Kissojen omistajat on erakoita ja koirien omistajat sosiaalisia. Tästä tehty oikein tutkimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihminen joka viihtyy yksikseen, valitsee mieluimmin kissan kuin koiran.

Kissa on luonteeltaan itsenäinen ja koira seurallinen.



 

Korjaan hieman kommenttiasi; ihminen, joka viihtyy itsensä kanssa, valitsee mieluummin kissan.

Ja tunnustan, olen sosiaalinen introvertti.  Jaksan vain tietyn määrän päivittäistä sosiaalista kanssakäymistä, vaikka tykkäänkin ihmisistä yleensä. Kuormitun kuitenkin seurustelemisesta, joten tarvitsen ns. omaa aikaa. Sillloin kissa on rauhalisuudessaan ja itsenisyydessään ihan paras kaveri, tosin mieskin on kuvioissa, mutta tuntee vaimonsa:)

Kissa antaa,ei vaadi koko ajan. Saan aikaa itselleni ja ajatuksilleni.

Yksinolemisesta tykkääminen edellyttää, että tosiaan viihtyy itsensä ja ajatustensa kanssa. Kaikkien kohdalla niin ei ole.

Jukkapalmu on muuten vielä parempi tässä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku tutkia, miksi kissanomistajat ovat täynnä vihaa?

Koiranomistajat ovat täynnä vihaa ja kissanomistajat leppoisia, sillä jo kissan silittäminen laskee verenpainetta.

Kunhan kisaihmistä ei altisteta liian pitkäksi aikaa nykyisille liehitteleville, häslääville perhekoirille niin kaikki on hyvin.. 😁

Ollut molemmat, nyt on koira ja olen samanlainen erakko kuin ennen. 

Minulla on aina ollut koiria, mutta pidän kyllä kissoistakin. Olen erakkoluonne. Koirien kanssa on ihanaa lenkkeillä, mutta niiden mukananaan tuoma "pakkososialisointi" välillä rasittaa. En jaksaisi höpistä muiden lenkkeilijöiden kanssa. Tästä syystä yölenkit ovat parhaita. Tyhjät koirapuistot ovat myös parhautta. 

Eli mä oon sit vissiin ihan tavis ku mulla on molemmat. 

Minä en ole erakko, mutta aika äärimmäinen introvertti. Tänään marmatin kissallekin, että onko sen pakko seurata mua ihan koko ajan. Ei se sanonut mitään, hyppäsi vaan syliin.

Mulla on eteisessä kissankantoreppu ja aina kun laitan kenkiä jalkaan, kissa hyppää reppuun. Tuntuu olettavan, että pääsee joka paikkaan mukaan.

Mukavaa toki, että kissa on muhun näin kiintynyt. Miehestä se ei suuremmin välitä. Olen miettinyt, että ehkä kissani hyötyisi kissaseurasta. Mutta vähän mietityttää, että jos toinenkin kissa varjostaisi mua koko ajan. Enkä edes voisi kuljeskella kissareppu selässä näyttämässä maailmaa molemmille samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihminen joka viihtyy yksikseen, valitsee mieluimmin kissan kuin koiran.

Kissa on luonteeltaan itsenäinen ja koira seurallinen.



 

Mutta jos on yksinäinen, koirasta saa enemmän seuraa.

Kyllä mun kissat on erittäin seurallisia. Etenkin toinen on jopa riesaksi asti kiehnaamassa kimpussani koko ajan ja kaikessa mukana. Koirien kanssa toki oli se, että ne oli mulla mukana kaikkialla ulkona. Että jos on kovin ulkoilma-ihminen, koirasta on silloin enemmän seuraa. 

Toki kissankin voi viedä valjaissa ulos ja olen nähnyt netissä esimerkiksi telttailuvideoita joissa on kissa mukana. Mutta on se kissan kanssa aina vähän haasteellisempaa. 

Kissoissa ja koirissa on paljon myös yksilöllisiä eroja. Jotkut kissat stressaa ja jännittää helposti muutoksista, joitakin taas voi hyvin ottaa mukaan minne vaan. Esimerkki vaikka se pappa, joka kulkee pääkaupungin metroissa kissansa kanssa.

Ja esimerkiksi koiristani yhdellä oli paha matkapahoinvointi, joten en viitsinyt kiusata sitä ottamalla autoreissuille mukaan, vein sen äidin luokse ja otin vain ne koirat reissuille jotka siitä matkailusta nauttivat. 

Eli tosiaan on yksilöllisiä eroja ja myös rodullisia eroja. Esimerkiksi venäkänvinttikoiraa kuvaillaan luonteeltaan kissamaiseksi. Ne ovat koiraksi pidättyväisiä, rauhallisia, ylväitä, eikä järin kiinnostuneita vieraista ihmisistä. Kaukana jostain peruspuudelista tai kultaisesta noutajasta, joka nuolee kaikkien naamat märäksi.