Ahdistuneisuushäiriö ja työelämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei todellakaan kannata kertoa mistään henkisistä haitoista/vioista. Olen helposti stressaantuva ihminen ja jos sen kertoisin niin kyllä työt jäisi saamatta. Vaikka oikeasti haluaisin tämän tuoda esille jotta saisin työn joka ei kuormita liikaa

Sitten vain haet töitä, jotka eivät ole sinulle liian kuormittavia. 

Mitkä työt ovat sellaisia? Ei taida nykyään enää olla mitään ns. helppoja hommia.

No mitäs minä tiedän SINUN ongelmasi ja mikä juuri SINUA kuormittaa? 🤦🏻

Jos sulla ei ole sen vertaa itsereflektiota, että olisit perillä siitä, mitkä tekijät sua töissä stressaa, niin voi hyvää päivää... 🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻

Kyllä niitä ns helppoja töitäkin on. Sulla ei taida vaan olla MOTIVAATIOTA tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei todellakaan kannata kertoa mistään henkisistä haitoista/vioista. Olen helposti stressaantuva ihminen ja jos sen kertoisin niin kyllä työt jäisi saamatta. Vaikka oikeasti haluaisin tämän tuoda esille jotta saisin työn joka ei kuormita liikaa

Sitten vain haet töitä, jotka eivät ole sinulle liian kuormittavia. 

Mitkä työt ovat sellaisia? Ei taida nykyään enää olla mitään ns. helppoja hommia.

No mitäs minä tiedän SINUN ongelmasi ja mikä juuri SINUA kuormittaa? 🤦🏻

Jos sulla ei ole sen vertaa itsereflektiota, että olisit perillä siitä, mitkä tekijät sua töissä stressaa, niin voi hyvää päivää... 🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻

Kyllä niitä ns helpp

Mitä sinä miellät helpoiksi töiksi? Yksinkertainen kysymys. Voitko vastata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku saanut hyvää apua ahdistuneisuushäiriöön? 

Lääkitys ja/tai terapia, ei siihen mitään oikotietä ole. Lääkitys ahdistuneisuushäiriöön on käytännössä ssri-masennuslääke. 

Nuo eivät valitettavasti ole tuntuneet riittävästi auttavan, jos töissä on jatkuvasti paljon kuormitusta.

"Mitä sinä miellät helpoiksi töiksi? Yksinkertainen kysymys. Voitko vastata?"

No työt, joissa ei ole vastuussa kenenkään terveydestä tai hyvinvoinnista, jossa ei ole paljoa vastuuta tai tehtävänä isoja päätöksiä.

Mutta tämähän ei taas sinuun liity....

Minua ei ennen ahdistanut ja olin muutenkin tosi ahkera työntekijä. Työelämässä kuitenkin kokee paljon negatiivista. Usein ne tilanteet on täysin epäreiluja mutta on tieteellinen tosiasia että paska valuu alaspäin. Hierarkian pohjalla sitä on monesti todistanut. Ne negatiiviset kokemukset on kumulatiivisiä ja lopputulos on se ettei enää näe mitään positiivista työssään. Lähes ainoa kokemus on ahdistus ja rasitus ja näin sitten mennään vuosia tai kymmeniä vuosia, koska töitä on pakko tehdä eikä mitään helpotusta ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ennen ahdistanut ja olin muutenkin tosi ahkera työntekijä. Työelämässä kuitenkin kokee paljon negatiivista. Usein ne tilanteet on täysin epäreiluja mutta on tieteellinen tosiasia että paska valuu alaspäin. Hierarkian pohjalla sitä on monesti todistanut. Ne negatiiviset kokemukset on kumulatiivisiä ja lopputulos on se ettei enää näe mitään positiivista työssään. Lähes ainoa kokemus on ahdistus ja rasitus ja näin sitten mennään vuosia tai kymmeniä vuosia, koska töitä on pakko tehdä eikä mitään helpotusta ole olemassa.

Totta, tuota se pahimmillaan on.

Vierailija kirjoitti:

"Mitä sinä miellät helpoiksi töiksi? Yksinkertainen kysymys. Voitko vastata?"

No työt, joissa ei ole vastuussa kenenkään terveydestä tai hyvinvoinnista, jossa ei ole paljoa vastuuta tai tehtävänä isoja päätöksiä.

Mutta tämähän ei taas sinuun liity....

Eli sinua eivät haittaa aikapaineet? Monessa työssä nimenomaan jatkuva kiire kuormittaa, kun on yritettävä saada paljon asioita hoidettua.

