Hoitavatko nuoremmat äidit lapsiaan pidempään kotona? ov

ten parhaaksi" , ja haukkua äitejä jotka elättävät itse perheensä.

äiti. Työssä olen ollut vuoden valmistumiseni jälkeen ja nyt olen äitiyslomala. Älkää yleistäkö!

korkekoulututkinto ja kova palkka. Lapset kotona siihen asti kun nuorinkin on 3. Olen tosi tyypillinen tapaus tuttavapiirissäni, joten en yleistäisi.

Yhdellä näistä ei ole ammattia eikä työtä odottamassa, mutta muut on nuoria (alle 25v.) ja ovat hoitaneet lapsia pisimpään kotona. Se kai se on, että mihin on tottunut. En mä ainakaan muuta selitystä keksi.

En tiedä onko se iästä niinkään kiinni jääkö kotiin vai ei.

Tottahan se varmasti on että kouluttamaton ihminen jää helpommin kotiäidiksi, mutta tunnen useamman akateemisenkin kotiäidin ja toisaalta taas ikäisiäni äitejä joilla on ollut kiire takaisin töihin tai jatkamaan opiskeluja.

koulutustaso ratkaisee. Nuoremmilla tietenkin useammin koulutus vielä kesken.



Siis huonosti koulutetut hoitavat kotona pisimpään.

Kuitenkin hoidan kotona siihen kunnes nuorempi 2.5v. Että ei ne kaikki vain lusmua kotona, kun ei muka ole töitä.

Vierailija:

koulutustaso ratkaisee. Nuoremmilla tietenkin useammin koulutus vielä kesken.

Siis huonosti koulutetut hoitavat kotona pisimpään.

jäädä kotiin lasten kanssa... Harva nuori, sanotaan nyt vaikka parikymppinen on päässyt vielä " elämän makuun" rahallisesti, koska on opiskellut, ja ehkä ollut kesätöissä tai hetken aikaa jossakin töissä-töissä.



Nelikymppisellä taas on takanaan usein jopa kahden kymmen takainen ura (ennenhän töihin mentiin nuorempina...), ja hän on tottunut siihen että rahaa on aina.



Nuori, joka on kituuttanut opintotuella/kesätöillä ei ole päässyt lainkaan rahan makuun, joten hän ei menetä niin paljon kun vanhempi.

Tällä tarkoitan sitä, että moni nelikymppinen käy säännöllisesti kampaajalla, eikä leiki kotona kaupan värien kanssa, myös kosmetologikäynnit saattavat niellä rahaa, kaksi uutta autoa ja romanttiset viikonloppu matkat miehen kanssa pari kertaa vuodessa ja yksi pidempi matka kerran vuodessa jne. jne. Vanhemmat yleensä ostavat myös vaatteensa kalliimmista paikoista, myös kengät ja laukut.



" Korkeaan" elintasoon tottuu helposti. Tarkoitan, että voi olla vaikeata olla lapsen kanssa kotona, kun tuntuu että moni niistä jutuista joita 15-vuotta tottunut pitämään arkipäivänä muuttuu luksukseksi...



Toki monilla voi olla säästöjä niin paljon, että voi tehdä ihan samoja juttuja mitä ennen lastakin (taloudellisesti siis) koska sukan varresta löytyy rahaa.

kotiäitiyttä lusmuamisena? Itse olin kotona lasteni kanssa pitkään, he syntyivät ollessani 21v ja 23v. Opiskelin kotoa käsin myös ja minulla oli työ minne palata. Olin kuitenkin kotona heidän kanssaan pitkään, enkä kadu. Ei se herkkua ollut, eikä todellakaan lusmuamista. Sossussa emme käyneet ja reimatecejä emme edelleenkään omista.

samana kesänä, suunniteltu juttu :) Nyt lapsi vajaa 2-vuotias, olen hoitanut häntä koko ajan kotona toimien samalla yrittäjänä ja nyt odotan toista lasta. Tarkoitus on olla laittamatta lapsia päivähoitoon ollenkaan, vaan kerhoon pari kertaa viikossa kun ovat päälle 3-vuotiaita. Lasten kasvaessa minulle jää sitten itselle aina enemmän työaikaa arkenakin, ja nyt teen töitä lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin, kun aviomieheni hoitaa kotia. Hän myös korkeastikoulutettu, hyvässä työpaikassa ja meillä on auto, omistusasunti(pk-seudulla) ja kesämökki.

eli en ole samaa mieltä ap:n kanssa lusmuilusta, mutta muiden kanssa siitä, että rahat riittää hyvin kun ei ole tottunut tuhlailemaan, tällä hetkellä meillä on koreammat tulot kun koskaan aikaisemmin, vaikka minä hoidan lastamme kotona ja teen töitä vaan puoliksi



t: valintoihinsa tyytyväinen " nuori" ja ahkera äiti

Vierailija:

korkekoulututkinto ja kova palkka. Lapset kotona siihen asti kun nuorinkin on 3. Olen tosi tyypillinen tapaus tuttavapiirissäni, joten en yleistäisi.

