Kun hössötys ei kiinnosta
Tervehdys!
Odotan ensimmäistä lastani 23.vkolla ja olen valtavan onnellinen uudesta tulokkaasta. Samaan aikaan tunnen itseni " huonoksi äidiksi" . Monet ympärilläni odottavat minun muuttuneen jotenkin valtavasti. He luulevat, että autuuden huippu on potkupuku tai jonkun muun synnytyskokemukset. Yhtäkkiä minun pitäisi olla kaikkien lapsenvahtina ja olla täysin onnellinen kotisohvalla aamusta iltaan.
En edelleenkään ole kiinnostunut muiden lapsista, en koe suurta äidillisyyspuuskaa aina nähdessäni vauvan. Pitkästyn olemaan yksin kotona, kaipaan viihteelle ja minua ei vieläkään huvita ostaa vaunuja tai pinnasänkyä. Tulevien isoäitien ja muiden hyvää tarkoittavien neuvot ja touhotus ahdistavat. Raskaana oleminen ei ole kovinkaan hauskaa, selkää särkee, en saa nukuttua, tulee finnejä ja koko ajan on jotenkin hiukan epämukava olo.
Tuleva lapseni on kuitenkin hienointa, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Rakastan häntä jo nyt enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Olen kiitollinen tulevasta lapsestani, sillä tiedän, että lapsia saadaan ei tehdä. Potkut ja kuperkeikat saavat minut nauramaan ja joskus olen niin malttamaton tapaamaan elämäni keskipisteen, että pillahdan itkuun pelkästä kärsimättömyydestä.
Ystäväni neuvoi: " Jos ei vaunujen osto kiinnosta, osta sitten, kun väsyt kantamaan vauvaasi." Niin. Miksi tunnen itseni vialliseksi?