Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä saisin parisuhteeni kuntoon?
18.01.2024 |
Ongelmat ovat nämä:
-mies ei osaa keskustella henkeviä, hän ei suutele minua takaisin, hän ei halaa takaisin ja yleensä vetäytyy tilanteesta pian pois, spontaanisti ja oma-aloitteisesti ei halaa tai edes kosketa millään tavalla ( paitsi öisin haluaa kuitenkin nukkua lusikassa ), hän tekee älyttömän pitkiä työpäiviä, mutta ei koe tarpeellisena viestitellä päivän aikana lainkaan ( kuulemma siksi, koska asumme JO saman katon alla muutenkin ), hän ei sano koskaan oma-aloitteisesti rakastavansa minua, hän ei koskaan huomioi minua pienilläkään teoilla tai eleillä...välillä hän jättää vastaamatta kokonaan kysymyksiin ja joudun toistamaan ne useita kertoja saadakseni vastauksen. Kotitöitä hän ei oma-aloitteisesti tee koskaan.Tässä siis muutamia ongelmia...koen, että olen hänelle kuin ilmaa.
Siis tämä mies on seurustellut koko ikänsä aikana VAIN kahden naisen kanssa,minut mukaanlukien. Hän on nelikymppinen ja tämä ensimmäinen parisuhde alkoi hänen ollessaan JO 28 ja päättyi neljän vuoden jälkeen. Tämä oli myös minua lukuunottamatta hänen ainut seksikokemuksensa.
Eli ikää 40 ja tämä meidän on vasta hänen toinen parisuhteensa ja olen siis samalla vasta hänen elämänsä toinen seksikokemus.
Hän ei ole koskaan harrastanut yhdenyönjuttuja ( hän on aina ollut impotentti ja joutuu käyttämään lääkettä ), ei siis pettämistä myöskään, eli sellaisesta ei ole kyse. Hän on äärimmäisen introvertti, mutta jumalattoman nero ja älykäs, tunneälyä ei kylläkään juuri löydy. Hän on entinen jehovantodistaja. Hänellä on kaksoisveli, joka asuu edelleen isänsä luona, eikä ole kuulemma koskaan edes ollut naisen kanssa, ei seurustellut, ei mitään. Tämä veli on myös erittäin lahjakas nero...
Mutta mutta...mikä tätä miesystävääni siis oikein vaivaa? Tai mikä KAIKKI? Auttakaa minua, sillä kaikesta huolimatta hän on hyvä ihminen ja todella rakastan häntä, hän ei vain ole hyvä "mies" tai osaa sitä olla, jos näin voi sanoa. Hän siis tuntuu todella kylmältä ja välinpitämättömältä. Eli onko todella kyse siitä mitä minä pelkään, eli että hän EI rakastakkaan minua, vai onko nämä asiat hänen käytöksessään selitettävissä hänen menneisyydellään, impotentista ja Jehovakasvatuksesta johtuvia? Tiedän hänellä olevan myös erittäin erittäin huono itsetunto.
Mitä voisin tehdä ja mitä voisin ymmärtää? Mitä voisin parantaa ja miten käsitellä asioita? Riitelen todella paljon, koska en saa tunteilleni minkäänlaista vastakaikua, olen surullinen ja pettynyt, ja koska hän tuntuu niin tunnekylmältä ja kuolleelta.
Hän on kyllä tehnyt eteeni paljon paljon asioita, joita ihminen ei tekisi, jollei vähintäänkin välittäisi, ehkäpä jopa rakastaisi. Silti niin paljon puuttuu tästä suhteesta.
Ja äärimmäisen pahoittelut huonosta ilmaisusta ja kappalejaosta, ne meni persiilleen...
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Pyydä miestäsi kertomaan mikä persoonallisuus hän on tai tehkää molemmat se testi. Sen jälkeen googlaa ohjeet, miten "käsitellä" tuohon persoonallisuustyyppiin kuuluvaa henkilöä. Veikkaan että miehesi on INTP, ISTJ tai INTJ
Kaikki väärin, hän on INRI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna pyllyä ja piparia naapurille
Haluat siis parisuhteesi kuntoon, ihan oikeasti?
Kumpi teki aloitteet parisuhteeseen, ratkaisee koko arvoituksen.
Vaikutat kovin aggressiiviselta vaatimuksinesi ja se on se kielteisin juttu. Harva haluaa pakosta suudella, halata, tehdä mitään käskystä. Mies ei ole mikään sätkynukke, jota sinä vetelet langoista, että hän toteuttaisi kaikki oikkusi, vaatimuksesi ja pienimmätkin toivomuksesi. Hänen pitäisi mielestäsi olla sellainen, tällainen ja tuollainen eli aina on paljon parannettavaa! Päällekäyvä ei ole kovin viehättävä. Pidätkö kaikissa asioissa jöötä eli määräät milloin, mitä, miten jne.
