Kamalin asunto jossa olet ikinä asunut? Oli vika sitten asunnossa,alueessa tai naapureissa

Tämä nykyinen. Kaikki kadun autotien äänet kuuluu ja naapurissa on englanninkielinen meidän perhehelvetti. Naapurista kuuluu kaikki rääkyminen ja puhe. Naapurin akka oikein odottaa hiljaisuutta että pääsee laulamaan yleisölleen 21.00 nasaalilla ohuella äänellään paskoja versioita disneyn balladeista.

Studentbyn. Trots att den är bottennappet, var det helt OK. Ett sådant ställe motiverar till att få studierna slutförda.

Kaksio jossa asuin ekan avomieheni kanssa. Hajotettu hylly jota ei saanu viedä pois koska mies ei jaksanut ja mä en saanu lähteä ulos. Vessanovi josta oli lyöty nyrkillä läpi samalla kun olin sisällä. Samoja ovia oli 3 puolenvuoden sisällä ja aina peitin reiän pyyhkeellä. Muistan yhden oven jonka reikä oli isompi ja matalammalla eikä se peittyny molemmin puolin pyyhkeellä. Se asunto oli vankila. Ja siellä vankilassa oli millon hajotettuja tuoleja, millon ihan vaan jotain mun tavaroita tai astioita hajotettuna. 

Sit tuli se päivä kun kaikki loppu ja muutin hetkessä naapuriin siks aikaa että sain oman asunnon. Muistan miltä tuntu salaa hakea omia tavaroitansa mun vanhempien kanssa kun mies oli töissä. Asunnossa ei oltu siivottu ja suurinosa mulle kuuluvista asioista oli hajotettu. Silti musta tuntu vaan, että oon taas vapaa.

Eka asuntoni ulkomailla. Patja oli kuopalla, oli niin vanha. Lämmitystä sai käyttää vain pari tuntia illalla, koska öljy kallista ja se kuului vuokraan. Takkaa oli turha käyttää, kun se oli avotakka eikä siis lämmittänyt. Talo oli kylmä kuin hollitalli. Plussaa se, että oli lähellä työpaikkaa ja ihan lähellä Atlantin valtamerta, näköala hieno. Muutin kyllä toiseen taloon puolen vuoden asumisen jälkeen. Se oli kauempana töistä, mutta sata kertaa viihtyisämpi ja lämmin. Ja näköala merelle säilyi.

Niin ohuet seinät että kuului kun naapuri pieraisi ja vessan patteri oli jääkylmä.  Kyllä sitä käytiin rassamassa mutta niinä kahtena vuotena kun siinä asuin,oli pissalla käynti paukkupakkasilla mielenkiintoinen kokemus.

Niin ohuet seinät että kuului kun naapuri pieraisi ja vessan patteri oli jääkylmä.  Kyllä sitä käytiin rassamassa mutta niinä kahtena vuotena kun siinä asuin,oli pissalla käynti paukkupakkasilla mielenkiintoinen kokemus.

HOASin solukämppä. Huoneessani oli vain yksi, kapea ikkuna miltei katonrajassa - muistutti vankiselliä. Ja asuntojahan ei tosiaan saa käydä katsomassa ennen sinne muuttoa, pohjapiirroksesta taas ei tuota ikkunajärjestelyä näkynyt...

En nyt varmastikaan maailman mittapuulla kovin kauheissa asunnoissa ole asunut, mutta täytyy sanoa että kun muutama vuosi sitten muutin pois Hoasin asunnosta Vantaalta niin olin onnellinen. Seinät olivat paperia ja ei ollut vain yksi tai kaksi kertaa kun jouduin mennä arkiyönä soittamaan naapurien ovikelloa melun vuoksi. Itse asunto oli sisältä kuitenkin ihan siisti pieni kaksio, mutta alue koki mielestäni sen kuuden vuoden aikana mitä siellä ehdin asua muutoksen huonompaan.

Muuttaessaan pois asukkaat saattoivat kärrätä kaiken mitä eivät mukaansa halunneet roskisalueelle. Sinne jäivät monesti huonekalut ja pesukoneet ja välillä näytti siltä että koko omaisuus olisi jätetty sinne. Ja alue ja rappukäytävä olivat muutenkin melkoisia sikolättejä. Kannabis haisi usein ja ainakin Facebook-ryhmän mukaan vaatteet lähtivät pesutuvasta kävelemään vähän väliä. Itselläni onneksi oli oma pyykkikone. 

Erittäin edullista asuminen kyllä oli.

 

Tämä asunto. Seinät ovat pelkkä näköeste. Naapurilla (mies) on krooninen limayskä 24/7. Ulkoseinät täynnä ilmarakoja, pakkasilmaa tulvahtaa sisään kun ulko-ovi paukahtaa kiinni. Pattereista lämpiää vain toinen. Jos haluaa toisen patterin lämpimäksi on laitettava samassa verkostossa olevan patterin termari kiinni. Taloyhtiön koneiden äänet resonoituu käsittämättömällä tavalla asuntoihin. Ilmeisesti katkot on tekemättä.

