Kerroitko lapsena ja nuorena perheenne asioista muille ihmisille?
Lapsuudessani 90-luvulla suhtauduttiin perhe-elämään peittelevästi eikä kavereille saanut kertoa esimerkiksi vanhempien erosta. Siksi esitin koko peruskoulun ajan että vanhempani on yhdessä.
Kommentit (8)
Kerroin avoimesti, että isä osti uuden auton tms. eli en tajunnut, että perheen asioista ei saa kertoa. Mutta näkihän ne kaverit sen auton, kun isä vei kouluun.
Ei meille tullut mieleen perhe asioista puhua kaverien kanssa, oli muta juttuja.
Kyllä ja en. Monikaan kaveri ei varmaan edes tiennyt että isäpuoli ei ollut oikea isäni.
Äiti kielsi ehdottomasti puhumasta kenellekään perheen asioista. Nykyään ne asiat, mitä silloin tapahtui olisi päätyneet lastensuojeluilmoitukseen.
En. Olen vasta lähempänä 50 ikävuotta oppinut puhumaan asioistani muille. 80-90-luvuilla elettiin kummallista salaisuuksien kulttuuria. On ollut raskasta elää tällaisen kasvatuksen kanssa.
No ei. Ei ollut mitään kerrottavaa. Paitsi vanhempien ammatteja kai kerrottiin tai jotain tavanomaista. Ei kerrottu pahoja asioita jos oli käynyt tai osattu sanoa.
En, ikäviä asioita tapahtui kotona. Vihasin vanhempiani, ilkeää ja välivaltaista isääni erityisesti, toivoin eroa.
Kerroin tietysti mitä nyt lapset kertoo toisilleen.