Vinkkejä synkistä elokuvista ja tv-sarjoista ahdistuneelle?
Eli en pysty katsomaan iloisia ja hyväntuulisia sarjoja. Kaipaisin synkkää ja/tai melankolista katseltavaa, jossa unohtuisi oma elämä. Olisiko tällaisista heittää vinkkejä? Olisi myös kiva jos löytyisi jotain esteettisesti kokeilevaa tai vaikka yliluonnollisia elementtejä, eli ei välttämättä perus-realistista kerrontaa. Eurooppalaiset sarjat ja elokuvat myös kiinnostaisi, ylitarjotun esim. amerikkalaisen sijaan.
Kommentit (25)
Oletko jo tutustunut David Lynchin tuotantoon?
Vierailija kirjoitti:
No just ahdistuneenahan sitä omaa oloa kannattaa pahentaa niitä katsomalla.
Ei se pahene sillä, päinvastoin. On helpottavaa, kun huomaa, ettei ole yksin synkkien ajatustensa kanssa. Pimeydestä voi löytää valon. Itselleni ainakin ahdistuneena pahinta on se, jos joudun altistumaan liian kevyille ja iloisille jutuille. Se vaan lisää omaa ahdistusta ja yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
No just ahdistuneenahan sitä omaa oloa kannattaa pahentaa niitä katsomalla.
Ei ahdistuneen mielen mekanismit ole noin yksinkertaisia. Esim. masentuneelle ei kannata soittaa iloista rallattelumusiikkia, se voi vain pahentaa masentuneen ahdistusta.
Itseänikin lohduttaa ahdistuneena paljon enemmän synkät elokuvat ja sarjat, kuin ei-synkät.
Vierailija kirjoitti:
Oletko jo tutustunut David Lynchin tuotantoon?
Kiitos Lynchin tuotanto on jo käyty läpi :)
True Detectiven neljäs kausi on alkanut juuri, suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Black sands
Areenassa
Kiitos, vois tätä ehkä tsekkailla.
Tuo "löytyy nuoren naisen ruumis" on vaan niin puhki kulunut sarjan aloitus, että hiukan ei niin kiinnostavaa...
Vierailija kirjoitti:
No just ahdistuneenahan sitä omaa oloa kannattaa pahentaa niitä katsomalla.
Tällaiset heitot on just sitä myrkkyä ahdistuneelle.
Tykkään todella paljon AppleTV+ uudesta Monarch Legacy of Monsters sarjasta. Kannattaa katsoa vaikka Godzilla ei olisi muuten napannut. Luulin että on jotain ihan hömppää mutta koukuttava juoni ja ennen kaikkea huippunäyttelijät!
Otsikon mukaan voisi käsittää, että olet ahdistunut katsottuasi synkkiä elokuvia ja tv-sarjoja.
Mutta olikin ilmeisesti päin vastoin siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko jo tutustunut David Lynchin tuotantoon?
Kiitos Lynchin tuotanto on jo käyty läpi :)
Näin vähän arvelinkin. Jos pääset käsiksi tuohon True Detectiven uuteen kauteen, niin voisit hyvinkin tykätä.
Saw- eli saha- leffasarja hyvää terapiaa jos ahistaa.
Tarjoan ketjuun tällaisen synkän lyhyen katastrofidokumentin, joka on ilmeisesti digitalisoitu vanhasta vhs-nauhasta. Ei ole elokuva eikä sarja, mutta tarjoaa 15 minuuttia synkkyyttä. Itse katsonut tämän moneen kertaan ja aina nousee selkäkarvat pystyyn.
Mindhunters.
Unelmien sielunmessu.
Onni.
Usva.
Eka on sarja, muut leffoja.
Muutama klassikkoleffa, jos et ole jo nähnyt:
Andrei Rublev
Peili
Persona (Naisen naamio)
Carrie
La Notte
8 1/2
Ketjussa on mainittu Apple TV+:n Monarch Legacy of Monsters. Aion vilkaista, vaikkei Godzilla kiinnosta yhtään. On mainittu myös True Detectiven juuri alkanut kausi, jota minäkin suosittelen. Jätin ensimmäisen kauden puoliväliin ja hypin muut yli, mutta tämä uusin on hyvä.
Viime vuosien aikana elämä on käynyt niin vaikeaksi, että jaksan tarinoita vain ihmisistä, jotka rämpivät jonkinlaisen maailmanlopun keskellä. Väkivalta ja yliluonnollinen eli stereotyyppisimmät kauhujutut eivät kiinnosta yhtään, mutta poikkeuksen tekevät zombit, koska ne ovat ihmisiä, joille jo on ehtinyt käydä huonosti. En samastu enkä ole vahingoniloinen, mutta jotenkin nuo ex-ihmisparat ovat rauhoittavia.
Ap on varmasti nähnyt elokuvan I Am Legend. Se on juuri sitä, mikä minua miellyttää: yksin jäänyt ihminen tuhoutuvassa maailmassa. (Hänen nelijalkaisen kaverinsa kohtalon hyppään aina kyllä yli, jottei sydän säry.) Uusi vaikutuksen tehnyt elokuva on Leave The World Behind. Myös 28 Days Later on hieno. Katsoin juuri uudelleen sarjan The Last of Us, enkä varmaan viimeistä kertaa.
Esitin kerran samantapaisen kysymyksen tällä palstalla ja sain hienoja ehdotuksia. Parhaiten on jäänyt mieleen komean vähäeleinen englantilainen Children of Men, joka johdatteli minut kaivelemaan esille eurooppalaisia elokuvia ja sarjoja, joita vähemmän mainostetaan. Niiden nimiä en juuri nyt kuitenkaan muista.
No just ahdistuneenahan sitä omaa oloa kannattaa pahentaa niitä katsomalla.