"Oikea paikka ottaa nuo puheeksi on työterveyshuolto. Sen avulla/johdolla voi pohtia ja ratkoa sitä työssä jaksamista. Tarvittaessa sitten myös kolmikantaneuvottelu. Jos itse on vain tuppisuuna, niin eipä sitä kukaan ajatuksia lue."

Joo niin mullekin sanottiin, et työterveys auttaa.

No hyväuskosena otin kaiken vastaan ja olin avoin ja rehellinen. Muistan ehkä työuraneuvojan tms (?) varoitelleen, että kannattaa myös varautua etsimään uutta paikkaa. No, en tajunnut, että oli tosissaan, olinhan hypännyt työuran vietäväksi ja antanut kaiken motivaationi. Ei käynyt mielessänikään, että olin tehnyt jotain väärin. Muuten kuin sairastunut, hölmö minä!

Mielenterveys ei kestänyt ja se ei kelvannut valtion virastolle. Luulin, että tuetaan, autetaan, suunnitellaan yhdessä. Työterveys hoito minua hyvin ja olin toiveikas.

Tuli kolmikantaneuvottelu ja oli sovittu, että siellä sovitaan miten jatkossa työ sovitetaan ym.

Noh, kokouksessa outo ilmapiiri, en saanut johdon jäseniin juuri tartuntapintaa, vaikka olin valmis kaikkeen ja avoin, luottavainen nuori hölmö. Selvisi myös miksi johto oli paikalla kaksinkappalein, minulle tästä ilmoittamatta, kun he oikeastaan vain ilmoittivat kantansa ja löivät kansioni kiinni. Että "Voit lähteä ja viedä tavarasi."

Noh. Siitä vasta mielenterveys, itsetunto, itsearvostus ja elämä romahti. 7 määräaikaista, olisi pitänyt jatkaa, työn puutetta ei talossa ollut, päinvastoin, tuenpuutettaa ja välinpitämättömyyttä kylläkin.

Johto oli juuri vaihtunut talossa, eikä uutta väkeä kiinnostanut pätkääkään pitää kiinni työntekijästä. Raha kai ratkaisi. Eihän nyt heikoilla oleva kelpaa, vaikka tekee kaikkensa.

Nyt ollaankin jo työkyvyttömyyseläkkeellä ja kaikki toivo alkaa olla menetetty. En enää muistele pahalla, sillä näen mitä työelämä tekee ihmisille ja miten vähän arvostetaan ihmistä. Ei ollenkaan, pelinappuloita. Hävettää että luotin näihin ihmisiin ja uskoin ja annoin kaikkeni, mutta tyhmästä päästä kärsii koko elämä. Olisin luullut, että se riittää kun kaikkensa yrittää, noselvisi sekin. Nyt pärjään miten pärjään, on selvinmyt ettei potilaaksikaan enää kelpaa, mutta ihan sama enää mikään elämässä. m

Mutta nuo työterveyden "avut" ja "neuvottelut" olivat pelkkä keino savustaa ulos, että se siitä "yhdessä suunnittelusta". Ja oli laitoin, mutta hölmönä rikkinäisenä ihmisenä kun ei ollut voimia menin senkin sopimaan, saivat pitää siis piilossa toimintansa, ettei päätöstä näy julkisesti. Tämänkin tajusin vasta jälkeenpäin.

Heikot kannattaa savustaa äkkiä ulos, ehkä ymmärtävät poistaa itsensä pelistä. t. valtio.

Vierailija kirjoitti:

"Mitä sinä miellät helpoiksi töiksi? Yksinkertainen kysymys. Voitko vastata?"

No työt, joissa ei ole vastuussa kenenkään terveydestä tai hyvinvoinnista, jossa ei ole paljoa vastuuta tai tehtävänä isoja päätöksiä.

Mutta tämähän ei taas sinuun liity....

Tämmöisiä töitä ei ole:D Missä utopiassa ihmiset oikein elää

Itse käytän päivittäin rauhoittavia, ne auttaa vaivaan. Traumatausta, joten mitkään ajattelutavan muutokset tai terapiat ei tehoa, ei myöskään masennuslääkitys ja en ole masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei todellakaan kannata kertoa mistään henkisistä haitoista/vioista. Olen helposti stressaantuva ihminen ja jos sen kertoisin niin kyllä työt jäisi saamatta. Vaikka oikeasti haluaisin tämän tuoda esille jotta saisin työn joka ei kuormita liikaa

Sitten vain haet töitä, jotka eivät ole sinulle liian kuormittavia. 

