Haluan pelkoalatiesynnytyksen eli muilla kamalia sektiokokemuksia?

Tuon pelkosektioketjun innoittamana palasin taas sektiokokemukseeni, joka vielä näin yli vuodenkin jälkeen tuntuu kamalalta. Nyt olen raskaana taas ja toivon että pystyisin synnyttämään normaalisti alateitse, esikoinen oli perätilassa, ja sektio oli ainoa vaihtoehto ahtaiden mittojen vuoksi.



Sektio alkoi siis virtsakatetrin asentamisella, jota kolme eri ihmistä yritti huonolla menestyksellä saada paikoilleen, lopulta se laitettiin vasta leikkaussalissa puudutuksen jälkeen. Vauva saatiin ulos nopeasti, 10 pisteen tyttö, mutta sen jälkeen alkoikin helvetti; jotenkin puudutus lakkasi vaikuttamasta tmv mutta haavan ompelu sattui niin lujaa että menin lähes shokkiin. Huusin ja itkin, ja kamalinta oli olla niin avuton, ei pystynyt liikkumaan, rintojen alta alkanut kokovartalopuudutus ahdisti.

Vauvaa näytettiin minulle nopeasti leikkaussalissa vilaukselta ja seuraavaa kertaa eli periatteessa ensimmäistä kertaa kun näin tyttöni, en muista. Olin niin lääketokkurassa että kaikki meni jotenkin ohi.



Osastolla jouduin tilanahtauden vuoksi pieneen huoneeseen, jossa oli viisi äitiä. Kaikki muut liikkuivat ja hoitivat lastaan parhaansa mukaan, minä jouduin joka kerta soittamaan kelloa ja pyytämään apua kun halusin vaihtaa asentoa vauvan kanssa tai ylipäätään ottamaan vauvan syliini. Ja kivut olivat tietenkin kovat ja sainkin niin paljon särkylääkkeitä että koko sairaala-aika on jäänyt jotenkin sumuun, niin kuin vauvan ensimmäiset päivätkin.. Maito nousi pari päivää leikkauksen jälkeen, jolloin olin jo valmis vetämään ranteeni auki:) Kipu oli niin pöyristyttävän kova, rinnoissa siis. Tällä ei luultavasti mitään tekemistä sektion kanssa, mutta tuskaa kuitenkin muitten kipujen lisäksi. Sain sitten vielä jonkinlaisen tulehduksen, olin kovassa kuumeessa muutaman päivän ja luulin kuolevani siihen paikkaan. Tyttö oli hoitajilla joka yö kun en pystynyt liikkumaan ja olin niin kipeä, sairaalassa vierähtikin mukavat yhdeksän päivää. Eli suunniteltukin sektio voi olla huono kokemus.



Tarkoitus ei nyt ollut valittaa että sektio on perseestä, joskus on sellaisia tilanteita että se on ainoa vaihtoehto, mutta vapaaehtoisesti eli pelkosektion haluavia halusin vain herätellä.. Tyttö kuitenkin oli terve ja on edelleen, pari nuhaa ensimmäiseen vuoteen on mahtunut. Toivon nyt kuitenkin että seuraava synnytykseni olisi luonnollisempi ja että pystyisin olemaan siinä jotenkin mukana, kuin myös vauvan ensimmäisissä päivissä.