"Ole vain oma itsesi!"

"Elämässä onnistuminen: Köyhyys ja työttömyys vs työt ja hyvä elintaso. Mahdollisimman stressitön elämä"



Kuvitteletko, ettei töistä tai omaisuudesta seuraa stressiä? Stressi ja kärsimys ovat osa elämää. Kaikilla, myös tyhmillä. Stressinaiheet vaan vaihtelevat. Stressin voi saada minimiin vain hyväksymällä tämän. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä on "elämässä onnistuminen"? Ihan tosissani kysyn.

Mutta vaikkapa tuo työpaikkajuttu. Jos jonkin työpaikan saa vain feikkaamalla niin hyvä vain että en sitä työpaikkaa saa. Huh, onneksi vältyin sellaselta työpaikalta! Minä olen aina vain oma itteni. Jos se suojelee/estää minua päätymästä ympäristöihin/työpaikkoihin/parisuhteisiin/kaveruuksiin joihin valitaan feikkaajia... niin sehän on hyvä juttu se, hyvä etten joudu sellasiin ympäristöihin. Enhän minä siellä viihtyisi ollenkaan, sairastuisin vain. Ihan sairaana ja älyttömän pahoinvoivana jossain työpaikassa - sekö on sitä "elämässä onnistumista"?

Esim tällä palstalla on joskus valitettu sitä että pomot suosii rekrytoinnissa esim sukulaisiaan. Tai miehiä tai nuoria tai laihoja tai pitkiä tai komeita tai... No, mun mielestä: jos joku firma on sellanen missä pomo on noin ääliö, niin onneksi mua ei palkattu sinne, huh, vältyin siltä pahalta!

No kyllä minä feikkaan töissä, enkä ole oma itseni, mutta ei se mitenkään haittaa elämääni tai onnellisuuttani. Se on normaalia pitää töissä tietynlaista ammattiroolia, ei monissa ammateissa aina voi olla vain oma itsensä. Mutta ei tämän tarvitse olla mitään kärsimystä tai tarkoittaa, että ihminen kadottaisi sen oman itsensä jonnekin. Sen kun vaan töissä pitää työroolia, ja sitten vapaa-ajallaan on mitä on. 

Jotkut haluaa pitää myös vapaa-ajallaan rooleja, jos oma itse sattuu olemaan sellainen josta muut ei oikein pidä. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, jos kerran pitää niitä ihmissuhteita niin tärkeinä. Itse olen onneksi aika erakkoluonne, joten olen ihan mielelläni yksikseni eikä tarvi vapaa-ajalla esittää mitään.

Vierailija kirjoitti:

"Elämässä onnistuminen: Köyhyys ja työttömyys vs työt ja hyvä elintaso. Mahdollisimman stressitön elämä"



Kuvitteletko, ettei töistä tai omaisuudesta seuraa stressiä? Stressi ja kärsimys ovat osa elämää. Kaikilla, myös tyhmillä. Stressinaiheet vaan vaihtelevat. Stressin voi saada minimiin vain hyväksymällä tämän. 

Molempia kokeneena sanoisin että työstä ja hyvistä tuloista seuraava stressi on kyllä erittäin pientä verrattuna köyhyyden aiheuttamaan stressiin. Lisäksi kun siihen köyhyyteen liittyy vielä usein positiivisten vastapainojen puute, kun ei ole varaa moniin tapoihin rentoutua joita työssäkäyvänä käyttää. 

Vierailija kirjoitti:

"Käytännössä siitä voi olla haittaa varsinkin miehelle, kun se voi johtaa syrjäytymiseen myös työmarkkinoilta ym. 

 

Rappiolla on kiva olla jne., mutta oikeasti ei ole. Nuorena voi rallatella, mutta jossain vaiheessa totuus iskee silmille." 



Mielenkiintoista, että näet omana itsenään elämisen rappiolla olemisena. Minulle asia on melkeinpä päinvastoin. Olen nainen, mutta naimisissa samanlaisen miehen kanssa. Hänellekään tästä asenteesta ei ole ollut haittaa työmarkkinoilla, vaan itse asiassa etua. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen siitä, ettei kannata esittää mitään. Olen esittänyt nimenomaan nuorempana, ja se oli todella raskasta. 

Tarkoitin vaan, että jos syrjäytyy työelämästä omana itsenä olemisen takia, niin on siitä marginalisoinnista haittaa. 

 

Ja sillä on paljon merkitystä, kuinka paljon se oma itse poikkeaa valtavirrasta. Mitä enemmän, sitä enemmän se omana itsenä oleminen marginalisoi.

Kuinka hörhö tai valtavirrasta poikkeava sinun miehesi?