Nykyinen on ihan kauhea. Maantasossa eli näkyy sisään, jos ei pidä kaikkia verhoja kiinni. Penskat pelaavat palloa ja paukuttavat sitä ikkunoihin. Äänet kuuluvat ulkoa sisään ja talon sisältä sivuilta ja yläkerrasta erittäin selvästi (esim. puhe, oksentaminen, kävely, wc-paperin pidike). Lisäksi liesituulettimen kautta tulee äänet. 

Tämä nykyinen. Viimeistään kesällä tarkoitus toiveissa löytää isompi ja parempi. Talossa asuu vain vanhuksia. Kiinteistöhuolto ei tee töitään ja taloyhtiön sauna on likainen ja isoja homeläiskiä seinissä. Ja tästä peritään suht kovaa vuokraa. Ja tämä Oulussa

Ensimmäinen asunto mihin lapsuuden kodista muutin. 19m2 Vaasankadulla Helsingissä, ulompi ikkuna oli rikki, oli kylmä eikä ollut kunnon suihkua. Naapurin stalkkeri mies yritti kännissä väkisin ovesta sisään ja pelkäsin niin paljon että nukuin kännykkä ja veitsi tyynyn alla. Asunnossa paljastui vesivahinko ja muutin pois alle vuoden jälkeen. Ikävintä oli suihkun puute ja sekopäinen naapuri. 

Joskus nuorena Tampereen kaupungin vuokra-asunto. Lämpötila oli sitä luokkaa että sisällä tarvitsi käsineet käteen ja suihkussakäynti oli melkoinen urhoollisuuskoe. Yöllä saattoi herätä kun ikkunat pistettiin säpäleiksi tai rappukäytävästä kuului ääniä tyyliin mää tapan sut. Kävin kotona vain nukkumassa.

Aika samanlainen kokemus kuin ap:lla. Viihdyin siellä kuitenkin hyvin olosuhteista huolimatta. Kälyisempi oli opiskelijasolu jatkuvasti bilettävien naapureiden ja uusavuttoman kämppiksen takia. Itse huoneessa tai kämpässä ei ollut vikaa vaan jatkuvassa melussa ja univajeessa. Naapurit ovat tehneet monessakin paikassa asumisesta tuskaa, joko möykkäävät, tekevät ilkivaltaa, kyyläävät, tai sitten ovat muuten vaan täysiä tyhjästä valittavia epäkohteliaita elämäänsä kyllästyneitä k*rpiä.

Ai niin, yksi läävä oli sellainen joka oli maan tasossa, kesäisin täynnä muurahaisia, ikkunat koostuivat kahdesta yhteen painetusta lasista joiden välissä oli kosteusläiskiä ja sieltä ei saanut pestyä, lattiat olivat ruskeaa muovimattoa ja keittiö 70-luvun sinapinkeltainen.

Ihan ensimmäinen oma asunto. Eka kerros joten lapset ja avaimet hukanneet känniset paukutteli ikkunoita, kesällä oli mukavan viileää mutta talvisin niin kylmä että pidin kynsikkäitä (hanskat ilman sormia) sisällä,keittiön kaapit oli karmeaa 70luvun myrkynvihreää,sokeritoukkia vilisi.

Kerrostalo ei sitä kämmppää voi kodiksi sanoa 

Kittilän kirkonkylällä kämäinen vuokrakerrostalo. Muuttaessani en tiennyt, että pahan tulvavuoden takia talon koko kellarikerros oli kastunut ja siellä huusi koko sen 2 kk asumiseni ajan kuivattimet. Jatkuva kova ujellus yötä päivää. Talo juoppoja täynnä ja tupakkaa vedettiin useammassa asunnossa reteästi sisällä. En nukkunut kunnolla koko kahteen kuukauteen.

Aloin katsella uutta asuntoa muuttoa seuraavana päivänä ja onneksi löytyi kiva rivariasunto. Muutin töiden perässä 800 km päästä, joten en päässyt livenä katsomaan sitä ekaa asuntoa. Olisin kyllä säästynyt paljolta.

Terkut Rantatielle :)

Olen itse asiassa täysin unohtanut, miltä Kittilän kämpässä edes näytti enkä enää muista, oliko se yksiö vai kaksio. Niin hirveä paikka, että olen lokeroinut sen täysin muistin ulottumattomiin.

Mullakin ikävin kämppä oli se, joka oli maan tasossa. Verhot oli pidettävä edessä, jos ei halunnut, et ulkoa näki sisään. Ikkunan takana parkkiruutu :) hih. En haluu enää ikinä 1. kerrokseen, jos huone maan tasossa.