Oletko koko aikana halunnut tutustua mieheen, hänen tapaansa osoittaa rakkautta ja hellyyttä, odottanut hetken, ennenkuin käyt kimppuun, hänen tekemäänsä lähestymistä? Oletko koko aikana antanut miehen tehdä aloitetta. Oletko ottanut huomioon, että kyseessä on toinen ihminen, ei sinun kloonisi ja vielä mies eikä nainen tunneaaltoiluineen.
Mitä enemmän ahdistelet miestä, sitä enemmän hän vetäytyy tietysti. Ja vielä riitelet ja raivoat, ei hyvä ollenkaan.
Jospa rauhoittuisit, ja olisit hetken hiljaa, kun olet kysynyt mieheltä, mitä pitäisi tehdä, että olisitte yhdessä onnellisempia. Olisit ihan hiljaa vastauksen saatuasi, jos mies enää uskaltaa raivonpuuskiesi takia nyt mitään sanoakaan, ja miettisit asiaa ihan hiljaa itseksesi.
Olet kova analysoimaan ja diagnosoimaan miestä. Jospa nyt lopulta alkaisit tutustua itseesi. Missä menit vikaan ja mikä meni vikaan suhteessa? Jotenkin tuntuu ulkopuolisena, että tarvitsisit ihan perusasioiden oppimista ihmissuhteistaa. Ne kun ovat vastavuoroisia, yhdessätekemistä, toiseen tutustumista, rauhaa ja rakkautta, ei toisen höykyttämistä, jatkuvia vaatimuksia ja komentelua. Eikö sinulla ole mitään tekemistä, kun keskityt niin täysin toisen virheisiin?
Kuulostat tältä: olisit täydellinen mies, jos vain et olisi x, y ja z.
Rakkautesi on kovin ehdollista. Ei ole sinun miehesi velvollisuus miellyttää sinua. Olet itse vastuussa onnellisuudestasi, joka löytyy korviesi välistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tältä: olisit täydellinen mies, jos vain et olisi x, y ja z.
Rakkautesi on kovin ehdollista. Ei ole sinun miehesi velvollisuus miellyttää sinua. Olet itse vastuussa onnellisuudestasi, joka löytyy korviesi välistä.
Tuota noin niin, kyllä läheisyys kuuluu parisuhteeseen. Kyllä kuuluu vastata toisen kosketuksiin takaisin eikä seisoa patsaana ja antaa niitä välillä oma-aloitteisesti myös vastapuolelle. En minä halua miehestäni kämppäkaveria, jonka kotityöt minä teen, vaan miehen, joka vastavuoroisesti edes joskus näyttäisi jotakin tunteita tai hellyyttä. Sylin, johon käpertyä...Jos ei kertakaikkiaan kaikesta yrittämisestä huolimatta saa koskaan itse yhtään mitään takaisin, alkaa vastapuoli näyttää silmissä vain kaverilta, ei enää mieheltä. Seksuaalinen viehätys katoaa ennen pitkää ja suhde muuttuu tylsäksi, kaverilliseksi. Olin tällaisessa suhteessa jo 22 vuotta enkä enää haluaisi sitä samaa kokea. Ja hän tietää sen...hän tietää, etten ennenkään saanut mitään. Silti tavallani rakastin tätä edesmennyttä miestäni. Olen siis ollut tämän nykyisen miesystäväni kanssa vasta vuoden ja hänen puoleltaan läheisyyden jakaminen päättyi noin kuukausi seurustelun alettua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roikut väkisin miehessä..? Väärässä miehessä, joka ensin vaikutti oikealta? Hän ei tunnu olevan kiinnostunut? Miksi väkisin yrittäisit muuttaa miestä. Joku on jotain tai ei ole. Impotenssi tuskin helpottaa tätä tilannetta vai mikä se olikaan, onko se trauma hänelle tms. Et voi alkaa kädestä pitäen muuttamaan ja parantamaan aina miehiä, sitten he esittävät roolin puoliväkisin.
Muut eroavat jos ei toimi. Mies ottaa itse vastuun mitä ei tee tai tekee, ei se muiden ongelma ole. Vai ajattelitko pariterapeuttia yksityiseltä jos mies lähtee tai kysytkö itse kysymyksiä siellä yksin. Miksi pitää hokea että on hyvä mies ja hyvä mies, jos homma ei vain muuten parisuhteessa toimi. Hän ei ilmeisesti tunne mitään, jos on kylmä tai ei ole tunteileva.
Etsi jotain muuta elämään jossa on lämpöä, muualla? Menee paljon aikaa hukkaan jos yrittää saada suhteita toimimaan, jos mies ei ole mukana siinä vai miten lie. Itse päätät tietenkin mitä haluat ja jaksat. Mikä miehen idea on olla parisuhteessa, tavan vuoksiko?
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis parisuhteesi kuntoon, ihan oikeasti?
