Häpeän ADHD:ta itsessäni, muita?

Sain pari viikkoa sitten ADHD-diagnoosin ja tätä on ollut aika hankala käsittää. Olen kai siinä vaiheessa prosessia, että kuvittelen olevani kävelevä diagnoosi ilman omaa persoonaa koska kaikki monissa on diagnoosia. En ole vielä lääkityksellä, sain kyllä reseptin, mutta odotan siihen korvauspäätöstä. Täää selittä kyllä miksi olen mikä olen. Näyttelen paljon normaalia ja sitten olen aivan uupunut. Harvojen kanssa pystyn olemaan oma itseni. Pienenä olin villi lapsi ja jota äiti sai hävetä ja opinkin pienentämään itseäni. Haluan olla hillitty eleganssi martta, mutta oikeasti olen tuseeraava hermoheikko, joka kokee epäonnistuvansa kaikessa. Kuvittelen kyllä välillä olevani kovinkin fiksu mutta se tunne ei kestä kauaa. Itsetuntoni on nollassa. Miten ihmeessä tästä voi selvitä, eihän tästä voi juuri kenellekään edes puhua kun tähän asti mitä muutamille asiasta kertonut ei sitä  minusta usko ja "koko diagnoosihan on nyt muotia ja se diagnosoidaan liian helposti." taidan alkaa poltella siltoja ystäväpiirissäni ja rukoilla että saan kohdata minusta minuna pitäviä ihmisiä. Ongelma on vaan etten osaa lopettaa näyttelemistä! Vsi tekeekö kaikki niin että esittää jotain mitä ei oikeasti ole? Kun muuten olen aivan liikaa kaikkea, liian kiihkeä, liian musta huumori, liian äänekäs, otan liikaa tilaa yms.