.
Kyllä ! Huudetaan työvoimapulaa ja varsinkin osaaja pulaa. Kuitenkaan kukaan ei kelpaa. Et kelpaa kun olet liian vanha , millä spekseillä ? Varmasti jos olet 30v tehnyt raskasta fyysistä työtä kyllä , asiantuntija ym. pätevämpi kuin juuri maisterin paperit saanut.
Sama juttu esim.ict osaajat, huuto pulasta niistä oikeista velhoista , ei kelpaa kun meidänhän pitäisi sitten alkaa viettää kahvitunteja englanniksi . No ei pidä.