Miksi ihmiset sanoo toiselle "sä et tiedä oikeista ongelmista mitään"?
Siis jos nämä toiset vaikka voivottelevat että onpa rankka viikko töissä tai rankka vaihe lasten kanssa. Miksi pitää vertailla? Kuka määrittelee ne oikeat ongelmat ja miten?
Kommentit (28)
Ei erilaiset ongelmat sulje pois tosiaan. Ainakin itselläni on ollut erilaisia ongelmia samaan aikaan.
En ole tainnut koskaan sanoa kenellekään noin.
Ajatellut ehkä joskus tyon tyylistä.
Mutta osalla ihmisistä on kyllä uskomaton kyky tuoda omat ongelmansa isoimmiksi. Toki perspektiivin ottaminen asioihin välillä kannattaa.
Itseäni ärsytti ja ärsyttää vieläkin toisten pienet ongelmat. Siis heidän ajan tuhlaaminen niihin. Vaikka tavallaan tajuan sen.
Esimerkkejä täällä palstallakin. Hei, apua tuli ryppyjä tms. Tai en ole tarpeeksi hyvännäköinen tms.
Kun on itse sairastunut vakavasti ja joutunut jäämään pois työelämästä ja arkitoiminnoistakin suoriutuminen ei onnistu niin nuo "murheet" ovat ajanhukkausta. En toki heille rumasti sano,mietin vain miten paljon ihmiset (itseni mukaan lukien aiemmin) tuhlaa aikaa loppupeleissä mitättömien asioiden valittamiseen tai vatvomiseen. Sen sijaan,että eläisivät ja nauttisivat esim.terveestä kehosta.
Tiedostan toki myös sen etten tiedä ihmisistä kaikkea. Joillain voi olla asioita, ongelmia mistä ei ole hajuakaan.
Nykyään pystyn toki tavallaan sympatiseerata muiden pienempiäkin ongelmia. Mutta omassa kriisitilanteessa en pystynyt.
Mutta en tosiaan ole ikinä kyllä tuota "et tiedä ongelmista mitään" ole ikinä sanonut kenellekään. Koska en voi tietää kaikkea. Ja jokaisella on ongelmia.
Suurin ongelma jonka yksilö on kohdannut on aina hänelle se suurin ongelma.
Olen kyllä miettinyt muutaman harvan läheisen kohdalla tätä. Tuntuu,että en halua kuormittaa heitä omilla ongelmilla ja he eivät halua kuormittaa minua omillaan. Ei ehkä ole ihan ideaali tilanne sekään.
Vierailija kirjoitti:
En ole tainnut koskaan sanoa kenellekään noin.
Ajatellut ehkä joskus tyon tyylistä.
Mutta osalla ihmisistä on kyllä uskomaton kyky tuoda omat ongelmansa isoimmiksi. Toki perspektiivin ottaminen asioihin välillä kannattaa.
Itseäni ärsytti ja ärsyttää vieläkin toisten pienet ongelmat. Siis heidän ajan tuhlaaminen niihin. Vaikka tavallaan tajuan sen.
Esimerkkejä täällä palstallakin. Hei, apua tuli ryppyjä tms. Tai en ole tarpeeksi hyvännäköinen tms.
Kun on itse sairastunut vakavasti ja joutunut jäämään pois työelämästä ja arkitoiminnoistakin suoriutuminen ei onnistu niin nuo "murheet" ovat ajanhukkausta. En toki heille rumasti sano,mietin vain miten paljon ihmiset (itseni mukaan lukien aiemmin) tuhlaa aikaa loppupeleissä mitättömien asioiden valittamiseen tai vatvomiseen. Sen sijaan,että eläisivät ja nauttisivat esim.terveestä kehosta.
Tiedostan toki myös sen etten tiedä ihmisistä
Ei kai niiden ongelmien miettimiseen nyt niin paljon aikaa mene? Itselläni on kiharat hiukset mikä ärsyttää Itseäni toisinaan. Sanoisin että hiukseni ovat ongelma. Mutta se on häviävän pieni hetki päivästä kun joskus vatvon ärsyttävien hiusten ongelmaa.
Minulle on sanottu joskus noin. Ilmeisesti sanojalla itsellään on ollut huono päivä tai muuten kiukuttava elämäntilanne. En jaksa ottaa kovin vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
En ole tainnut koskaan sanoa kenellekään noin.
Ajatellut ehkä joskus tyon tyylistä.
Mutta osalla ihmisistä on kyllä uskomaton kyky tuoda omat ongelmansa isoimmiksi. Toki perspektiivin ottaminen asioihin välillä kannattaa.
Itseäni ärsytti ja ärsyttää vieläkin toisten pienet ongelmat. Siis heidän ajan tuhlaaminen niihin. Vaikka tavallaan tajuan sen.
Esimerkkejä täällä palstallakin. Hei, apua tuli ryppyjä tms. Tai en ole tarpeeksi hyvännäköinen tms.
Kun on itse sairastunut vakavasti ja joutunut jäämään pois työelämästä ja arkitoiminnoistakin suoriutuminen ei onnistu niin nuo "murheet" ovat ajanhukkausta. En toki heille rumasti sano,mietin vain miten paljon ihmiset (itseni mukaan lukien aiemmin) tuhlaa aikaa loppupeleissä mitättömien asioiden valittamiseen tai vatvomiseen. Sen sijaan,että eläisivät ja nauttisivat esim.terveestä kehosta.
Tiedostan toki myös sen etten tiedä ihmisistä
Miksi itse tuhlaat aikaasi toisten ongelmista ärsyyntymiseen?
Ja toinen on tämä kun sanotaan että "elä oikeasti". Minä kun vietän seesteistä elämää ja olen siihen tyytyväinen,kaikki on ihan hyvin. Eikö näin pidäkin elää? Olen kai sitten niin tylsä tyyppi kun en ole istunut lusimassa tai istu kapakassa ryyppäämässä. Kumma että jollain on pokkaa tulla neuvomaan miten pitää elää kun kaikki on hyvin.
Koska jos itse kärsii, tyypillisen itsekkään ihmisen tapaan toisten pitää kärsiä vähintään yhtä paljon. Ihminen on ilkeä olento.
Jokaisen ihmisen elämässä on ihan liikaa muuttujia että kahden eri ihmisen elämää edes voisi vertailla. Eipä tosin tarvitsekaan. Tai en ainakaan itse keksi mitään miksi pitäisi.