Vinkkejä synkistä elokuvista ja tv-sarjoista ahdistuneelle?
Eli en pysty katsomaan iloisia ja hyväntuulisia sarjoja. Kaipaisin synkkää ja/tai melankolista katseltavaa, jossa unohtuisi oma elämä. Olisiko tällaisista heittää vinkkejä? Olisi myös kiva jos löytyisi jotain esteettisesti kokeilevaa tai vaikka yliluonnollisia elementtejä, eli ei välttämättä perus-realistista kerrontaa. Eurooppalaiset sarjat ja elokuvat myös kiinnostaisi, ylitarjotun esim. amerikkalaisen sijaan.
Kommentit (25)
The Loneliness of the Long Distance Runner (1962)
Kiitos kaikista vinkeistä! Ehkä näistä muutkin saa jeesiä. Olipas tosiaan hölmösti kirjoitettu tuo aloitukseni... Voisin ehkä itse kokeilla True Detectiven uutta kautta sitten seuraavaksi, Jodie Fosteristakin kun tykkään. Ja muitakin vinkkejä aion näistä tutkia kyllä!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on mainittu Apple TV+:n Monarch Legacy of Monsters. Aion vilkaista, vaikkei Godzilla kiinnosta yhtään. On mainittu myös True Detectiven juuri alkanut kausi, jota minäkin suosittelen. Jätin ensimmäisen kauden puoliväliin ja hypin muut yli, mutta tämä uusin on hyvä.
Viime vuosien aikana elämä on käynyt niin vaikeaksi, että jaksan tarinoita vain ihmisistä, jotka rämpivät jonkinlaisen maailmanlopun keskellä. Väkivalta ja yliluonnollinen eli stereotyyppisimmät kauhujutut eivät kiinnosta yhtään, mutta poikkeuksen tekevät zombit, koska ne ovat ihmisiä, joille jo on ehtinyt käydä huonosti. En samastu enkä ole vahingoniloinen, mutta jotenkin nuo ex-ihmisparat ovat rauhoittavia.
Ap on varmasti nähnyt elokuvan I Am Legend. Se on juuri sitä, mikä minua miellyttää: yksin jäänyt ihminen tuhoutuvassa maailmassa. (Hänen nelijalkaisen kaverinsa kohtalon hyppään aina kyllä yli, jottei sydän säry.) Uusi va
Pitääpä palata kiittämään sitä, joka mainitsi sarjan Monarch Legacy of Monsters. Godzilla ei tosiaan kiinnosta yhtään, mutta eipä sitä ainakaan kahdessa ensimmäisessä jaksossa pahemmin näy. Kerrankin muuten kaukoitäläinen tuote, jossa päähenkilöt erottaa toisistaan ulkonäöltä. Toisaalta sitten tulee mieleen, että käsikirjoittajat ovat käyttäneet jotakin prosenttilaskuria selvittääkseen, miten paljon mitäkin etnisyyttä ja sukupuolta kussakin henkilössä pitää näkyä.
Löysin sattumalta Applelta toisenkin sarjan, jonka alkuvaiheet tuntuvat lupaavilta: Silo. Tavallisesti tällainen teollisessa, hämärässä ympäristössä kuvattu maailmanlopun meininki ei kiehdo, mutta tässä on jotain kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just ahdistuneenahan sitä omaa oloa kannattaa pahentaa niitä katsomalla.
Ei ahdistuneen mielen mekanismit ole noin yksinkertaisia. Esim. masentuneelle ei kannata soittaa iloista rallattelumusiikkia, se voi vain pahentaa masentuneen ahdistusta.
Itseänikin lohduttaa ahdistuneena paljon enemmän synkät elokuvat ja sarjat, kuin ei-synkät.
Masentuneen kannattaa kuunnella meditointimusiikkia.
Apple TV:n Severance voisi sopia sulle hyvin. Synkkää, masentunutta, absurdia scifiä. Loistava sarja. Melkein jo yksin sen takia kannattaa tilata Apple TV. Muita yliluonnollisia ja synkkiä Applella ovat Shining Girls -minisarja, jossa pääosassa Elisabeth Moss, sekä Servant ja Silo.
Myös HBO:n Sharp Objects tuli mieleen, vaikka se ei sisällä yliluonnollisuutta. Unenomainen murhamysteeri, ja Amy Adams ilmiömäinen. (Kannattaa tsekata myös hänen tähdittämä leffa Nocturnal Animals.)HBO:lta nyt löytyy muutenkin paljon synkkiä sarjoja, esim. Fargo, Euphoria, Last of Us, Chernobyl, The Undoing, The Outsider, ja vähemmän tunnetut laatuminisarjat Landscapers ja The Night Of. Näistä tosin vain The Outsider sisältää yliluonnollisuutta.
Sivuhuomiona, True Detectiven uusi kausi ei ole vielä oikein vakuuttanut minua, vaikka aion kyllä jatkaa katsomista. Hahmot jotenkin tekemällä tehtyjä. Muka kammottavat kohdat alkoi naurattamaan, ja alkuasetelmaan vähän liian raskaasti lainattu 80-luvun (?) The Thing -leffaa, mutta toki sen voi nähdä myös kunnianosoituksena.