Mitä sanoisit autistiselle nuorelle joka itkee sitä ettei ole normaali?

Tähtää pärjäävyyteen.

It gets better.



Ei täällä kukaan ole normaali, ei edes ne, jotka luulee olevansa.

Laske irti egosta. Ego aiheuttaa tuskaa haluamalla omistaa ja saada hyväksyntää. Sinä olet täydellinen juuri tuollaisena.

Kyllä hän voi vielä saavuttaa nuo asiat tai edes osan niistä. Yksi asia kerrallaan. Rauhallisesti omaan tahtiin ja päättäväisesti kohti tavoitteita. Luovuttaa ei pidä. 

Mikä on normaalia? Älä vertaa itseäsi muihin. Jossain, voit olla heikompi kuin muut mutta sinä taas loistat jossakin muussa.

Hyväksy itsesi. Ihmiset jotka rakastavat sinua, hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. 

Kavereita voi saada. Omakin nuoreni on saanut kavereita vaikka koulussa niitä ei juuri ollut. 

Nykyään on mahdollista saada koulutukseen, asumiseen ym vaikka minkälaista tukea ja apua. 

Tuettua asumista voi kokeilla, oma nuoreni kokeili ja asuu nykyään omillaan. Mutta tuettuna asuminen voi olla itsenäistä. 

Diagnoosi ei ole yhtä kuin tuomio. Ja sinä et ole yhtä kuin diagnoosi.

Anna elämälle mahdollisuus

T. Erityisnuorten äiti 

Vierailija kirjoitti:

Laske irti egosta. Ego aiheuttaa tuskaa haluamalla omistaa ja saada hyväksyntää. Sinä olet täydellinen juuri tuollaisena.

Tärkeintä on itse itsensä hyväksyminen. Niiden asioiden hyväksyminen, joita ei voi muuttaa, ja toisaalta miksi pitäisikään lähteä muuttamaan. 

En sano mitään. 

Pitää löytää oma polku ja unohtaa yhteiskunnan odotukset itsestä. 

Mun yks sanonko erikoinen ystävä esimerkiksi ei pärjännyt oikeen tässä hektisessä maailmassa, niin muutti aika syrjään ja nyt nauttii elämästä. Löysi sieltä puolisonkin, joka vähintään yhtä erikoinen. 

Tällä nyt toki se että pärjää yksin ja tykkää olla omissa oloissaan. 

Erikoiset ihmiset hyväksytään kyllä kaveriporukoihin yleensä vähän vanhempana ja omalaatuisuuden voi kääntää myös eduksi. 

Mutta paha sanoa mitään kun en tiedä minkä tasoisesta autismista puhutaan. Ilmeisesti kykenee kuitenkin keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Laske irti egosta. Ego aiheuttaa tuskaa haluamalla omistaa ja saada hyväksyntää. Sinä olet täydellinen juuri tuollaisena.

Että puun alle nälissään buddhailemaan?

Kavereita voi löytää esimerkiksi vertaisryhmistä ja opiskella voi minkä ikäisenä tahansa.

Meidän yhteiskunnassamme apua annetaan niille, jotka sitä tarvitsevat, ei se ole syy itkeä. Yhtä lailla vaikka sydänsairas saa sellaista apua kuin tarvitsee.

Lahjakkuusalueita voi toteuttaa myös harrastuksissa.

Sanon että elämä ei ole milloinkaan valmis! Kaikki muuttuu koko ajan. Niin myös hän. Hän ei voi tietää mitä odottaa nurkan takana. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on normaalia? Älä vertaa itseäsi muihin. Jossain, voit olla heikompi kuin muut mutta sinä taas loistat jossakin muussa.

 

Hyväksy itsesi. Ihmiset jotka rakastavat sinua, hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. 

 

Kavereita voi saada. Omakin nuoreni on saanut kavereita vaikka koulussa niitä ei juuri ollut. 