Kumpi teki aloitteet parisuhteeseen, ratkaisee koko arvoituksen.
Vaikutat kovin aggressiiviselta vaatimuksinesi ja se on se kielteisin juttu. Harva haluaa pakosta suudella, halata, tehdä mitään käskystä. Mies ei ole mikään sätkynukke, jota sinä vetelet langoista, että hän toteuttaisi kaikki oikkusi, vaatimuksesi ja pienimmätkin toivomuksesi. Hänen pitäisi mielestäsi olla sellainen, tällainen ja tuollainen eli aina on paljon parannettavaa! Päällekäyvä ei ole kovin viehättävä. Pidätkö kaikissa asioissa jöötä eli määräät milloin, mitä, miten jne.
Oletko koko aikana halunnut tutustua mieheen, hänen tapaansa osoittaa rakkautta ja hellyyttä, odottanut hetken, ennenkuin käyt kimppuun, hänen tekemäänsä lähestymistä? Oletko koko aikana antanut miehen tehdä aloitetta. Oletko ottanut huomioon, että kyseessä on toinen ihminen, ei sinun kloonisi ja vielä mies eikä nainen
On tiettyjä parisuhteen asioita, joita edellytetään/odotetaan jokaiselta. Kuten hellyyteen vastaaminen. Tai suun avaaminen, jos joku asia häiritsee, vaikka sitten se hellyyden määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin vaikeasti autistisen pitäisi varmaan etsiä toinen samanlainen. Ei-autistien parisuhteissa nimenomaan läheisyys ja kommunikointi ovat niitä tärkeimpiä juttuja ja kyseiseltä ihmiseltä ne eivät kumpikaan luonnistu.
Siis, mies ei
keskustele mistään tärkeästä.
hän ei suutele/halaa/kosketa/sano rakastavansa,
ei viestittele/vietä aikaa kanssasi/ei kommunikoi selkeästi.
ei tee oma-aloitteisesti kotitöitä koskaan.
Älytöntä on edes yrittää korjata tuollaista suhdetta kun ihan perusasiatkin ovat täysin hukassa, tuossa tilanteessa ei kyllä auta mikään muu kuin ero. Se, että välillä tekee muutaman kivan jutun, ei todellakaan kompensoi sitä, että muuten mies on aivan kelvoton parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tältä: olisit täydellinen mies, jos vain et olisi x, y ja z.
Rakkautesi on kovin ehdollista. Ei ole sinun miehesi velvollisuus miellyttää sinua. Olet itse vastuussa onnellisuudestasi, joka löytyy korviesi välistä.
Sinä kuulostat siltä ettet ymmärrä parisuhteista tai ihmissuhteista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein saat tästä suhteen irvikuvasta?
Voihan se toinen olla vaikka kuinka hyvä ihminen jollain yleisellä tasolla tai vaikka kuinka älykäs, nero suorastaan, mutta jos jokin palikka puuttuu, eikä pysty inhimilliseen kanssakäymiseen ja läheisyyteen, niin sitten ei pysty. Sellainen ihminen ei ole kykenevä parisuhteeseen, eikä parisuhteesta tule mitään, vaikka kuinka vääntäisit itseäsi mutkalle ja vaikka yrittäisit kaikkesi.
Luovuta nyt, olet vielä seurusteluvaiheessa ilman suuria sitoumuksia. Voit vielä kävellä pois tuosta tilanteesta sydän ja sielu kokonaisina ja jatkaa elämääsi ehjänä.
Jos jatkat, rikot itsesi, sydämesi särkyy ja lopulta joudut kuitenkin lähtemään. Ja paikkailemaan itseäsi pitkään.
Kukaan ei jaksa, eikä pysty tuollaisern suhteeseen pitkään ilman, että vahingoittaa itseään.
Just näin. Tuo ihminen tulee hajottamaan ap:n mielenterveyden täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei tippaakaan panosta suhteeseen, miksi uskot, että nuo asiat tulevat muuttumaan jatkossa? Entä miksi haluaisit olla yhdessä tuollaisen miehen kanssa, joka kohtelee sinua noin ikävästi? Kuten joku jo aiemmin mainitsi, sinulla saattaa olla jonkinlainen läheisriippuvuusongelma tai huono itsetunto, kun ilmeisesti uskot, ettet parempaa miestä voisi saada. Aivan varmasti löydät paremman miehen kuin hän, eikä se tule olemaan edes kovin vaikeaa.
Oikea kysymys kuuluu, mikä saa SINUT jatkamaan tuollaisessa suhteessa, koska kukaan täyspäinen ei ole ihmisen kanssa joka ei halua häntä, eikä halua muuttua.
Mistä tämä läheisriippuvutesi kumpuaa?
Lähde selvittämään omaa sieluntilaasi ja johtopäätösten aika tulee luonnostaan eteesi.