Lue keskustelun säännöt.
Onko rehellisesti tunteistaan kertova nainen miehelle kauhistus?
26.01.2024 |
Esim.
- Olet tosi hauska, fiksu ja komea
- En luota helposti ja pelkään että asiat menevät huonosti
- Olet mielestäni tosi hyvä tyyppi ja viihdyn seurassasi
- Mulla on ikävä sua
- Jos en olisi varattu, olisin sinusta tosi kiinnostunut
- Pidän siitä, kun teet tällä tavalla
- Mulle tulee paha mieli, jos teet tällä tavalla
- En haluaisi että lähdet
- Olet mielestäni tosi hyvä tässä asiassa
- Olet tärkeä ja rakas
- En halua olla kanssasi tekemisissä, koska mulla on tunteita (kiellettyjä) sua kohtaan
- Haluaisin lähteä sun kanssa ulos
- Loukkaannuin kun sanoit näin
Jne...
Tässä siis paljonkin erilaisia asioita, joita joku nainen saattaisi sanoa. Hyvin haavoittuvaisia tilanteita monet. Mitä miehenä ajattelisit? Olisitko vaivaantunut vai otettu?
Kommentit (23)
Vaimo oli alusta asti avoin ja vilpitön ja se teki minuun syvällisen vaikutuksen. Vaan mitä olisin vastannut loukkaamatta, jos tunteet eivät olisi olleetkaan molemminpuolisia? Olisi pitänyt olla rehellinen, mutta loukkaamatta toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja ylipäätään ihmiset jotka koko ajan sanoittavat ja korostavat ja tuovat esille omia tunteitaan ovat kauhistuksia ja erittäin raskaita.
No, mutta sinäpä kiva nainen olet...
tunnepuhe ei ole sama asia kuin tunteiden ilmaisu puhumalla
On varmasti sellaiselle miehelle, jonka henkinen kehitys jäi 14-vuotiaan tasolle. Eli ainakin kaikille persuille.
On. Lähestyin kesällä miestä, jolla luulin olevan enemmän tunteita minua kohtaan, kuin silloin minulla miestä kohtaa. Hän lähti ihan konkreettisesti tilanteesta pois puolijuoksua. En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja ylipäätään ihmiset jotka koko ajan sanoittavat ja korostavat ja tuovat esille omia tunteitaan ovat kauhistuksia ja erittäin raskaita.
Miksi sä luulet että sanoo koko ajan? 🙄
Kyllä mä uskon että jokainen mies on otettu, jos joku huomaa ja arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan. Aina jos olen päättänyt olla avoin ajatuksistani ja tunteistani(mikä on mulle vaikeaa) niin vastalahjaksi saan mykkää möllötystä tai vetäytymistä. Sitten taas jos en ole yhtään kiinnostunut ja täten etäinen ja passiivinen niin johan mies kiinnostuu ja kuvittelee että leikin vaikeastitavoitettavaa.
Ei, vaan edellytän rehellistä ja suoraa kommentointia naisen kanssa. Eli juuri noita esimerkin lauserakenteita eli standardifraaseja, joita siis itsekin käytän. Tämä johtuu siitä, että en ymmärrä kovin monimutkaista puhetta tai jostain somepäivityksestä tehtävää päättelyä. Arvostan ja edellytän että nainenkin arvostaa pitkiä, analyyttisiä keskusteluhetkiä. Ne voidaan käydä iltaisin sohvalla, pöllipinolla, veneessä, laiturin nokassa, kävelyllä, nuotiolla, patikoiden tms. M57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Loukkaannuin kun sanoit näin"
Jos lupaat tiivistää etkä puhu tuntia niin kyllä tämäkin on ihan ok.
On kauhistus jos tunnevyörytys on liian tiuhaa ja intensiivistä.
On kauhistus, jos minulla ei ole samoja tunteita ja aistin että hyvä panosuhde luisuu hukkaan, kun en voi valheellisesti vastata "oikein".
Ei ole kauhistus, jos minulla on samoja tunteita ja tunnepohdinta ei vyöry ihan joka minuutti päälle. Liika on liikaa tätäkin laatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen kieli on jotenkin viallinen. Suomeksi kaikki em. tuntuu niin haudanvakavalta että tympäisee. Englanniksi muun kielisten naisystävien kanssa tuollainen puhe suorastaan soljuu suusta kuin itsestään.
En tiedä onko mulla jakomielitauti vai miksi näin.
Ei oo, musta se on hyvä ja ihmisen pitäisi aina puhua just sen mitä se tuntee.
oon 30v mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On kauhistus jos tunnevyörytys on liian tiuhaa ja intensiivistä."
Kyllä. On ihmisiä jotka puhuvat toisen ihan uuvuksiin.
Noista lauseista ehkä puolet on meillä käytössä ihan työpaikallakin. Eikö se ole ihan normaalia puhua tunteista?
Vierailija kirjoitti:
Suomen kieli on jotenkin viallinen. Suomeksi kaikki em. tuntuu niin haudanvakavalta että tympäisee. Englanniksi muun kielisten naisystävien kanssa tuollainen puhe suorastaan soljuu suusta kuin itsestään.
En tiedä onko mulla jakomielitauti vai miksi näin.
Huomasin aikoinaan saman asuessani Lontoossa. "I love you" on vähän kuin "Tykkään sinusta" verrattuna suomalaiseen "Minä rakastan sinua", mikä on kuin puolikosinta.
Oma mieheni on meidän suhteessa se tunnepuhuja. Tai hän on se joka tekee aloitteen siihen. Minusta se on ihanaa, ja pakottaa myös mut puhumaan tunteistani. Ja kun niitä tunteita on niin mikäs niistä puhuessa.
Tähän ei voi vastata yleisellä tasolla. Joidenkin kanssa on kiva puhua, toiset ovat raskaita jaarittelijoita.
Olisi ihan kamalaa olla parisuhteessa, jossa ei voisi olla oma itsensä ja kertoa toiselle miltä tuntuu, vaan pitäisi koko ajan hissutella ja lakaista asiat maton alle ettei toinen nyt vaan säikähdä.
Olen nainen ja ylipäätään ihmiset jotka koko ajan sanoittavat ja korostavat ja tuovat esille omia tunteitaan ovat kauhistuksia ja erittäin raskaita.