 

Nykyään on mahdollista saada koulutukseen, asumiseen ym vaikka minkälaista tukea ja apua. 

 

Tuettua asumista voi kokeilla, oma nuoreni kokeili ja asuu nykyään omillaan. Mutta tuettuna asuminen voi olla itsenäistä. 

 

Diagnoosi ei ole yhtä kuin tuomio. Ja sinä et ole yhtä kuin diagnoosi.

 

Anna elämälle mahdollisuus

 

T. Erityisnuorten äiti 

Ai taas yksi "erityisnuoren" äiti. Näitähän piisaa. 

Nuorelle sanoisin, että ei ole myöhäistä alkaa hankkia kuntoutusta ja koulutusta ja mahdollisuuksia. Että katsotaan yhdessä vaihtoehtoja. Että tietenkin se vaatii aikaa ja vaivannäköä, mutta se on mahdollista.

Vanhemmalle ja opettajalle tai muulle lähiaikauiselle sanoisin että MIKSI ei ole kavereita, koulutusta eikä tilaisuutta toteuttaa lahjojaan? Miksi ei ole hankittu sitä apua, jonka kanssa elää itsenäistä elämää? MIKSI lasta ei ole kuntoutettu ja opetettu käyttämään vahvuuksia kompensoimaan heikkouksia?

Juu, autismi ei parane, mutta sen kanssa voi elää ihan ok.

Normaalia ei ole olemassakaan. Minua on yhden ainoan kerran haukuttu epänormaaliksi, ja tällä ihmisellä on itsellään narsistinen persoonallisuushäiriö/psykopatia. Että tällaisia asiantuntijoita.

Suosittelen muihin autisteihin tutustumista. Autistit tulevat yleensä paremmin keskenään toimeen kun ymmärtävät toisiaan eikä synny väärinkäsityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorelle sanoisin, että ei ole myöhäistä alkaa hankkia kuntoutusta ja koulutusta ja mahdollisuuksia. Että katsotaan yhdessä vaihtoehtoja. Että tietenkin se vaatii aikaa ja vaivannäköä, mutta se on mahdollista.

 

Vanhemmalle ja opettajalle tai muulle lähiaikauiselle sanoisin että MIKSI ei ole kavereita, koulutusta eikä tilaisuutta toteuttaa lahjojaan? Miksi ei ole hankittu sitä apua, jonka kanssa elää itsenäistä elämää? MIKSI lasta ei ole kuntoutettu ja opetettu käyttämään vahvuuksia kompensoimaan heikkouksia?

 

Juu, autismi ei parane, mutta sen kanssa voi elää ihan ok.

Minäkin pidän aika omituisena, että lapsen vanhempi näyttää olevan sitä mieltä että ei ole toivoa mistään. Ei kai nyt tuollaisen vanhemman lapsi usko itseensä. 

Älä itke ruma lapsi

Vierailija kirjoitti:

Laske irti egosta. Ego aiheuttaa tuskaa haluamalla omistaa ja saada hyväksyntää. Sinä olet täydellinen juuri tuollaisena.

Viikon latteus. 

Jokaisen pitää hankkia omanlainen elämä. Kun kaikki ei olla samanlaisia niin ei voi odottaa, että kaikilla olisi samanlainen elämä. Hän on jollakin tavalla erilainen, se pitää vain hyväksyä. Sen jälkeen voi alkaa miettiä mitä voi tehdä sen sijaan että keskittyy siihen mitä ei voi tehdä. On meillä "normaaleillakin" rajoitteita, jotka estävät unelmien toteutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske irti egosta. Ego aiheuttaa tuskaa haluamalla omistaa ja saada hyväksyntää. Sinä olet täydellinen juuri tuollaisena.

Että puun alle nälissään buddhailemaan?

Kaikkea mikä ei ole tuttua pitää pilkata vai? Vaikutat hyvin vähäiseltä ihmiseltä.