Et taatusti ole kovin tyypillinen tapaus!

Nuorempi pitäisi varmaan lukea - olen ruotsinkielinen, sorry.

pitkään kotihoidon tukea käyttävät ja vailla työpaikkaa ovat nuoremmat ja vähemmän koulutetut äidit. Ei se tarkoita etteikö olisi poikkeuksiakin.



Ei korkeakoulutu takaa nykyisin mitään työpaikkaa. Monen humanistin on helpompi sanoa jääneensä kotiin lapsen parhaaksi kuin myöntää ettei töitä ole juuri tarjolla.

ne, joilla on siihen varaa: on hyvä vakituinen työpaikka, mieluummin virka, josta ei niin vaan potkita pois; työvuosia ja kokemusta takana riittävästi ja pieni irtiotto tekee ihan hyvää; hyvä palkka, josta jäänyt säästöjä; hyvätuloinen mies; ei suuria velkoja.



ja ne, joilla ei ole muuta mahdollisuutta: ei töitä tiedossa tai paskaduuni odottamassa (lue monet terveydenhuolto alalla).

koulutukseltani (vasta) yo, eikä minulla ole työpaikkaa johon palata. Hoitovapaata jäljellä viel puolitoistavuotta ja jos rahallisesti pärjään, niin aion sen ajan lasteni kanssa olla kotona. Se minulle ja lapsille suotakoon! En ymmärrä mitä pahaa... Mä ehdin vielä opiskella mieleiseni ammatin.

Nuori äiti olen itsekkin (25v) ja kyllä olen saanut rahat riittämään, mieheni opiskeli vielä kaikki vuodet kun hoidin lapsiani kotona. Rahalla ei olla totuttu pröystäilemään, mutta aina ollaan saatu hankittua ne mitä olemme tarvinneet. Mua lähinnä huvittaa toi jatkuva kitinä. Monesti nämä vanhemmat äidit ei malta irtautua työelämästä ja on hirvee paniikki pitää paikka työssä siihen mihin jäi. Itse hain oman alan töitä vasta kun olin valmis menemään töihin. Ei turhia paineita. Lapset ensin!

varmaan usealla on enemmänkin kuin yksi syy. Itse sain esikoiseni 19-vuotiaana ja toisen kaksi vuotta myöhemmin.

Lasten kotonaolemisen lisäksi painoi vaakakupissa, että tiesin joutuvani uudelleenkouluttautumaan kotiäitinä olon jälkeen. Ensimmäiseen ammattiin en terv. syistä enää kyennyt ja uudesta alasta ei ollut tietoa.

Vierailija:

Nuori äiti olen itsekkin (25v) ja kyllä olen saanut rahat riittämään, mieheni opiskeli vielä kaikki vuodet kun hoidin lapsiani kotona. Rahalla ei olla totuttu pröystäilemään, mutta aina ollaan saatu hankittua ne mitä olemme tarvinneet. Mua lähinnä huvittaa toi jatkuva kitinä. Monesti nämä vanhemmat äidit ei malta irtautua työelämästä ja on hirvee paniikki pitää paikka työssä siihen mihin jäi. Itse hain oman alan töitä vasta kun olin valmis menemään töihin. Ei turhia paineita. Lapset ensin!

Aika tuomitseva asenne sinulla niitä kohtaan, jotka vain haluavat säilyttää työpaikkansa, kun itselläsi ei edes sellaista ollut. Sitä paitsi on vain muutamia aloja, joissa töihin vain astellaan sitten kuin itelle sopii. Ei yleensä mitää kauhean suosittuja aloja.

vähintäänkin 3 vuotta, ehkä 4:kin. Työpaikka odottaa varmasti, mutta ilman töitäkin elintaso erittäin hyvä. Mies tienaa hyvin, ei lainoja eikä muitakaan velkoja. Tässä iässä on todella hyvä olla kotona ilman rahahuolia ja keskittyä lapsen kanssa olemiseen.