Mikä vaivaa ihmistä joka käyttäytyy näin?

On sattunut  omassakin elämässä,kun  kaveri  on  pyytänyt  tuomaan esim kaljaa ja sanoin hänelle,että en nyt tuo ja vaatimalla vaatii,että tuo nyt vaan,niin saat  rahasi takaisin,eikä siinä mitään,mutta kun itse en käytä kaljaa ja kauppakin on aika lähellä asuntoa,eli voi hakea itse kaljansa,jos tekee mieli kaljaa.olen joskus itsekin korottanut ääntä,kun ei ole mennyt viesti perille muuten.ja sitten on niitä jotka pyytää rahaa esim 10 tai 20 euroa kun on tili tyhjä ennen kuukauden vaihdetta  ja sitten on joutunut sanomaan,,ettei itsellkään ole rahaa,kun on pienet tulot,sitten saa kuulla,että etkö voisi edes kymppiä vipata ja  on pakko sanoa myös ärtyisesti,kun ensin yrittää nätisti sanoa kaverille,että minullakin on rahat tiukilla esim laskujen ja kiinteistöverojen takia,ettei tarvi ihmetellä,jos joutuu äyskimällä vastata,kun nätti puhe ei tehoa.mutta  sitten on kyllä tehonnut,kun kaveri huomaa minun olevan tosissani asian kanssa, ja kun eräs minun tuttuni alkoi soitella jatkuvasti,kun äitini kuoli,että milloin on esim tuhkaus tulossa jne ja paljonko tulee hautajaisiin,eikä siinä mitään,mutta kun puhelimeni pirisi lähes puolen tunnin välein ja sama henkilö soitteli,ettei  tahtonut saada omaa rauhaa ollenkaan,niin piti kysyä,että onko hänellä jokin hätä,kun muutaman minuutin välein soitat ja sitten kun sanoin vähän kärjekkäästi niin olin muka ilkeä,mutta sama juttu taas.yleensä vastaan kohteliaasti ja sanon,ettei nyt sovi,niin ei uskota nättiä puhetta,vaan aletaan painostamaan uudestaan,kunnes pinna palaa ja tulee äreää tekstiä.miksei ihmisille mene nätti puhe jakeluun,ettei tarvitsisi suuttua ja sitten vastapuoli ottaa nokkiinsa.

Minulla on tuttu, joka tapaa jankuttaa asioita. Ollaan puhuttu joku asia ihan perusteellisesti ja sitten hän aloittaa koko homman alusta, kuin haluten käydä saman keskystelun uudestaan.  Luulen, että hän pitää puhumisesta niin paljon tai sitten hänelle jäi niin hyvä fiilis keskustelusta,  että yrittää replikoida sen.

Tai hän tietää mitä ajattelen jostain asiasta ja hän alkaa varmistelemaan, että näinhän se oli. Tässä luulen, että ajatus on miellyttää minua ja olla huomaavainen,  että hän muistaa ajatukseni.

Minuapa vaan meinaa ärsyttää samojen juttujen läpikäyminen sen tuhanteen kertaan, kun kysymys ei ole huonomuistisuudesta vaan pelkästään puhumisesta itsestään. Silloin on kivempi olla vaan hiljaa, eikä tehdä tikusta asiaa. Joskus kun en jaksa tätä vääntämistä, joudun kysymään että eikö tämä eilen puhuttu tai mikä kohta jäi vielä hämärän peittoon. Miten sen sitten kauniimmin kysyy, kun ei jaksa toistaa koko keskustelua eikä joutua siihen tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on johtunut siitä että ei ole auttanut vaikka sanon että nyt on huono hetki tai päivä, haluaisin olla rauhassa. Kaveri puskee vaan väkisin ja sitten menee hermot, toinen on muka yllättynyt ja paheksuu että miten voin olla sellainen häntä kohtaan. Joskus voisi katsoa peiliin.

Mitäpä jos sanoisit hänelle mitä ajattelet? Hänenkin olisi helpompi katsoa peiliin, jos ymmärtäisi, mistä kenkä puristaa. Näetkö itse peilistä puutteet kommunikaatiotaidoissasi? 

Kyllä vika on jossain muussa kuin kommunikaatiotaidoissa jos ei ymmärrä mitä tarkoittaa kun sanotaan että nyt on huono hetki tai päivä ja siitä huolimatta väkisin tunkee asioitaan.

Passiivis-agressiivius. Katkeruus kun elämä ei ole mennyt kuin Stomsössä. Katsopa ensi kerralla ystäväsi ilmettä tällaisen raivokohtauksen jälkeen. Todennäköisesti hymyilee ja on itseensä tyytyväinen. Minä olen jättänyt nämä elämäni ankeuttajat taaksepäin. Raivotkoon keskenään!