Lue keskustelun säännöt.
Kun ei saa tunteita sammumaan vaikka miten yrittää
04.02.2024 |
Olen ihan loppu ja aivan ihmisraunio, kun rakastan ihmistä, joka ei rakasta minua. Tai en minä tiedä mikä on totuus, kun ei hän kerro. Ja juuri siksi on niin vaikea saada tunteita sammumaan, kun ei tiedä totuutta ja sitten toivoo.
En jaksa olla enää tässä löyhässä hirressä, haluaisin jo mennä eteenpäin, mutta en pysty, kun on nämä tunteet. Miten tästä tunteesta pääsee eroon? Miten yhtäkkiä vain lakata rakastamasta ja katsella uusia tuulia? En haluaisi olla loppu elämääni yksin, mutta en haluaisi ketään toistakaan miestä.
Kommentit (3)
Sama täällä...
Suhde on todellisuudessa mahdoton, järki tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikanaan sama. Jos yritin pakottaa itteni olemaan ajattelematta koko ihmistä näin siitä unta tai sit jos näin vaik vaan sen nimen purskahdin itkuun. Se yritti tunkea kokoajan mieleen vaikka tiesin, ettei tilanne oo mulle hyväks.
Mua itseäni autto kun sain neuvon että älä yritä lopettaa niitä tunteita vaan hyväksy ne. Älä yritä poistaa sitä sun sydämestä vaan anna sille paikka siellä. Hyväksy se tunne, hyväksy tilanne ja anna sen olla siellä sydämessä. Opi elämään sen kanssa.
Mulle toi oli käänteen tekevä. Kun tein niin, oli heti helpompi olla. Vaikeeta se tunne elämä oli vielä pitkään kun kukaan muu ei tuntunu miltään. Mutta mä opin elämään yksin ja mä päätin olla yksin, koska tilanne ei tehnyt mulle hyvää. Vaikka se toinen jota niin paljon rakastin ei valinnut mua, mä itse valitsin itseni. Mä päätin rakastaa itseäni enemmän.
Meni 1,5 vuotta ennen kun tunteet oli oikeesti kunnolla tasaantunu niin, että mulla oli rauha itteni kanssa. Sama mies yritti tulla uudestaan mun elämään useamman kerran, mut olin ylpee itestäni kun pystyin sanomaan ei. Vika ei oli vahvin ja sillon tiesin, että oon valmis uuteen rakkauteen. Kuukautta myöhemmin tapasin mieheni jonka kanssa ollaan nyt oltu vuos. Rakastan häntä eritavalla, tasapainosesti. Siinä missä tää aiempi oli vuoristorata suurilla tunteilla ja sillä tunteella et ollaan sama ihminen jaettuna kahteen, tää nykynen on rauha, onni ja ihminen jonka heti tunnistin tutuksi. Lisäks tää nykyinen on mun parasystävä ja ihminen jonka kanssa uskon kuuluvani yhteen. Ihminen joka mun kuului tavata ja jonka kanssa kulkea tää elämä yhdessä.
Silti tänäkin päivänä sillä aiemmalla on paikka mun sydämessä, se tuntuu siellä edelleen. Mutta mä opin elämään sen kanssa. Musta tuntuu että mun kuulukin löytää hänet, löysin ja tiedän hänen olevan olemassa, mutta tiedän meidän elämien kulkevan erisuuntiin, vaikka se yhteys tuntuu edelleen.