Tuleeko lapsesta juureton, jos asuu ennen kouluikää ulkomailla? Vai vaatiko se sen, että käy koulutkin ulkomailla

Ei tule juuretonta, jos kotona on siellä ulkomaillakin puhuttu suomea, luettu suom. kirjoja, katseltu ehkä muumeja tai muita suom. lastenohjelmia. 

Suomeen muuton jälkeen pitäisi tärkeänä sitä, että vaikka au-pairin tai yksityisopettajan kautta pidettäisiin huolta sen ulkomailla opitun kielen pysymisestä. Se on rikkaus. 

Aina kannattaa lähteä, jos talous kestää. Turvaton ihminen on usein juureton.

Tietty en vielä tiedä, kun lapset ovat vielä niin nuoria, mutta ainakin meillä tuntuvat tietävän paikkansa maailmassa, vaikka ollaankin asuttu monessa eri maassa ja käyty koulujakin siellä. Lapset kertovat avoimesti olevansa suomalaisia ihan suomeksi.

Voi toki olla, että lasteni suomalaisuus on hieman erilaista kuin monien muiden, mutta eipä kai sen niin väliä. Varmasti suomalaisuus on erilaista Helsingissä ja Kuusamossa varttuneilla lapsillakin. Joten turha juurettomuudesta on huolehtia, jos koti on turvallinen, se kun taitaa olla kuitenkin identiteetin kannalta se keskeinen kiinnekohta.

Juurettomuus johtuu vanhemmista, ei asuinpaikasta

En mä ainakaan ole oikein mistään kotoisin, pitkään pidin kotimaana vielä sitä vanhaa. En tiedä mitään suomalaisten lastenohjeilmia kyseiseltä aikakaudelta tms. Vaikkei kyseessä ollut kuin ikävuodet 0-6 ja yhdessä ja samassa maassa pysyttiin kuitenkin. Mutta ei mulla ole mitään "juuria" sinne vanhempien kotiseutuunkaan kun en ole ikinä siellä itse asunut ja sukulaisia edelleenkin on.

Asuin aikanaan ulkomailla useamman vuoden ja tapasin monia perheellisiä, jotka olivat ikuisia EU/Yk tms. järjestöjen kiertolaisia.

Aika monen mielestä oli selvää, että vahva perhe on lasten "kotimaa".

Useampi oli myös hankkinut vanhempien kotimaasta jonkunlaisen asunnon, jotta lapsilla olisi yhteys myös juuriinsa.

Mun mielestä vanhemmilla on tässä paljon vastuuta, että miten lapset kokevat elämänsä