Hei kaikki keittiöpsykologit! Mikä saa miehen myötäilemään/toistelemaan sanomisiani?
Esimerkiksi saattaa käyttää juuri hetki sitten sanomaani tai kirjoittamaani ilmaisumuotoa itse, tyyliin totean vaikka että "paistaa se aurinko risukasaankin" niin hetkosen kuluttua jonkun toisen asian yhteydessä toteaa suunnilleen saman.
Tai jos vaikka sanon, että tykkään miehistä, jotka ovat sanojensa mittaisia, niin hän saattaa todeta jonkun ajan kuluttua olevansa sanojensa mittainen mies.
Toivottavasti nuo esimerkit ovat riittävän havainnollistavia :)
En tiedä tekeekö hän sitä jotenkin alitajuisesti vaiko tietoisesti...kuitenkin tämä herättää hieman kummastusta, kun on sen verran ilmiselvää ajan saatossa. Olen hämmentynyt, en tiedä onko tuo jotain josta tulisi olla varuillaan vaiko sittenkin vain söpöä.
Mitä ajatuksia herättää?
Miten se sen todistaa?