Niin typerä sanonta " Ole vain ihan oma itsesi". Ihminen kun ei voi olla kukaan muu kuin itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämässä onnistuminen: Köyhyys ja työttömyys vs työt ja hyvä elintaso. Mahdollisimman stressitön elämä"



Kuvitteletko, ettei töistä tai omaisuudesta seuraa stressiä? Stressi ja kärsimys ovat osa elämää. Kaikilla, myös tyhmillä. Stressinaiheet vaan vaihtelevat. Stressin voi saada minimiin vain hyväksymällä tämän. 

 

Molempia kokeneena sanoisin että työstä ja hyvistä tuloista seuraava stressi on kyllä erittäin pientä verrattuna köyhyyden aiheuttamaan stressiin. Lisäksi kun siihen köyhyyteen liittyy vielä usein positiivisten vastapainojen puute, kun ei ole varaa moniin tapoihin rentoutua joita työssäkäyvänä käyttää. 

Ymmärrän pointtisi ja olen osittain samaa mieltä. Tämä vaan riippuu niin monesta muustakin asiasta. Ihminen voi kuolla köyhyyteen, mutta myös työntekoon. 

Vierailija kirjoitti:

Niin typerä sanonta " Ole vain ihan oma itsesi". Ihminen kun ei voi olla kukaan muu kuin itsensä.

Ei se ole ollenkaan typerä sanonta, silti vaikka ihminen toki ei jossain perimmäisessä mielessä voi olla muuta kuin itsensä. Mutta ei sillä sitä tarkoitetakaan, vaan sitä, että voi tietyissä tilanteissa ikään kuin näytellä erilaista ihmistä, jos siitä on hyötyä tilanteen sujuvuudelle ja itselle.

Esim. itse olen asiakaspalveluammatissa, ja luonnostani erittäin epäsosiaalinen. En minä voi sellainen töissä olla. Niinpä minä otan aamulla töihin mennessä sen asiakaspalveluroolin, ja vedän sen päivän loppuun. Asiakkaat tykkää, esimies tykkää, eikä ole minullekaan iso vaiva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämässä onnistuminen: Köyhyys ja työttömyys vs työt ja hyvä elintaso. Mahdollisimman stressitön elämä"



Kuvitteletko, ettei töistä tai omaisuudesta seuraa stressiä? Stressi ja kärsimys ovat osa elämää. Kaikilla, myös tyhmillä. Stressinaiheet vaan vaihtelevat. Stressin voi saada minimiin vain hyväksymällä tämän. 

 

Molempia kokeneena sanoisin että työstä ja hyvistä tuloista seuraava stressi on kyllä erittäin pientä verrattuna köyhyyden aiheuttamaan stressiin. Lisäksi kun siihen köyhyyteen liittyy vielä usein positiivisten vastapainojen puute, kun ei ole varaa moniin tapoihin rentoutua joita työssäkäyvänä käyttää. 

Tuo taas vaatii mielekkään ja keposen työn, jonka päälle jaksaa vielä miettiä niitä "monia tapoja rentoutua", saati että vielä jaksaa ihan konkreettisesti tehdä jotain. Itse olen työttömänä henkisesti hyvinvoivempi ja vaikka rahat on tiukilla, niin sitä jaksaa olla luova, kekseliäs ja innostunut järjestämään pieniä mukavia asioita elämään. Sellainen sivuhuomio vielä tähän, että en nosta tukia vaan nautin nyt niistä tienaamistani rahoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämässä onnistuminen: Köyhyys ja työttömyys vs työt ja hyvä elintaso. Mahdollisimman stressitön elämä"



Kuvitteletko, ettei töistä tai omaisuudesta seuraa stressiä? Stressi ja kärsimys ovat osa elämää. Kaikilla, myös tyhmillä. Stressinaiheet vaan vaihtelevat. Stressin voi saada minimiin vain hyväksymällä tämän. 

 

Molempia kokeneena sanoisin että työstä ja hyvistä tuloista seuraava stressi on kyllä erittäin pientä verrattuna köyhyyden aiheuttamaan stressiin. Lisäksi kun siihen köyhyyteen liittyy vielä usein positiivisten vastapainojen puute, kun ei ole varaa moniin tapoihin rentoutua joita työssäkäyvänä käyttää. 