Mitkä työt ovat sellaisia? Ei taida nykyään enää olla mitään ns. helppoja hommia.

No mitäs minä tiedän SINUN ongelmasi ja mikä juuri SINUA kuormittaa? 🤦🏻

Jos sulla ei ole sen vertaa itsereflektiota, että olisit perillä siitä, mitkä tekijät sua töissä stressaa, niin voi hyvää päivää... 🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻🤦🏻

Kyllä niitä ns helpp

Sinunlaiaten ihmisten ansiosta on turhan kuormittavaa edes yrittää selittää näitä asioita kenellekään. Sinulta taitaa uupua motivaatio ymmärtää muita. Oletko miettinyt mistä tämä kumpuaa? Oletko itse jäänyt jonkin kipeän asian kohdalla vaille ymmärrystä? Katkeroituneelta vaikutat. Onnea elämään, ei mulla muuta.

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Itse käytän päivittäin rauhoittavia, ne auttaa vaivaan. Traumatausta, joten mitkään ajattelutavan muutokset tai terapiat ei tehoa, ei myöskään masennuslääkitys ja en ole masentunut.

Kiitos vinkistä! Olet ilmeisesti löytänyt sopivan annostuksen? Vai vaihteleeko se paljon tilanteen mukaan?

Suomessa on nykyään pakko hakea töitä. Ahdistuneetkin joutuu hakemaan alansa töitä mm:

1. Aivokirurgiksi

2. operaattoriksi ydinvoimalaan

3. operaattoriksi rakennustyömaan nosturiin Helsingin keskustaan

4. HÄKE:n päivystäjäksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan aika kaukana sellaisesta maailmasta, jossa voit avoimesti kertoa ongelmistasi ja ne huomioidaan työssä. Voit hyvin kertoa työhaastattelussa miten diabetes vaikuttaa työkykyysi ja se otetaan huomioon. Henkisten haasteiden kanssa kohtelu on paljon tylympää.

No eikös se nyt ole aika itsestäänselvää ja luonnollista, että yritykset haluavat palkata ennen kaikkea työkykyisiä ihmisiä 🙄.

Eikös sitten olisi myös aika itsestäänselvää ja luonnollista, että nämä työkyvyttömät päästettäisiin eläkkeelle. Turhaa työtä vain työkkärille, työnantajille ja kiusaa töihin kelpaamattomille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse käytän päivittäin rauhoittavia, ne auttaa vaivaan. Traumatausta, joten mitkään ajattelutavan muutokset tai terapiat ei tehoa, ei myöskään masennuslääkitys ja en ole masentunut.

Kiitos vinkistä! Olet ilmeisesti löytänyt sopivan annostuksen? Vai vaihteleeko se paljon tilanteen mukaan?

Vaihtelee päivän ja tilanteiden mukaan. Viikonloppuisin en käytä lainkaan/ käytän vähemmän.

Työelämä on aina haitallista 

Samsung on rakentamassa tekoälytehtaita toimivat ilman työntekijöitä

Monella alalla toimiva teknologiajätti Samsung aikoo viedä tekoälysovellukset uusiin ulottuvuuksiin kotimaassaan Etelä-Koreassa. Yhtiö on julkistanut aikeensa rakentaa täysin tekoälyyn pohjautuvia tehtaita, jotka toimisivat ilman työntekijöitä.

Samsungin mukaan tavoitteena on automatisoida kaikki puolijohdetehtaansa vuoteen 2030 mennessä. Asiasta kertoo Asia Times.

Kohta ihmisten ei enää tarvii mennä töihin eikä senmyötä työelämän aivopesutehtaisiin eli kouluihin 😊

Niin useasti kuultu naisen suusta. "Minä olen niin ahdistunut että en voi töitäni tehdä niin sinun pitää tehdä minunkin työt mutta minun kuitenkin pitää saada sama palkka kuin sinä saat"

Vierailija kirjoitti:

Niin useasti kuultu naisen suusta. "Minä olen niin ahdistunut että en voi töitäni tehdä niin sinun pitää tehdä minunkin työt mutta minun kuitenkin pitää saada sama palkka kuin sinä saat"

Eli haluat vääntää tästä sukupuolikysymyksen? Naiset hakevat lähtökohtaisesti apua mielenterveyden ongelmiin, miehet vetävät ahdistuneisuuttaan itsensä kiikkuun tai juovat itsensä hengiltä. Miten se on parempi, jos halutaan että työkykyistä väkeä riittäisi?

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on aina haitallista 

Työelämä myös huVituttaa ja siksi olenkin tk eläkkeellä.😊