Ymmärrän pointtisi ja olen osittain samaa mieltä. Tämä vaan riippuu niin monesta muustakin asiasta. Ihminen voi kuolla köyhyyteen,

Toki, jos on esim. työnarkomaani tai itselleen ihan äärimmäisen sopimattomassa työssä. Mutta useimmille on olemassa ihan siedettäviä töitäkin, joissa kokonaisvaikutus elämään jää reilusti plussan puolelle verrattuna työttömyyteen. Ja jos siinä täytyy vetää jotain työroolia, niin mitä sitten, ei se ole niin vakavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Käytännössä siitä voi olla haittaa varsinkin miehelle, kun se voi johtaa syrjäytymiseen myös työmarkkinoilta ym. 

 

Rappiolla on kiva olla jne., mutta oikeasti ei ole. Nuorena voi rallatella, mutta jossain vaiheessa totuus iskee silmille." 



Mielenkiintoista, että näet omana itsenään elämisen rappiolla olemisena. Minulle asia on melkeinpä päinvastoin. Olen nainen, mutta naimisissa samanlaisen miehen kanssa. Hänellekään tästä asenteesta ei ole ollut haittaa työmarkkinoilla, vaan itse asiassa etua. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen siitä, ettei kannata esittää mitään. Olen esittänyt nimenomaan nuorempana, ja se oli todella raskasta. 

Tarkoitin vaan, että jos syrjäytyy työelämästä omana itsenä olemisen takia, niin on siitä marginalisoinnista haittaa. 

 

Ja sillä on paljon merkitystä, k

Joo, tämä ei ole helppo kysymys. Tiedän menestyviä yrittäjiä, jotka ovat outoja omia itsejään. Tiedän taiteilijan, joka ei outona omana itsenään pysty harjoittamaan ammattiaan eikä löydä parisuhdetta. Olennainen ero lienee se, elääkö vain omassa päässään vai näkeekö myös muiden päiden sisälle. Tätäkin voi harjoitella. 



Mieheni on hyvin poikkeuksellinen. On tehnyt hyvin harvinaisia tekoja. Mutta hän on myös karismaattinen, älykäs, hyvä puhuja ja ennen kaikkea: osaa ottaa muut huomioon (omana itsenään). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämässä onnistuminen: Köyhyys ja työttömyys vs työt ja hyvä elintaso. Mahdollisimman stressitön elämä"



Kuvitteletko, ettei töistä tai omaisuudesta seuraa stressiä? Stressi ja kärsimys ovat osa elämää. Kaikilla, myös tyhmillä. Stressinaiheet vaan vaihtelevat. Stressin voi saada minimiin vain hyväksymällä tämän. 

 

Molempia kokeneena sanoisin että työstä ja hyvistä tuloista seuraava stressi on kyllä erittäin pientä verrattuna köyhyyden aiheuttamaan stressiin. Lisäksi kun siihen köyhyyteen liittyy vielä usein positiivisten vastapainojen puute, kun ei ole varaa moniin tapoihin rentoutua joita työssäkäyvänä käyttää. 

Ymmärrän pointtisi ja olen osittain samaa mieltä. Tämä vaan riippuu niin monesta

Ei tarvitse olla työnarkomaani, eikä itselleen sopimattomissa töissä. Riittää että työnantaja on orjapiiskuri. 

Pikemminkin voisi sanoa, että ole paras versio omasta itsestäsi. Kyllä ihmisen silti tulisi panostaa itsensä kehittämiseen ja henkiseen kasvuunsa vaikka onkin oma itsensä.

Aina pitää olla filtteriä päällä ja jotenkin feikkinä. Älä vaan ole itsesi. Päädyt vankilaan tai hullujen huoneelle

Vierailija kirjoitti:

Niin typerä sanonta " Ole vain ihan oma itsesi". Ihminen kun ei voi olla kukaan muu kuin itsensä.

Amatööri

Ne jotka toitottaa "ole vain oma itsesi", ovat usein jo itse sillä hetkellä saavuttaneet menestyksekkään elämän... Huipulta on helppo huudella, mutta väitän, että hekin ovat oikeasti joutuneet rämpimään siellä sun täällä elämässään. Haluavat vain saada menestymisen näyttämään helpolta. Tietynlainen rooli tuokin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ohje ainakaan koske meitä autisteja. Saat kavereita/parisuhteen/työn/mitä vaan kun oot vaan oma ittes. Sitten kun olet oma itsesi niin sanotaan ettei saa olla tuollainen. Ja kun yrität olla niinkuin muut niin sekin on väärin tehty. Lopulta ei enää uskalla olla tai yrittää tehdä mitään. Ei sillä että olisimme todellisuudessa jotain ihmishirviöitä vailla käytöstapoja, vaan innostumme liikaa ja muutenkin näytämme tunteemme jotenkin väärällä tavalla, olemme aina liikaa ja samalla emme tarpeeksi.

Hyvin puit sanoiksi minunkin ajatukset.